Kristiina Vuori menestyi liike-elämässä 23 vuotta – ylennyksen kohdatessa hän irtisanoutui ja ryhtyi toteuttamaan suurinta unelmaansa

Julkaistu:

Kristiina Vuori irtisanoutui kirjoittaakseen historiallisia romaaneja. Uusin kirja kertoo keskiaikaisesta linnanrouvasta Viipurissa.
Viipurin linnan 1200-luvulla rakennettuun Pyhän Olavin torniin pääsee satoja portaita pitkin.

Kapeat ja jyrkät portaat kiertävät pitkin Linnan seiniä.

Kirjailija Kristiina Vuori on tullut juuri tornista alas.

Nyt hän seisoo Viipurin linnan pihalla ja kuvittelee, miltä täällä on näyttänyt hänen kirjansa päähenkilön, Gunilla Besen, aikana 1500-luvulla.

– Tornista on upea maisema, mutta en usko, että tuolloin on hirveästi keskitytty maisemiin, hän sanoo.

– Tuollaisessa maailmassa on veitsenterällä, säilytkö hengissä. Maiseman ihailu on enemmän modernia aikaa.


Viipurin linna on Kristiina Vuorelle tuttu paikka. Vuosi sitten hän tuli Viipuriin neljäksi päiväksi, palkkasi päiväksi oppaan ja tutki Gunilla Besen aikaisia paikkoja. Se oli taustatyötä romaanille Viipurin valtiatar (Tammi).

1500-luvun rakennuskantaa ei ole hirveästi jäljellä, mutta onneksi sentään Viipurin linnan sisäseinät ja pari tornia.

– Se meni enemmän fiilistelyksi, että miten lähellä on meri ja miten mäkinen kaupunki on, Kristiina Vuori kertoo.

Gunilla Bese on todellinen keskiajalla elänyt leskirouva. 38-vuotias Bese hallitsi Viipurin linnalääniä kaksi vuotta 1500-luvulla.

Kristiina Vuori kiinnostui hänen elämästään luettuaan artikkelin Suomen keskiaikaisista linnoista.

Artikkelissa ihmeteltiin sitä, miten vähän naisista on jäänyt lähteisiin tietoja. Kuitenkin tiedettiin, että kourallinen naisia on keskiajalla hallinnut Suomessa linnoja.

– Halusin kirjoittaa historian naisesta, josta ei ole aiemmin kirjoitettu romaania ja tuoda uuden kiinnostavan naiskohtalon esiin, Kristiina Vuori sanoo.

Gunilla Bese tuli Viipuriin nuorena vaimona, kun hänen miehensä nimitettiin Viipurin linnapäälliköksi ja Suomen käskynhaltijaksi. Hän ehti asua Viipurissa kymmenen vuotta ennen leskeytymistään.


Hänellä oli Viipurin linnassa oletettavasti 150-200 hengen talous, josta pitää huolta.

Linnanrouvalla on ollut tärkeä edustusrooli muun muassa kirkollisten juhlien aikaan.

– Gunilla oli monin tavoin etuoikeutettu. Hän oli syntynyt rikkaaseen perheeseen, ja hän nai vielä vauraaseen sukuun. Hän eli linnoissa ja kartanoissa.

– Hän ei kokenut nälkää tai puutetta missään vaiheessa.

Gunilla Besen persoonasta ei ole jäänyt jälkimaailmalle paljon tietoja, mutta häneltä on jäänyt kirjeitä.

Hyvin harva osasi tuolloin lukea tai kirjoittaa. Kirjuri, pappi tai joku muu luki kirjeet ääneen. Sen takia niissä ei voinut sanoa mitään arveluttavaa eikä salattavaa.

– Gunillan kirjeenvaihto ei anna hänen persoonastaan hirveästi julki.

Arvostaan hän on ollut kuitenkin hyvin tietoinen. Hän on tiennyt oikeutensa. Se käy ilmi siitä, että hän on neuvotellut Ruotsin valtionhoitajalta runsaat leskenkorvaukset ja lisäksi saanut sovittua rauhanneuvottelijoille vapaan kulun, ruoan ja kuljetuksen Venäjälle.

– Hän on uskaltanut vaatia. Hän on ollut rohkea.

Naishistorian tutkiminen on ottanut tulta siipien alle vasta 2000-luvulla. Naiset puuttuvat historiasta usein sen takia, että he ovat olleet kodin piirissä, vaikka tuo koti olisi ollut valtava ja taitoja vaativa linna.

– Miehet toimivat esillä julkisessa elämässä. Heistä on jäänyt merkintöjä raadin pöytäkirjoihin.


Historiallinen viihdekirjallisuus on monelle kirosana. Usein ajatellaan, että naiset lukevat viihdekirjoja, ja ne ovat hömppää. Se on aina suuresti ärsyttänyt Kristiina Vuorta.

– Kirjoitan viihdyttääkseni, hän sanoo.

– Mutta ei se tee minusta kioskikirjailijaa. Laadukas viihderomaani on sanataidetta siinä missä jokin ylistetty lukuromaanikin. Haluan, että lukija unohtaa hetkeksi arkisen elämänsä.

Jo ensimmäistä historiallista romaniaan tehdessään vuonna 2008 Kristiina Vuori tähtäsi kirjailijan ammattiin. Tiedottajana ja markkinointitehtävissä työskennellyt Vuori päätti antautua kokonaan kirjoittamiselle 2013.

Silloin hänelle tarjottiin töissä ylennystä.

Se olisi tuonut lisää työtehtäviä ja vastuuta.

– Ajattelin, että kyllä 23 vuotta liike-elämässä riittää ja irtisanouduin.

– Tähän päivään mennessä en ole katunut.


Nyt 51-vuotias kirjailija elää kirjoillaan ja apurahoilla. Mutta entä jos hän joutuisi elämään 1500-luvun naisena, pärjäisikö hän?

Kristiina Vuori pudistaa päätään. Jos hänet tällä kokemuksella pudotettaisiin tästä 2000-luvun maailmasta keskiajalle, se olisi sokki, kun tietää esimerkiksi, miten huonoissa kantimissa hygienia oli ja miten pimeitä asuintilat olivat.

–  Maailma oli ihan toinen. Olen kallellaan feminismiin. Pärjääminen tuollaisessa maailmassa kävisi oikeudentajulleni.

Yksi vaihtoehto olisi ollut marssia birgittalaisluostariin Naantaliin. Siellä olisi saanut lukea ja kirjoittaa ja olla naisen alaisena.

–  Olisin luultavasti päätynyt sinne nunnaksi, Kristiina Vuori sanoo.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt