Isä varoitti lähtemästä musiikkialalle — Kaj Chydeniuksesta tuli kuitenkin tuhansien laulujen mies

Isä varoitti lähtemästä musiikkialalle — Kaj Chydeniuksesta tuli kuitenkin tuhansien laulujen mies

Julkaistu:

Kalliolle kukkulalle -laulun osaavat kaikki, mutta harva tietää, että 60-luvun poliittisten laulujen isä Kaj Chydenius meni kauppakorkeakouluun isänsä mieliksi – koska musiikilla ei elä.
Kaj Chydeniuksen työhuoneessa Helsingin Alppilassa on satoja mappeja ja kansioita. 79-vuotias Chydenius on säilyttänyt useimmat säveltämänsä laulut. Niitä on 55 vuoden aikana kertynyt.

Chydeniuksen sävellykset ovat sytyttäneet jo monta sukupolvea. Kalliolle kukkulalle, Nuoruustango ja Laulu 20 perheestä ovat osa suomalaista kulttuurihistoriaa. Tänäkin vuonna hän on tehnyt jo 61 laulua.

– Minulla on ollut sellainen periaate, että säilytän kaiken, mitä sävellän, vaikka olisi kuinka huono, Kaj Chydenius sanoo.

– Tiedän monia, jotka kauhistelevat, että ovat tehneet huonoja lauluja, mutta en kauhistele ollenkaan. Jos teen sata sävellystä vuodessa ja neljä on hyvää, niin se ei haittaa ollenkaan.

Aika monta hyvää on syntynyt. Kaj Chydenius nousi maineeseen 1960-luvulla poliittisen laulujen säveltäjänä. Poliittiset kannanottolaulut ja rakkauslaulut hän sävelsi samaan aikaan, jopa samana päivänä.

– Laulut olivat kuin palavia soihtuja ja sykkiviä sydämen lyöntejä, Kaj Chydenius kuvailee poliittisesti kuohuvaa 60-lukua.

Pitkän uransa aikana Chydenius on ollut ”kahden muusan palveluksessa”, musiikin ja teatterin. Hän oli mukana perustamassa KOM-teatteria 1971.

Chydenius on säveltänyt monille teattereille, artisteille ja yhtyeille kuten Agit Propille, Taru Nymanille ja Kai Hyttiselle.

– Musiikki on ollut pitkään minun tieni. Ei ole muu vaihtoehto kiinnostanut, Kaj Chydenius sanoo.

Ei musiikilla minun käsittääkseni elä, Rolf Chydenius sanoi pojalleen Kajlle 1950-luvun lopussa, kun tämä kertoi pyrkivänsä Sibelius-Akatemiaan.

Juankoskella Kymi Oy:n Juantehtaan konttoripäällikkönä työskennellyt isä ehdotti kauppakorkeakoulua. Lopulta Kaj meni kumpaankin.

– Ei se kauppakorkeakoulu ollut oikein mukava paikka, hän sanoo.

Mutta oli siellä paljon hyvääkin: hän oppi kieliä ja sai johtaa kauppakorkeakoulun kuoroa useamman vuoden.

Lapsuuttaan Juankoskella Chydenius muistelee hyvällä. Se oli tavattoman kaunista seutua, ihmiset kivoja ja opettajat kannustavia.

Kaj Chydeniuksen isä Rolf lauloi Eija Ahvon isän kanssa samassa kvartetissa. Kun kvartetti harjoitteli Chydeniuksilla, pieni Kaj istui pöydän alla ja kuunteli.

– Olin viisivuotias, kun tutustuin isääni, kun hän tuli sodasta. Myöhemmin tajusin, että hän lähti sinne minun takiani.

Lapsuudenkodissa oli puukehyksinen saksalainen piano, jota ei voinut virittää normaalikorkeudelle, sillä se olisi romahtanut.

Sillä pianolla Kaj ja hänen äitinsä Greta soittivat.

Naimisiin mentyään äiti oli lopettanut hammaslääkäriopinnot Helsingin yliopistossa. Hänestä tuli kotirouva, joka eli neljälle lapselleen ja kodille. Joskus sivulauseessa äiti viestitti esikoispojalleen Kajlle elämänpettymystä. Kotikutoinen elämä Juankoskella ei vastannut nuoruudenhaaveita.

Naapurissa asui Ulla Mattsson, Sibelius-Akatemiasta valmistunut laulunopettaja. Hänen johdollaan Kaj oppi laulamaan.

Joensuun lyseon lukiossa musiikinopettajaksi tuli Pentti Paalanen, joka kannusti säveltämään.

 

Juankoskella elämäni tie määriteltiin.

– Opettajat antoivat voimakkaita virikkeitä. He olivat hienoja ihmisiä, joita tarvitsin juuri silloin. Juankoskella elämäni tie määriteltiin.

Juantehtaalla oli torvisoittokunta, joka soitti viikonloppuisin kyläläisille pukkikalliolla. Siinä soittaneet Roinisen pojat olivat perustaneet Roinisen kvartetin.

– Kävin heidän luonaan ja kokeilin musiikin sovittamista saksalaiseen iskelmään.

Jo lukioaikoina Kaj Chydeniusta kiinnostivat runot. Edelleen häntä innostaa sanoilla leikkiminen. Joensuun lyseossa opiskellessaan hän sävelsi V. A. Koskenniemen runon Kehtolaulu.

– Runot kiinnostavat minua ihan sairaasti. Miten ne runoilijat keksii! Kaj Chydenius sanoo.

Aloitettuaan Sibelius-Akatemiassa 1957 Kaj Chydenius jätti seitsemäksi vuodeksi säveltämisen. Sen ajan sävellystyyli oli hänelle vierasta. Hän tähtäsi kriitikoksi. Seppo Nummen suosituksesta hän pääsi Kauppalehden avustajaksi. Myöhemmin Seppo Heikinheimon kehotuksesta hän haki musiikkitoimittajan töitä Hufvudstadsbladetista.

– Olen haastatellut Igor Stravinskya, Kaj Chydenius kertoo.


Venäläissyntyinen säveltäjä oli tuolloin jo vanha mies. Haastattelua seuraavana päivänä Kaj Chydenius meni hotelli Palaceen sanomaan maailmankuululle säveltäjälle näkemiin.

– Hän lähti hotellista kahden matkalaukun kanssa. Hän oli minua lyhyempi mies. Kun hän näki minut, hän sanoi: Omnia mea mecum porto. Kaiken minkä omistan kannan mukanani.

Toimittajan töiden ohessa Kaj Chydenius johti kuoroja, opiskeli kenraalibassoa Einojuhani Rautavaaran johdolla ja musiikin historiaa Erik Tawaststjernan opissa.

Peter von Bagh yllytti Helsingin Ylioppilasteatterin piiriin. Siitä alkoi uusi vaihe elämässä.

– Kysyin Kaisa Korhoselta, miksi täällä ei lauleta uusia suomalaisia lauluja. Kaisa sanoi, että ei niitä kukaan tee.

Kaj Chydenius lainasi Eino S. Revon kirjahyllystä Eino Leinon näytelmän Tuonelan joutsen ja sävelsi sen loppulaulun. Siitä tuli Kaj Chydeniuksen opusluettelon numero 1.

Oli vuosi 1964.

– Se oli käännekohta, Kaj Chydenius sanoo.

Seuraavana vuonna Kaj Chydenius ja Kaisa Korhonen menivät naimisiin.

 

Minulla oli ollut jo muutamia tyttöystäviä sitä ennen, mutta Kaisasta tuli puoliso ja työtoveri.

– Minulla oli ollut jo muutamia tyttöystäviä sitä ennen, mutta Kaisasta tuli puoliso ja työtoveri.

– Musiikki ja teatteri kiinnostivat häntä, ja hän sai minutkin samantapaisille linjoille. Ja loput on yksityisasiaa.

Kaisa Korhosesta tuli Ylioppilasteatterin johtaja. Se oli aikaa, jolloin alettiin laulaa vanhoja työväenlauluja ja kirjoittaa itse uusia.

– Päämääränä oli toisenlainen yhteiskunta, jossa rikkaiden ja köyhien välinen kuilu olisi poissa ja vallitsisi tasa-arvo myös sukupolvien välillä.

60-luvun puolivälissä Kaj Chydeniuksen tie alkoi kulkea vasemmalle päin. Tätä ennen hän ei ollut poliittisesti aktiivinen.

40 vuotta täyttävä Ylioppilasteatteri tarvitsi juhlanäytelmän. Kaisa Korhonen pyysi Arvo Saloa kirjoittamaan pitkään valmistelemansa näytelmän valmiiksi. Näin syntyi musiikkinäytelmä Lapualaisooppera. Oli vuosi 1966.

– Arvo Salo kirjoitti hienot tekstit. Olin armeijassa ja sinne alkoi tulla Arvon kirjeitä ja lauluja, joihin sävelsin musiikin.

Kantaesityksen ohjasi Kalle Holmberg. Lapuan liikettä kuvaavasta näytelmästä tuli Suomen teatterihistorian kulttiteos.

Politiikkaa Kaj Chydenius seuraa kiinnostuneena.

– Olen Donald Trumpista surullinen, että tuollainen hiihtäjä pääsee hiihtämään, mutta ei se minua lannista.

Jo lapsuudessaan tehdaspaikkakunnalla Kaj Chydenius oli oppinut, että paikkakunnalla on kahdenlaisia ihmisiä: herroja ja työläisiä.

Aamulla kun Kaj käveli kouluun tehtaan ohitse, tukkeja puuhiomoon uittava mies huuteli: ”Mitäs Kymin herran poika”.

– Ihan ystävällisessä hengessä se oli, Kaj Chydenius huomauttaa.

Leppoisa elämänasenne on kodin peruja. Elää ja antaa toisten elää. Se oli vanhempien elämänohje.

Kaj Chydeniuksen isä Rolf Chydenius pyrki pysymään konfliktien ulkopuolella ja olemaan puuttumatta toisten tekemisiin. Näin säilyy oma koskemattomuus ja riippumattomuus.

Samaa pohjavirettä on pojassakin. Vuonna 2009 ilmestyneet muistelmat Kaj Chydenius Muistin juuri (Otava) ovat lajissaan harvinaiset. Niissä ei haukuta ketään. Paljastuksia on myöskään turha etsiä.

– En minä ole paljastava tyyppi. On asioita, jotka ovat yksityisasioita, hän sanoo.

Yksi sellaisista on avioero. Avioliitto Kaisa Korhosen kanssa päättyi 1988.

Pariskunnalla on kaksi aikuista poikaa Kalle ja Jussi ja kolme lastenlasta, neljäs tulossa.


Molemmista lapsista tuli muusikoita. Jussi Chydenius on Rajaton-yhtyeen jäsen, Kalle Chydenius työskentelee tuottajana.

Perheen miehet ovat matkustaneet paljon yhdessä. Yhteisen ajan merkitys kirkastui Kaj Chydeniukselle jo lapsena, kun hän pääsi isänsä kanssa yökalaan.

– Isä ei ollut kova poika touhuamaan, mutta hän katsoi, mikä hänestä oli isänä viisasta. Pidän sitä viisaana.

Lokakuun 27. päivä Kaj ja pojat Jussi ja Kalle nähdään Finlandia-talon lavalla juhlakonsertissa Rakensin minä majani – Kaj Chydenius 80 vuotta.

Säestyksestä vastaa Kalle Chydeniuksen orkesteri. Konsertin juontavat Kaj Chydenius ja Lauri Maijala.

– Tekemällä 200 laulua vuodessa olen lauluillani rakentanut elämäni, majani. Olen antanut kaiken mitä osaan näillä lauluilla. Olen opettanut suomalaisia ymmärtämään, miten hienoja runoilijoita meillä on.

– Kun laulussa sanotaan ”tule jakamaan se kanssani”, se tarkoittaa tule kokemaan se sama, mitä minä olen saanut kokea lauluissani.

Juhlakonsertissa yli 30 solistia tulkitsee Kaj Chydeniuksen tuotantoa. Mukana on myös nuorta sukupolvea. Kaj Chydenius on aina ollut ajan hermolla.

Ensimmäinen konsertti myyntiin loppuun nopeasti. Toinen konsertti 28.10. järjestetään yleisön pyynnöstä. Liput tulivat myyntiin perjantaina 5.4.

– Suosio tuntuu hassulta, mutta kivaahan se on, ettei ole turhaan tehnyt, Kaj Chydenius sanoo.

Kaj Chydenius ei koe olevansa menestyjä.

 

Minua pelottavat sellaiset ihmiset, jotka ovat omasta mielestään parempia kuin kenenkään muun mielestä.

– Minua pelottavat sellaiset ihmiset, jotka ovat omasta mielestään parempia kuin kenenkään muun mielestä.

– Ei pidä luulla olevansa kovin kummoinen. Minäkään en ole luullut. Mutta olen iloinen, jos joku haluaa laulaa laulun.

Nykyisen vaimonsa teatterisihteeri Jaana Jyrkänteen Kaj Chydenius tapasi KOM-teatterissa. Häitä vietettiin 1991. Pariskunta käy paljon teattereissa ja konserteissa. Molemmat pelaavat pasianssia, Kaj pelikorteilla ja Jaana tietokoneella.

– Pasianssi tyhjentää aivot. Hetkeen ei tarvitse ajatella mitään tärkeitä asioita.

Lokakuussa 80 vuotta täyttävän Chydeniuksen tavoitteena on elää vielä ainakin kymmenen vuotta.

– En ole koskaan epäillyt, että elämä ei kanna – ja kyllä se on kantanut. Monet ovat kuolleet, mutta minä elän, on se kumma.

 

En ole koskaan epäillyt, että elämä ei kanna – ja kyllä se on kantanut.

Vuoden päivät elämää on vaikeuttanut kipeä selkä. Selässä on ahtaumia, jotka painavat hermoja.

– Voi kun pystyisi suorassa seisomaan, mutta onneksi se ei vaikuta säveltämiseen, Kaj Chydenius sanoo.

Vesijuoksu kerran viikossa piristää.

Vanhuus ja viisaus eivät kulje käsi kädessä. Sen Kaj Chydenius on viime aikoina oppinut.

– Kyllä unohtelu on viisauden vastakohta. Näen ihmisen, jonka olen tuntenut 20 vuotta sitten oikein hyvin. Jaana kysyy, etkö sä tuntenut. Tulee loukanneeksi ihmisiä, kun ei muista.

Lokakuun 27. päivä 2019 Kaj Chydenius nousee Finlandia-talon lavalle. Säkeet Eino Leinon runosta kuvailevat hänen tuntojaan konsertista ja elämästä. ”Lien paljon mä lauluja tehnyt”…

”Se oli mun onneni laulu, sävel säihkyvä, voitollinen. Yöt päivät yhä ma etsin sitä pohjasta sydämen”.

– Kaikki, johon olen ryhtynyt, ei ole onnistunut hyvin, mutta ei se haittaa minua ollenkaan.

–  Se tekeminen oli se hetki. Sitten katsotaan mitä tuli.

Kaj Chydenius

Ikä: 79

Ammatti: Säveltäjä, opintoja Sibelius-Akatemiassa ja Helsingin kauppakorkeakoulussa. Tunnettu 60- ja 70-luvun poliittisten laulujen säveltäjä. On säveltänyt Kalliolle kukkulalle, Nuoruustangon ja Laulun 20 perheestä.

Perhe: Naimisissa. Kaksi aikuista lasta ja kolme lastenlasta, neljäs tulossa.

Plus: Sai kodinperintönä muutaman pasianssin, joista kahta pelaa vieläkin innolla.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt