Äiti ja siskot tulivat katsomaan Nykäsen uutta hautakiveä –”Suren Mattia edelleen päivittäin”

Julkaistu:

Viimainen tuuli puhaltaa Jyväskylässä maanantaina aamupäivällä. Matti Nykäsen haudan äärellä vallitsee hiljainen ja koskettava lataus.
Tunteet ovat läsnä Jyväskylän Vanhalla hautausmaalla, kyyneleitä myöten.

Niitä valuu erityisesti helmikuussa äkillisesti kuolleen Nykäsen Vieno-äidin poskipielille. Vieno tutkailee poikansa viimeiselle leposijalle juuri tuotua uutta, arvokkuutta huokuvaa hautakiveä. Liikutus on luettavissa myös 90-vuotiaan Vienon vieressä seisovien Nykäsen siskojen, Päivin ja Tuijan, kasvoilta. Myös Nykäsen kolmas sisko Anne olisi halunnut tulla paikalle, mutta ei työesteen vuoksi päässyt.


Ilta-Sanomat on lähiomaisten kutsusta tullut seuraamaan hetkeä, jolloin maailman kaikkien aikojen parhaaksi mäkihyppääjäksi kehuttu Nykänen saa hautansa koristeeksi olympiarenkailla varustellun kiven. Lähiomaisten teettämässä hautakivessä Suomen olympiakomitean lahjoittamat olympiarenkaat on kiinnitetty 55-vuotiaana menehtyneen hyppääjälegendan nimen kylkeen.
– Todella kaunis ja hieno hautakivi, ei muuta voi todeta, Vieno-äiti sanoo ja pyyhkii kyyneleitä kasvoiltaan.

Hetki vaikuttaa olevan nelinkertaisen olympiavoittajan äidille ja sisaruksille erityinen. Nykäsen kanssa samassa sukuhaudassa lepää muun muassa hänen isänsä Ensio, joka kuoli vuonna 2016. Uusi hautakivi on normaalikokoinen.


– Halusimme Matin pääsevän lepäämään sukuhautaamme. Koska kyse on nimenomaan suvun yhteisestä hautapaikasta, myös hautakiven haluttiin olevan ihan tavallista kokoa. Olympiarenkaat itsessään tekevät siitä riittävän arvokkaan ja kauniin, Päivi-sisko korostaa.

– Matin hyppyura oli niin upea, että varmasti sen perusteella paikalle olisi voinut tilata suuren, jopa monumentaalisen hautakiven. Uskon kuitenkin, että Matti itse olisi halunnut lepäämään nimenomaan isänsä viereen, hyvin tavanomaisissa merkeissä. Hautakivi on tosi tyylikäs, Tuija-sisko jatkaa.

Maanantaina Nykäsen haudalla näkyy useita kauniita kukka-asetelmia, parin hautakoristeen kera. Kauniita ovat myös Vienon, Päivin ja Tuijan muistot unohtumattomasta legendasta, jonka kuolema kosketti tuoreeltaan lukemattomia suomalaisia – ja koskettaa yhä monia.

– Suren Mattia edelleen päivittäin. Päivät sujuvat jo ihan joutuisasti erilaisten ar­kirutiinien ansiosta, mutta illat ovat todella vaikeita. Suruni on ollut niin suurta, että välillä on edelleen vaikea hyväksyä ja uskoa, ettei Mattia ole enää olemassa, Vieno toteaa.

– Olen onneksi saanut jatkuvasti tärkeää tukea läheisiltäni, esimerkiksi lapsiltani. Myös monenlaiset hienot muistot Matista tuovat uutta voimaa.

Kaipuu on riipaissut syvältä myös Päiviä ja Tuijaa. He kertovat surutyön jatkuvan.

– Perheemme sisällä jokainen on surrut eri tavalla. Itse olen yrittänyt uppoutua töihini. Tosi vaikeaa on ollut, mutta eteenpäin on vaan mentävä, Päivi sanoo.

– Meillä oli tosi läheiset välit Matin kanssa. Suru koskettaa syvältä, koska meille Matti ei ollut superjulkkis tai mäkihyppytähti. Hän oli meille veli – todella rakas veli, Tuija summaa.