Outoja kuiskauksia, nurkassa itkevä nainen... Suositun lontoolaisnähtävyyden työntekijät paljastavat karmivimmat kokemuksensa kauhujen talossa

Julkaistu:

Kummitustarina
London Dungeon täyttää 45 vuotta.
London Dungeon sijaitsee aivan London Eye’n läheisyydessä. Sen ideana on rekonstruoida verisiä ja kammottavia tapahtumia realistisesti ja yleisöön vetoavalla tavalla.

Dungeonissa pääsee kokemaan muun muassa Lontoon suuren palon, voi kohdata Viiltäjä-Jackin, tutustua Guy Fawkesin ruutisalaliittoon, Sweeney Toddiin, ruttotohtoriin sekä liutaan erilaisia kidutusmenetelmiä. Kierroksen lopussa jokainen vieras joutuu tuomiolle, ja siinä ei käy hyvin – kenellekään.

Nähtävyys täyttää 45 vuotta, ja sen kunniaksi paikan työntekijät paljastavat karmivimmat kokemuksensa, jotka ovat kohdanneet työpaikallaan.


Kevin Haney, näyttelijöiden esimies

– Kun olimme Tooley Streetillä, kävelin näyttelyhuoneidemme läpi päivän lopuksi. Kurkkasin yhteen huoneeseen nähdäkseni, oliko siellä enää ketään. Huoneen perällä istui yksi hahmo ja ajattelin hänen olevan yksi esiintyjistämme, joka oli vielä työasussaan. Hahmolla oli viktoriaaninen asu, hän istui kädet sylissään ja tuijotti minua. Huikkasin hänelle, että nyt pitäisi jo lähteä, mutta samalla tunsin vahvaa pelkoa ja levottomuutta ja ymmärsin, ettei siinä istunut yksikään näyttelijöistämme. Mitään ei tapahtunut ja hahmo pysyi vain paikallaan.

Ben Goldsmith, ohjaaja

– Meillä oli ollut mainoskuvaussessio ja olin paikalla vielä puolilta öin. Olin pukeutunut Viiltäjä-Jackiksi ja menin palauttamaan asua puvustamoon. Astuin ovesta ja kuulin, kuinka joku ”sihisi” minulle hyvin äänekkäästi. Olin ainoa ihminen koko talossa, joten heitin asun lattialle ja juoksin ulos. Seuraavana päivänä kerroin muille, mitä olin kokenut. Samassa vieressämme ollut ovi aukesi ja pamahti täysillä kiinni. Epäilimme, että kustannuksellamme pilaillaan ja menimme katsomaan. Emme nähneet ketään.


Steph Brown, ohjaaja

– Olin Sweeney Toddin huoneessa järjestelemässä tavaroita, kun kuulin kuiskauksia ja meteliä toisesta huoneesta. Ajattelin, että sinne oli jäänyt yleisöä ja menin tsekkaamaan tilanteen. Huoneessa ei ollut ketään, mutta kuiskaukset jatkuivat. Silloin hoksasin, että esityksen audiotallenteet olivat ryhtyneet soimaan itsestään.

Kai Nossek, näyttelijä

– Kesken esityksen kuulin, kun matala ääni aivan korvani vieressä totesi: ole kiltti, lopeta. Kurkin joka puolelle, mutta en nähnyt ketään. Niinpä jatkoin esitystäni. Kun yleisö oli lähtenyt, yritin etsiä äänen lähdettä, mutta en löytänyt mitään.


Jazz Cowler, markkinointijohtaja

– Olimme vielä silloin Tooley Streetillä. Päivän lopulla eräs työntekijämme tsekkasi tiloja, kun hän huomasi yhdessä nurkassa itkevän naisen. Nainen kertoi hukanneen lapsensa ja pyysi työntekijää etsimään tämän. Totta kai lasta lähdettiin hakemaan ja koko henkilökunta valjastettiin etsintöihin. Ketään ei löytynyt. Kun työntekijämme palasi kertomaan äidille, ettei lasta löydy, itkevä nainen oli kadonnut. Tsekkasimme turvakameroiden tallenteet, mutta kyseistä naista ei näkynyt yhdessäkään tallenteessa.

Ota kantaa

Uskotko kummituksiin?

Kyllä. Niitä on kaikkialla. 59% Hyvä läppä, kummituksia ei ole. 41%
Ääniä yhteensä 6334

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt