Ritva Oksanen on selättänyt syövän, kaksi avioeroa ja alkoholismin: ”Olen tällainen Jumalan ihme”

Ritva Oksanen on selättänyt syövän, kaksi avioeroa ja alkoholismin: ”Olen tällainen Jumalan ihme”

Julkaistu:

80-vuotias
Ritva Oksanen tekee yhä töitä ja harrastaa siinä sivussa painonnostoa. Hän on selvinnyt syövistä, avioeroista ja kolareista – mutta ei ilman haavoja.
Ritva Oksanen näyttää niin sädehtivältä, että on vaikea uskoa hänen syntymäpäiväänsä todeksi. Niin nyt kuitenkin on, että hän täyttää 80 vuotta kesäkuussa.

– Tarkoitukseni oli hiljentää tahtia, mutta kun töitä vain tulee lisää, Oksanen naureskelee laittaessaan kahvia pöytään kotonaan Helsingin Töölössä.

Oksanen ei ole usein kotona. Jos hän ei ole töissä, hän käy katsomassa teatteria, elokuvia, näyttelyitä. Hän kävelee lähes kaikkialle, mikä selittää osittain hänen hyvän kuntonsa.

– Jatkan vireyttäni seuraamalla, mihin tänä päivänä ollaan menossa, Oksanen sanoo syyksi kulttuurimenoilleen.

Kun Ritva Oksanen saapuu paikalle, se huomataan, vaikka hän ei sanoisi sanaakaan. Ehkä karismakin tarvitsee kypsymisajan. Tosin oli Oksasessa karismaa nuorenakin.

Oksasella on vakiomenonsa, jotka hän peruu vain töiden takia: sunnuntaina jumalanpalvelus, torstaina taiteilijoiden rukouspiiri, tiistaina painonnostoa Hakaniemen Tempausareenalla.

– Eija-Riitta Korhola sanoi, että mun täytyy lähteä nostamaan painoja Masan (paikan vetäjä ja valmentaja Matti Vestman) kanssa, Oksanen kertoo.


Ritva Oksasen elämä on ollut usein kovaakin, mutta palataan siihen kohta. Iloinen asia hänelle on ollut aina työ. Nyt hänen kalenterissaan on töitä 84-vuotiaaksi asti.

Pedro Hietasen kanssa Oksanen keikkailee jo neljättä vuotta Älä jätä sinua -esityksellä, jonka jatkoa on 6. syyskuuta Aleksanterin teatterissa ensi-iltaan tuleva Rakasta minut vahvaksi. Oksanen on valinnut tekstin tekijäksi Aino Suholan, kuten usein ennenkin.

– Nyt vielä esitys on kuin pieni timantti täällä sydämessäni, mutta se aukeaa vielä ja kirkastuu.

Anu Kuivalaisen rakkaudesta kertovassa dokumenttielokuvassa Ritva Oksasella on iso rooli. Elokuvaa kuvataan parhaillaan, joten Oksasen kevät on aika vauhdikas.

– Olen aina elänyt työn kautta, mutta pyrin nyt siihen, että esityksiä olisi vain kaksi viikossa. Kun tuolla kiertää ympäriinsä, sen jälkeen hiukan väsyttää, Oksanen myöntää.

Syntymäpäivänsä 16. kesäkuuta näyttelijä viettää lausumalla Irja Askolan runoja Petäjäveden kirkossa. Ihmiseltä ihmiselle -tilaisuudessa esiintyvät myös Kirsi-Kaisa Sinisalo ja Leena Labbart.

Petäjävedellä Oksasella on kesämökki, sielläkin hänellä on puuhattavaa. Jyväskylän kesässä hänellä on retrospektiivinen konsertti.

– Eräs ex-poikaystäväni sanoi: et sä pysty olemaan paikallasi. Mutta kun liikun jatkuvasti, kivut eivät tunnu koko ajan, Oksanen sanoo yhden syyn vauhtiinsa.

Kolmoishermosäryn Oksanen sai muistoksi auto-onnettomuudesta. 1990-luvulla hän oli kahdeksassa auto-onnettomuudessa, niistä kahdessa hän sai vammoja.

– Mallorcalla saksalainen näyttelijä ajoi suojatiellä päälleni. Kaksi vuotta myöhemmin makasin Äänekoskella nurmikolla, kun kollegani ajoi vahingossa ylitseni, mutta vahinko mikä vahinko, Oksanen sanoo.

Äänekosken-onnettomuuden jälkeen Oksasella on ollut kolmoishermosärky kylkiluiden välissä, siis 20 vuotta. Mutta huonomminkin olisi voinut käydä.

Mallorcalla Oksaselta meni solisluu poikki ja jalan ristisiteet vaurioituivat. Paikallisessa sairaalassa häntä ei naurattanut.

– Mutta pohjalta tullaan aina ylös. Piti vain päättää, jäänkö petiin vai alanko kuntouttaa itseäni. Kun täytin 50, piti päättää, lihonko vai pidänkö painostani ja kunnostani huolta, Oksanen kertoo valintojen merkityksestä.


Oli vuosi 1988, kun Ritva Oksanen tajusi, ettei hän voi juoda alkoholia – ei pisaraakaan. Hän ei ole juonut 30 vuoteen, mutta alkoholismi ei parane koskaan. Oksasen sanoin: se voi vain koteloitua.

– Onneksi tajusin tilanteeni ja hain apua. En pärjäisi yksin vieläkään, joten käyn vertaistukiryhmässä.

Enää Ritva Oksanen ei halua muistella aikaa, joka ei ollut todellakaan hauska, vaikka ulospäin saattoi näyttää siltä, että hänellä menee oikein hyvin.

– Alkoholin tuoma hauskuus on valehauskuutta, se kestää vain nousuhumalan ajan.

Tietenkin Oksanen mokaili humalassa, mutta ei hän väitä toimineensa aina järkevästi selvänäkään. Kun on temperamenttia, elämä ei ole tasaista latua.

– Pahimmatkin asiat voi antaa itselleen anteeksi. Olen heittänyt mokat merten syvyyksiin ja niiden onkiminen on kielletty.

1984 Ritva Oksanen ”luovutti tahtonsa Jumalan käsiin”. Sitä edeltävä aika on ainoa, jolloin hän on ollut väsynyt jopa työhönsä.


Ritva Oksasen kuuluisuus alkoi rytinällä 1971, kun hän esitti Tuli mies -kappaleen Syksyn Sävelessä. Hänen muita hittejään ovat Musta tango ja Aikeet arvaan.

– 1970-luvulla tein itse kaiken, myös järjestin konsertteja. Olin ensimmäinen viihdetaiteilija, joka pääsi esiintymään Finlandia-taloon, Oksanen muistaa.

Tuli mies -hittikappaleen myötä Ritva Oksanen alkoi saada hyviä roolejakin. Saattoi se olla sattumaakin, että hänet huomattiin samaan aikaan myös näyttelijänä.

Oksanen on ollut Marlene Dietrichinä ja Maria Callaksena. Kansallisteatterin Tukkijoella oli sekin ikimuistoinen, näytelmä meni seitsemän vuotta. Televisiossa hän on näytellyt muun muassa Elämänmeno-sarjassa, Pesärikossa ja Elämän suolassa hienot roolit.

– Kun sain Elämänmenon Eila Niemisen roolin, jotkut ihmettelivät, miten iskelmätähti saa sen tehdä. Välillä unohdettiin, että olen näyttelijä.

Kun Ritva Oksanen oli teatterikoulussa, se sijaitsi Kansallisteatterin yläkerrassa. Koulupäivän aikana saattoi törmätä vaikka Tauno Paloon, jota hän tervehti niiaamalla.

1980-luvulle asti suosittuja olivat ravintoloiden floorshowt. Oksasen floorshowt olivat puhuttuja ja kehuttuja. Kun hän sädehti estradilla karvapuuhkassa, syntyi mielikuva maailmantähdestä – suuresta diivasta.

– Esityksistä kiirehdin kotiin, sillä aamuisin piti herättää lapset kouluun, Oksanen kumoaa luulot glamour-elämästä.

Näyttelijänä Oksanen on tehnyt rooleja, joista hienostelu on kaukana. Hän ei arastele näyttää itsestään rumiakaan puolia.

– Olen tehnyt vaikka millä mitalla akkarooleja, Oksanen toteaa tyytyväisenä.


1990-luvun lamassa Ritva Oksasellakaan ei mennyt hyvin. Vierailevia näyttelijöitä ei käytetty, eikä omalla riskillä uskaltanut tehdä esityksiä. Jotenkin hän kuitenkin sinnitteli.

– Kerran oli kahden kuukauden vuokra maksamatta, Oksanen muistaa.

Kaiken menestyksen ja vastoinkäymisten aikana Ritva Oksanen on ollut äiti neljälle tyttärelleen, joista nuorimmat ovat kaksoset. Lastensa isän Paavo Oksasen kanssa hän oli naimisissa 17 vuotta, sitten alkoi yksinhuoltajuus.

Kun lapsia alkoi tulla, Ritva Oksanen meni töihin Radioteatteriin, koska sieltä pääsi illaksi kotiin. 27-vuotiaana hän oli jo neljän lapsen äiti.

– Ei minua kukaan silloin tuntenut, julkisuus tuli vasta 70-luvulla, Oksanen muistaa.

Kaksosten syntymä oli Oksaselle yllätys. Siihen aikaan odottaville äideille ei tehty ultraäänitutkimusta, joten vasta synnytyssalissa selvisi, että sieltä tuleekin kaksi vauvaa.

– Kaksoset joutuivat samantien happikaappiin, Oksanen muistaa.

Tyttäriinsä Oksasella on läheiset välit. Hänellä on myös kuusi lastenlasta. Perhe on nyt harvoin yhtä aikaa koolla, sillä tyttäret ovat hajaantuneet eri puolille maailmaa: Arizonaan, Hollantiin, Teerijärvelle ja Vantaalle.

– Seuraavan aviomiehen kanssa olin kaikkineen kaksi ja puoli vuotta, siitä liitosta tuli lentävä lähtö, Oksanen kertoo.

Oksasen toisessa avioliitossa alkoholilla oli iso rooli. Se yhdisti heidät vähäksi aikaa, kunnes se sitten myös erotti, kun Oksanen poisti juomat elämästään.


Tänä päivänä Ritva Oksanen on iloinen yksinasuja. Ei hän oikein edes ehtisi olla toisen kanssa.

– Saan valtavan paljon rakkautta yleisöltäni, ja minulla on laaja ystäväpiiri, Oksanen sanoo kiitollisena.

Toisaalta, ei hän rakkaudelle kääntäisi selkäänsä. Aino Suholan tekstiä lainaten Oksanen sanoo: iho huutaa toista peitoksi. Hän ei kuitenkaan usko kohtaavansa enää sopivaa miestä.

– Mutta kyllä sitä joskus ajattelee, että huutaisipa joku täällä kotona: kahville!

Oksasta alkaa naurattaa, sillä eihän hän välttämättä olisi paikalla vastaamassa kahvihuutoon. Hän haluaa pitää itsensä liikkeessä silloinkin, kun ei ole töitä.

– Menen ja teen kaikkea, jotta en jäisi kotiin sureksimaan. Liikkumisesta osaa myös nauttia, kun on kokenut kipuja, jotka estävät liikkumisen.

– Haluan myös pitää instrumenttini kunnossa työtä varten. Jos työtä ei tarjota, keksin sitä sitten itse, Oksanen sanoo.

Omilla esityksillään hän haluaa antaa toivoa, että hyvä elämä on mahdollinen kaiken ikäisille. Oksanen ei todellakaan pidä usein tarjolla olevasta mielikuvasta, jonka mukaan vanhuus on vain ankeata yksinäisyyttä.

– Joillakin niin tietenkin on, hän tietää, mutta usein paikalleen jämähtämistä vastaan voi taistella.

Sitä Ritva Oksanen suree, että monet hänen ystävistään ovat kuolleet – nuoretkin. Erityisen raskas hänelle oli parhaan ystävän Eilan kuolema.

– Suru ei lähde suremalla, sen kanssa pitää vain elää.

Omaa kuolemaansa Ritva Oksanen ei pelkää, mutta ei hän vielä halua lähteä.

– Kun kävin Jyväskylässä vanhempieni haudalla, sanoin Taivaan isälle: Mulla on niin kauhean paljon töitä, kuinka kauan saan vielä olla täällä, Oksanen kertoo.


Usein kuolemasta on vaikea puhua, mutta Oksasen kanssa siitäkin voi jutella, ikään kuin kyse olisi vain tuntemattomasta matkakohteesta. Kuolema on siitä erikoinen määränpää, että sinne pääsevät kaikki, mutta vain harvat sinne haluavat.

– Lopetin juomisen ja tupakoinnin, jotta kuolema ei tulisi liian aikaisin, mutta siellä se minunkin hautapaikkani odottaa. Toivon, että saisin lähteä saappaat jalassa.

Ritva Oksanen olisi voinut kuolla jo monesti: auton alle, alkoholiin, syöpään. Vuonna 2 000 häneltä leikattiin paksusuolensyöpä. Leikkaus kesti kauemmin kuin yksikään hänen esityksensä: yhdeksän tuntia.

– Kuolema oli silloin realistinen vaihtoehto. Eräs hoitaja totesi myöhemmin: ei me tiedetty, jäätkö henkiin, Oksanen muistaa.

Sytostaattihoitojen takia meni aikaa ennen kuin hän oli takaisin peruskunnossaan. Mutta töitä hän teki hoitojen aikanakin Sateenkaari-näytelmässä.

– Välillä itkin väsymyksestä.

Ritva Oksanen on miettinyt, miksi kuolema on lähestynyt häntä niin usein, mutta edelleen hän vain täyttää iloisesti työkalenteriaan.

– Olen tällainen Jumalan ihme kahden kolarin ja syövän jälkeen. Ehkä minulla on vielä niin paljon jakamista muille ihmisille. Mutta olen vain tulkki, Oksanen sanoo nöyrästi.


Ritva Oksanen toivoi, ettei tässä haastattelussa puhuttaisiin vain hänen iästään. Se toive oli helppo toteuttaa: lähes unohdin, että tämä kukoistava näyttelijä on aika iäkäs.

Oksanen elää kuin alle eläkeikäinen, mutta hän ei myöskään näytä ikääntyneeltä. Mitään luksusrasvoja hän ei käytä, vaan lataa pöytään Lidlin voiteet.

– Ja näitä painoja nostelen kotona, Oksanen sanoo esitellessään pari kevyttä liikettä. Vaativammat nostot hän tekee vain salilla – varmuuden vuoksi.

Taiteilija Ritva Oksanen yllättää monella tavalla, mutta jokaikisen päivänsä hän päättää samalla tavalla:

– Joka ilta kiitän Jumalaa – ja katson almanakasta mitä huomenna tapahtuu.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt