Kunniatohtori Ismo Alanko palasi keikkalavalle suoraan promootiosta – ”Tästähän minut palkittiin!”

Julkaistu:

Perjantaina iltapäivällä Ismo Alanko vastaanotti kunniatohtorin arvonimen Itä-Suomen yliopiston promootiotilaisuudessa Joensuussa. Lauantaina hänellä oli jo toinen esiintyminen akateemisen juhlan jälkeen.
Helsingin Sideways -festivaalin yleisö näki lauantaina Ismo Alangon, 58, sellaisena kuin häntä on noin 40 vuoden aikana totuttu esiintymislavoilla näkemään: laulamassa ja soittamassa, silmät ummessa ja silmät auki; hikoilemassa – tanssimassa ilman askeleiden laskemista, antamassa kaikkensa.

Perjantaina Joensuussa nähtiin hieman toisenlainen Alanko. Kunniatohtorin arvon vastaanottanut rocktaiteilija oli pukeutunut tapahtuman edellyttämän etiketin mukaan muun muassa frakkiin ja silinteriin.


Mutta nopeasti tilaisuuden jälkeen Alanko vaihtoi siviilit päälle – ja ajoi keikalle Lahden Möysään.

– Siellä oli tupa täynnä jengiä, sisällä varmaan 40 astetta lämmintä. Vedettiin sitten kahden ja puolen tunnin keikka promootion päälle, Alanko kertoi IS:lle Sidewaysin esiintymisensä jälkeen.

Millainen tapahtuma Joensuussa oli sinun kannaltasi?

– Osaan arvostaa sitä nyt paljon enemmän kuin ennen sitä. En tiennyt, mitä se on. Siellä (Joensuussa) tajusin, että palkintohan tulee tiedeyhteisöltä. Ja tiedeyhteisön tehtävä on olla tässä maailmassa se kriittinen taho. Lämmitti, että tunnustus tuli tuolta taholta – tieteen ja taiteen liitto, ja niin edelleen, Alanko vastasi – ja virnisti päälle.



Tohtori Alanko palasi siis keikoille nopeasti. Esiintyvän taiteilijan arki ei näytä tohtoriudesta mullistuvan?

– Ei tietenkään. Siksihän tunnustuksen sain, että teen, mitä teen. Tiedeyhteisössä tuntui olevan ihmisiä, jotka arvostavat työtäni.

Olisitko villeimmissä unelmissasi ajatellut tätä – uran jatkumista 40 vuoden ajan ja kunniatohtorinarvonimeä – silloin 19-vuotiaana, kun yhtyeesi Hassisen kone teki ensimmäisen levynsä Täältä tullaan Venäjä?

– En ajatellut silloin nenääni pitemmälle. Silloin ajattelin, että homma loppuu heti, kun homma ei tunnu kivalta.

Mitä ajattelet nyt?

– Samaa. Ensi vuodesta tiedän jotain. Sen jatkan ainakin. Pidemmälle en tiedä.



No miltä keikkailu on nyt tuntunut uuden Minä halusin olla kuin Beethoven -levyn ilmestymisen jälkeen?

– Tosi hauskalta. Tämä (Sideways) on hieno festari. Ihmiset kuuntelevat täällä pääasiassa musiikkia. Kun soitimme uuden levyn alusta loppuun, kenttä oli täynnä jengiä, joka kuunteli. Hyvä meininki!