Äkillisesti kuolleen radiojuontaja Sari Seppälän Bertta-tyttären äitienpäivää varjostaa suuri suru: ”Äiti on mielessä päivittäin”

Julkaistu: , Päivitetty:

äitienpäivä
Tammikuun 29. päivä Bertta Seppälä, 20, menetti äitinsä, radiojuontajana tunnetun Sari Seppälän. Ensimmäinen äitienpäivä ilman äitiä tuntuu lohduttomalta.
Vuodessa on tapahtunut isoja muutoksia. Viime toukokuussa laulaja Bertta Seppälä, 20, vietti äitienpäivää äitinsä, radiotoimittajana suositun Sari Seppälän kanssa. Tänä vuonna jäljellä ovat muistot, sillä Sari Seppälä menehtyi vuoden alussa viime juhannuksen jälkeen havaittuun syöpään.

– Hän oli maailman paras äiti. Olimme hyvin läheisiä ja paljon tekemisissä, vaikka muutinkin vuosi sitten pois kotoa. Soitin aina äidille, jos minua ahdisti tai harmitti, Bertta Seppälä sanoo.

Ensimmäinen äitienpäivä ilman äitiä tuntuu lohduttomalta.

– Aion olla töissä. Olisi varmasti vielä kurjempaa, jos ei olisi ketään, mutta minulla on mummit ja tietysti Sanna, joka on kuin toinen äiti, Bertta viittaa isänsä nykyiseen vaimoon.

Isä, radiojohtaja Hermanni Seppälä on naimisissa näyttelijä Sanna Saarijärven kanssa.

 

Jaksoimme pitää pitkään uskoa yllä, mutta jossain vaiheessa oli pakko sisäistää, ettei hyvältä näytä.

Äidin sairaus eteni nopeasti.

– Jaksoimme pitää pitkään uskoa yllä, mutta jossain vaiheessa oli pakko sisäistää, ettei hyvältä näytä, Bertta sanoo ääni värähtäen.

Lähimmät olivat paikalla äidin lähdön hetkellä. Kaikki tärkeä oli ehditty puhua.

– Hoitokodissa muistutettiin, että on hyvä sanoa kaikki ajoissa. Kerroin äidille joka päivä, että rakastin häntä, mutta olimme olleet aina niin avoimia, ettei puhumatta ollut mitään isoja asioita.

Vain yksi asia jäi käsittelemättä.

– Harmittaa, etten muistanut pyytää äidin makaronilaatikon reseptiä, se oli aina niin hyvää hänen tekemänään.


Elämään on pakkautunut viimeisen vuoden aikana isoja käänteitä. Oma musiikkiura on alkanut muotoutua, mutta sen synnyttämän ilon rinnalla sydän on vuotanut verta.

– Äiti on mielessä päivittäin. Nyt enää se ei automaattisesti tarkoita itkuun purskahtamista. Alkaa olla jo joskus vähän parempiakin päiviä, mutta silti suru kulkee koko ajan mukana. Tammikuusta ei kuitenkaan ole vielä kovin pitkä aika, Bee perustelee.

Sari kutsui aina tytärtään nimellä Bee ja sillä nimellä tytär luo nyt laulajanuraansa. Kuten hän äidin menetyksessä kertovassa, sanoittamassaan esikoissinglessään Sun laulu kirjoittaa, hän haluaa viedä äidin tarinaa eteenpäin.

– Olen äidin kunniaksi laulajana Bee. Ja ensimmäinen singlejulkaisuni on omistettu äidille.

 

En yleensä itke muiden nähden, itken ollessani yksin. Pidän asioita sisälläni, joskus tahtomattanikin, sillä omista tunteista puhuminen ei ole aina helppoa.

Bee esitti laulun kirkossa äidin hautajaisissa. Hän pystyi tekemään sen itkemättä.

– Sanoitus on myös voimaannuttava ja toiveikas. En yleensä itke muiden nähden, itken ollessani yksin. Pidän asioita sisälläni, joskus tahtomattanikin, sillä omista tunteista puhuminen ei ole aina helppoa.

Bee teki biisin sanoituksen loppuvuodesta.

– Sanat syntyivät miettiessäni, mitä sitten tapahtuu, kun käy huonosti. Se oli sitä aikaa, kun äidin sairaus alkoi mennä huonompaan suuntaan.


Muihinkin jo tehtyihin biiseihin on nivoutunut äidin sairauden aiheuttamia tuntemuksia. Bee on kokenut sen terapeuttiseksi. Hänen laulunsa syntyvät yhteistyössä Ville Pusan kanssa. Yleensä Bee sanoittaa ja Ville säveltää, toukokuun lopulla julkaistavassa esikoissinglessä toinen säveltäjä on Pekka Rautio.

Pusa toimi pitkään The Voice of Finland -kisan taustajoukoissa. Viime vuonna hän pyysi Beetä mukaan kilpailuun.

– Kokemus oli hieno, mutta myös stressaava, koska hermoilen ja jännitän niin paljon, Bee myöntää.

Hän on ollut pienestä pitäen musikaalinen ja laulanut lähes tauotta.

– En ollut ikinä hiljaa. Vanhemmille sanottiin joskus, että onko tuossa lapsessa mitään vaiennusnappia, jotta äänen saisi edes joskus pois.

 

Menen edelleenkin ihan hämilleni, jos minua kehutaan. Olen tosi huono ottamaan kehuja vastaan.

Vaiennusnappi löytyi varhaisteininä, kun äiti tuli kerran sanoneeksi, että osaatpas sinä laulaa hyvin.

– Menin ihan paniikkiin enkä sen jälkeen laulanut kenenkään kuullen puoleen vuoteen. Lauloin vain yksin ollessani.

Bee ei tiedä, miksi äidin kehuista tuli niin vahva reaktio.

– Menen edelleenkin ihan hämilleni, jos minua kehutaan. Olen tosi huono ottamaan kehuja vastaan.


Laulamista Bertta ei aiemmin uskaltanut ajatella ammatiksi asti.

– Laulaminen oli vähän kuin kielletty unelma: sitä halusi, mutta ei oikein uskaltanut koettaa. Ehkä siinä oli myös epäonnistumisen pelkoa.

Laulukisaan osallistuminen antoi itseluottamusta.

– Ymmärsin, että ehkä olenkin ihan hyvä laulaja. Kun sen ajatuksen salli itselleen, niin sitten uskalsin myös sanoa, että tätä haluan tehdä.

Kumpikin vanhemmista on musikaalinen, mutta ammattilaulajia suvussa ei ole.

– Äiti sanoi aina olevansa vähän paremman tason karaokelaulaja.


Bee on aina ollut isän tyttö ja isä on nyt tukenut tytärtään.

– Iskä ja Sanna ovat olleet minulle suurena lohtuna. He ottavat minut aina avosylin vastaan, Bee kiittää.

 

Olemme isän kanssa kuin samasta puusta veistettyjä. Isoveljeni ja äiti olivat puolestaan ihan samanlaisia.

– Olemme isän kanssa kuin samasta puusta veistettyjä. Isoveljeni ja äiti olivat puolestaan ihan samanlaisia. Veli kysyi nuorena äidiltä, että onko varmaa, ettei Bee ole adoptoitu, koska hän on niin erilainen kuin me kaksi, Bee muistaa.

Äidin menetys on vahvistanut pelkoa, johon Beellä oli taipumusta jo aiemmin. Hän on pelännyt sairastumista ja diagnosoinut itselleen sairauksia pientenkin oireiden perusteella. Äidin sairaus laukaisi entistä isomman pelon.

– Olin varma, että minullakin on syöpä, vaikka äiti vakuutti, ettei niin ole. Kävin lääkärissä, joka suhtautui hyvin ymmärtäväisesti. Minusta otettiin verikokeet, joilla todettiin minun olevan terve, Bee kertoo.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt