Tapaamme valtavan Wynn-kasinohotellin Tableau-ravintolassa aamiaisella. Täällä on valkoiset pöytäliinat ja nahkakantiset ruokalistat. Kurre Westerlund, 54, on pukeutunut mustaan, kirjailtuun lännen paitaan ja farkkuihin. Kaulassa roikkuu riipus, vyöllä komeilee solki ja sormissa on Elvis-tyylisiä sormuksia – kaikki hopeaa ja Vegasista hankittuja.
– Pukeutuessani mietin, mitkä korut laitan. Sillä on merkitystä siihen päivään. Tein kotiin korukaapin. Sieltä ne löytyvät paremmin. Tykkään miehisistä koruista. Lapset ovat sanoneet, että isä käyttää enemmän koruja kuin naiset, Kurre veistelee.
Laulaja tarjoaa aamiaisen ja tilaa itselleen munakokkelia, keltaisia tomaatteja ja hash browns -perunoita. Pöytään tulee pikarilliset punajuurimehua. Juomme lisäksi kahvia. Kurre ottaa omansa maidon kanssa. Laulaja kertoo, että Welcome to fabulous Las Vegas -kyltistä Stratosphere-hotelliin Las Vegas Boulevardilla eli Stripillä on tasan seitsemän kilometriä.
– Olen juossut sen aamulenkillä. Pyrin vetämään sellaisen vähintään joka kolmas päivä. Aikaeron takia sitä herää todella aikaisin. On hyvä juosta aamulenkki, mennä suihkuun ja aamiaiselle. Sen jälkeen alkaa huikea päivä, Kurre vinkkaa.
Hän kaivaa laukustaan uunituoreen singlen nimeltä Ilonpisaraa. Sen ovat säveltäneet ja sanoittaneet ruotsalaiset Mats Tärnfors ja Tobias Cervin. Suomalaiset sanat biisiin on kynäillyt Kati Valjus. Kappaleen on tuottanut pitkäaikainen yhteistyökumppani Maki Kolehmainen. Sinkku tulee Kurren kahdeksannelle pitkäsoitolle.
– Arvostan ja kunnioitan Makia todella paljon. Hän on aina uskonut minuun ja meillä on sitäpaitsi samanlainen huumorintaju. Kiusaan aina välillä häntä, Kurre nauraa.
– Lapset sanovat, että olen kuin pikkupoika tänne tullessani. Katson ikkunasta ulos lentokoneessa ja hypin penkillä, Kurre Westerlund nauraa.
Menemme hänen 29. kerroksessa olevaan sviittiinsä tekemään haastattelun. Sviitissä on tilava olohuone, jonka keskellä on sohvaryhmä ja soikea marmoripöytä, ruokasalinurkkaus, makuuhuone, kaksi kylppäriä, baaritiski ja työpöytä, jolla on Kurren laptop ja taskulaskin. Katossa on peilejä. Yksi seinä on yhtä katosta lattiaan olevaa ikkunaa, joka antaa länteen vuorille. Trump Tower jää oikealle ja kasinohotelli Palazzo vasemmalle puolelle.
Kurre on käynyt pelikaupungissa peräti 71 kertaa.
– Vaimo ja ystävät tietävät, että minun on hirveän vaikeaa rentoutua Suomessa. Kotona kävelen vähän niin kuin kierroksilla. Mutta kun tulen Las Vegasiin, levoton sieluni lepää, Westerlund väittää.
Se tuntuu erikoiselta, sillä Vegas ei ole kovinkaan levollinen paikka.
– Kun kuljen läpi kasinon, jossa on hirveä mökä, rentoudun. Olen miettinyt, että koska mun moottori käy niin kovalla, ehkä se täällä kohtaa vertaisensa, jolloin kierrokset alenevat. Saan niin paljon irti tästä kaupungista – nähdä huikeita artisteja. Tällä reissulla kävin katsomassa Earth, Wind and Firea, Righteous Brothersia ja brittiartisti Robbie Williamsia.
Kurre myös syö hyvin Vegasissa. Ja täällä on, mistä valita – kaupungissa on yli 4 000 ravintolaa.
– Rakastan italialaista ja meksikolaista ruokaa. Tunnen huippukokkeja. Viimeisenä iltana menen joka kerta italialaisravintolaan nimeltä Ferraro’s. Tunnen omistajat. Meistä on tullut hyviä ystäviä, Kurre selittää.
Rakkaussuhde Las Vegasiin ja Yhdysvaltoihin alkoi, kun nuorimies meni 16-vuotiaana vaihto-oppilaaksi Montanan osavaltioon. Hän opiskeli musiikkia ja saksofonin soittoa ja liittyi Butten yläasteen bändiin. Rotaryjen vaihto-ohjelman mukaisesti poika asui vuoden mittaan neljässä isäntäperheessä. Niistä viimeisessä ei saanut soittaa Frank Sinatraa.
– Laitoin Sinatran levyn soimaan. Rouva juoksi paikalle kauhistuneena. Myöhemmin sain tietää, että perheenpää oli käynyt Sinatraa vastaan oikeutta mafiajutussa, Kurre hymähtää.
Sinä samana vuonna 1981 mies kävi ensi kertaa Las Vegasissa.
– Isä ja äiti tulivat lomalle Jenkkeihin ja pyysivät koulusta lupaa saada ottaa pojan mukaansa kahdeksi viikoksi. Olimme viikon Havaijilla ja toisen Vegasissa. Havaiji oli huikea mesta, mutta kun saavuimme Vegasiin, rakkauteni tätä kaupunkia kohtaan räjähti. Tiesin, että haluan tänne takaisin, Kurre muistelee.
Vuosien mittaan Kurre on ottanut kitaransoittotunteja Suomessa ja USA:ssa.
Kurre opiskeli yo-merkonomiksi ja perusti isänsä Olofin kanssa askartelu- ja koululaistarvikkeita myyvän maahantuontifirman, jota yhä pyörittää. Hän säästi joka vuosi rahat kuukauden Yhdysvaltain-matkaan.
– Otin kitaran mukaan ja tein biisejä eri kaupungeissa. Kerran New Orleansissa innostuin säveltämään hotellihuoneessa. Hiljaa, joku huusi seinän takana. Kello oli viisi aamulla, laulaja nauraa.
Kurre Westerlund ilmotti tämänkertaisen matkansa syyksi tullissa bisneksen. Hän on nimittäin neuvotellut diileistä maahantuontifirmaansa ja neuvotellut mahdollisuudesta saada englanninkieliset kappaleensa pyörimään amerikkalaisilla radioasemilla.
Kun rahat eivät riittäneet lentämiseen, Kurre matkusti Grey Hound -bussilla. Kerran hän löysi itsensä pennittömänä Havaijilta. Silloin hän näki ilmoitukseen suuresta karaokekilpailusta Honolulussa, jonka päävoitto oli tuhat dollaria. Hän lauloi Elviksen kappaleen Can’t Help Falling in Love ja voitti pääpalkinnon. Siihen kuului illallinen Miss Waikikin kanssa.
– Oli kaunis tyttö ja onnistunut ilta, mies hymyilee.
Jokainen Kurren USA:n-matka päättyy aina viikoksi Las Vegasiin. Vielä tänä päivänäkin mies jaksaa innostua Sin Cityyn saapuessaan.
– Lapset sanovat, että olen kuin pikkupoika tänne tullessani. Katson ikkunasta ulos lentokoneessa ja hypin penkillä.
Laulaja on ollut pelikaupungissa yksin, perheen ja ystävien kanssa sekä kuvannut paikan päällä kolme musiikkivideota, kuten Ilonpisaraa-kappaleen englanninkielisen version Your Love. Se on tuttua Kurrea – melodista ja hyvällä maulla tehtyä poppia.
Livenä Kurre on esiintynyt Vegasissa vain pienimuotoisesti, mutta heittänyt Vegas-teemaisia keikkoja kotimaassa muun muassa Veljekset Keskisen tavaratalossa. Tätä nykyä mies keikkailee vain noin kerran kuussa, sillä päivätyöt painavat päälle. Esiintyminen on laulajille yleensä paras tapa tienata Suomessa. Kurrella on 60 kappaletta Teostossa. Niistä tilitetään rojaltit kerran vuodessa.
– Me saadaan sieltä sen verran, että voidaan tehdä yksi ulkomaanmatka kivasti, Kurre konkretisoi.
Westerlund ilmoitti tullissa matkansa syyksi bisneksen. Hän on nimittäin neuvotellut diileistä maahantuontifirmaansa ja neuvotellut mahdollisuudesta saada englanninkieliset kappaleensa pyörimään amerikkalaisilla radioasemilla.
– Minulla on paljon niitä valmiina, mies huikkaa.
