Reijo Mäki pisti kaiken yhden kortin varaan ja irtisanoutui työstään – nyt hän on miljoonia myynyt menestyskirjailija: ”Suosio oli valtava helpotus”

Julkaistu:

kirjailija
Reijo Mäki oli pankissa töissä, kun 1980-luvulla kirjoitti ensimmäisen Vares-dekkarin. Kevään uutuus Tolvana on sarjan 30. teos.
Reijo Mäki ja hänen kirjojensa yksityisetsivä Jussi Vares ovat tuttuja kaikille dekkarin ystäville. Mäen kirjoja on myyty yli 2 miljoonaa kappaletta. Vares on nähty valkokankaalla useammankin elokuvan toimesta.

Tuore uutuus Tolvana on 30. Vares-dekkari. Kyseessä lienee Suomen pitkäkestoisin yksityisetsiväsarja. Dekkareista yleensäkin edelle yltää vain Mauri Sariolan Susikoski-kirjat, joita ilmestyi 33 kappaletta.


Mutta miten kaikki alkoi? Mäki kertoo IS:n pyynnöstä uransa alkuvaiheista.

Elettiin vuotta 1985. Turkulainen pankkimies Reijo Mäki julkaisi ensimmäisen dekkarinsa Enkelipölyä. Seuraavana vuonna ilmestynyt Moukanpeli esitteli yksityisetsivä Jussi Vareksen.

– Ensimmäisen kirjan jälkeen tuli mieleen tehdä pastissi amerikkalaisesta länsirannikon kovaksi keitetystä dekkarista. Toin sen Suomen länsirannikolle Turkuun, Mäki kertoo.

Elettiin dekkaribuumia. Suomen dekkariseura oli perustettu 1984 ja amerikkalaisen kovaksikeitetyn dekkarin edustajat olivat näkyvästi esillä ajan kirjallisessa keskustelussa. Yksi tuon ajan ajatuksista oli, että yksityisetsivä ei istu suomalaiseen jännitysromaaniin.


Mäki osaltaan osoitti, että istuu. Vaikka eivät lukijat heti innostuneet. Ensimmäiset Vares-kirjat myivät vaatimattomasti. Painokset olivat parin tuhannen luokkaa, ja siitäkin osa kuskattiin polttolaitokselle.

– Ensimmäiset yhdeksän kirjaa syntyivät pankkiduunin ohella eivätkä ne herättäneet isompaa kiinnostusta.

Vareksesta ei suunniteltu sarjaa

Kun Mäki 1993 jäi pois pankista, hän ei ollut menestyskirjailija. Lähtemisen syy oli lama. Lainoja myöntämisen sijaan toimenkuvaksi tuli firmojen konkurssien käsittely.

Homma kävi raskaaksi. Mäki katsoi, että jos hän aikoo kirjoittaa, pankkityöt on jätettävä. Niin tapahtui. Jo kerran aiemmin Mäki oli tehnyt päätöksen kirjoittamisen hyväksi, kun hänelle oli tarjottu konttorinjohtajuutta Raumalla.

Mäki ei ajatellut Vareksesta sarjaa, mutta hahmo vei mukanaan. Vareksen ympärille kehittyi piiri, joka itsessään antoi, ja antaa edelleen, uusiin kirjoihin tietyt valmiit puitteet.

Pitkäjänteisyys palkittiin. Vuonna 1997 ilmestynyt Pimeyden tango myi 10 000 kappaletta.

– Olen aina sanonut, että syy oli loistava nimi, jonka käyttöön sain luvan Martti Syrjältä.

Vitsi, vitsi, tai ehkä puolikas totuutta. Joka tapauksessa, siitä alkoi Mäen nousu myyntilistojen kärkeen. Hän on 2000-luvun alusta ollut vuosittain kymmenen myydyimmän kotimaisen kirjailijan joukossa

– En sellaista osannut odottaa, kun 9-vuotiaana päätin ryhtyä kirjailijaksi. Enkä vielä siinäkään vaiheessa, kun lähdin pankista. Mutta olihan suosio valtava helpotus, kun oli asunto- ja autolainaa.


Pankista lähtiessään Mäki käveli Turun kauppatorin poikki ja näki, kun pulu nokki silmiä kuolleelta lajitoveriltaan. Se pisti Mäen pohtimaan tehtyä ratkaisua ja miettimään minkälainen enne moinen näky oli.

Kaiken lisäksi Mäki asui tuohon aikaan kerrostalossa, joka on rakennettu Turun kuuluisalle hirttokukkulalle, paikalle, jossa oikeasti on teloitettu ihmisiä. Nykyisin Mäki asuu Kakolan mäellä. Sopivia osoitteita molemmat jännityskirjailijalle.

Ja kun nyt sattumuksista puhutaan, niin mainittakoon, että Mäki on kotoisin Saarikosken kylästä. Voiko näistä lähtökohdista olla muuta kuin kirjailija?

Vares-dekkareissa Turku on vahvana läsnä. Voisi puhua yhdestä kirjojen "päähenkilöstä". Sillä on merkitystä. Haastattelua tehtäessä Mäkeä pysähtyy puhuttelemaan rouva, joka kiittää kirjojen paikallisuutta.

Mäen Turku on niin tunnettu, että se tuo kaupunkiin turisteja, jotka koluavat kirjojen tapahtumapaikkoja. Yksi keskeinen on Vareksen kantapaikka ravintola Uusi Apteekki, jonka juomanlaskijoista osa on päässyt kirjoihin oikeilla nimillään.

Sattuvasti Uusi Apteekki on perustettu samana vuonna kuin Mäki lähti pankista. Eikä siis Old Bankista, joka sekin on Vares-kirjoista tuttu turkulaisravintola.

Ennen Apteekkia Vareksen kantapaikka oli legendaarinen kulttuurikapakka Hämeenportti. Kun sen toiminta päättyi, Vareksen tie kulki Pub Hunter's Innin kautta Apteekkiin.

– Apteekki on kuvauksellinen paikka, joten tuli heti mieleen, että sitä voi käyttää kirjoissa. Ja ahkerasti on käytetty.


Jälkimmäinen lausahdus viittaa Varekseen, mutta pätee myös Mäkeen. Tosin Vareksen Apteekki-frekvenssi on nykyisin Mäkeä kiivaampi. Saattaa olla ikäkysymys.

– Vares vanheni kanssani samaa tahtia nelivitokseksi. Minä olen jatkanut ikääntymistä, mutta Vares tulee olemaan aina 45-vuotias.

Tosin 2006 ilmestyneessä Hard Luck Cafe -kirjassa Vares on vanha mies, ja teoksen lopussa jopa mahdollisesti kuollut. Asia jää lukijan pääteltäväksi.

– Idea oli, että kirjoitan viimeisen Vareksen nyt enkä joskus tulevaisuudessa, jonne kirjan tapahtumat sijoittuvat. Tarinassa Turun torin alla on parkkihalli. Siellä ei ole autoja, vaan kirpputoreja ja tatuointipajoja.

Uunituore Vares-tarina Tolvana lähestyy kansainvälistä trilleriä venäläiskytkentöineen, vakoilujärjestöineen ja mafioineen. Mäki sanoo tehneensä poikkeuksellisen paljon ennakkotyötä. Kirjan lopussa on jopa lähdeluettelo.

– Luin parituhatta sivua liittyen Putinin Venäjään. Ne ovat kirjoja, joihin verrattuna Stephen Kingin kauhuromaanit ovat kevyttä luettavaa. Tutkijat pohtivat mihin kaikkeen asiat Venäjällä voivat johtaa.

Perusteellinen lähdemateriaalin käyttö ei ole lähtölaukaus uudenlaisille Vareksille.

– Olen 60-vuotias äijä. Ihan samanlaista urakkaa en enää ota vaan teen tulevat kirjat hallitummassa mittakaavassa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt