Lola Odusoga paljastaa, miten Selviytyjissä juonitaan – kilpailijat käyttävät loppumetreillä ovelaa taktiikkaa: ”Ei sitä saa mitenkään nauhalle”

Julkaistu:

selviytyjät
Lola Odusoga, 41, nousi Selviytyjien keskeisimmäksi, mutta myös kiistellyimmäksi hahmoksi jo alkumetreillä. Nyt hän kertoo kulissien takaa, miten se ei haittaa häntä yhtään.
– Kaikilla ihmisillä ei oikeasti ollut mitään käsitystä siitä, että Selviytyjät on peli.

Lola Odusogalla oli. Ja se on tullut selväksi kanssakilpailijoiden lisäksi myös koko Suomelle.

Noin vuosi sitten juontaja ja ex-missi tarttui tilaisuuteen ja päätti koetella rajojaan realityohjelmista kenties legendaarisimmassa. Julkkisten kilpailu Filippiinien luonnon armoilla on noussut odotetusti yhdeksi kevään tv-spektaakkeleista. Ja Lola on ollut alusta asti yksi keskeisimpiä hahmoja.

Nyt hän istuu rennosti Turussa vakiohaastattelupaikakseen muodostuneen Hotelli Marina Palacen ravintolan upottavalla sohvalla ja kertaa saaren tapahtumia kulisseista. Muistelua on auttanut saarelta poistumisen jälkeen kirjoitetut muistiinpanot ja blogi, jossa Lola kertoo kokemuksiaan kulissien takaa niin tilanteista kuin ihmisistä.

– Aurinkolasit, kova maa ja joku pyyhe, millä olisi saanut itsensä kuivaksi, Lola listaa tottuneesti asioita, joita hän saarella eniten kaipasi.

Niistä käytiin myös kovimmat keskustelut. Yksi kannattelevista puheenaiheista saarella oli ikävä, mutta siitä Lola ei muiden tavoin kärsinyt. Hän on yksinkertaisesti opetellut siitä eroon. Teini-ikäiset Denise ja Sylvester tietävät, että jos äidistä ei kuulu mitään kuvausten ollessa käynnissä, kaikki on mitä todennäköisimmin hyvin.

– En mä jaksanut jatkuvasti esittää, että mulla olisi ikävä, kun se ei ole minulle ikinä mikään ongelma. Olen opetellut siitä pois jo silloin, kun lapset olivat pieniä. Enhän mä muuten voisi edes tehdä töitäni, jos en osaisi siirtää ikävää sivuun, hän summaa.


Lola lähti Selviytyjiin pelaamaan sen enempää miettimättä, miltä hänen pelitaktiikkansa saattaisi tv:ssä näyttää. Yksi strategioista oli alun perin täysin päinvastainen.

– Ajattelin sujahtaa eteenpäin näkymättömänä ja hiljaisena tyyppinä, mutta eihän se onnistunut ollenkaan. En ole koskaan elämässäni kyennyt olemaan huomaamaton, Lola nauraa.

Hän valitsi toisen taktiikan. Sellaisen, joka ärsytti. Miksi pitää olla niin hirveän ilkeä, keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa pohdittiin.

Lolaa ymmärtää paremmin tutustumalla hieman hänen persoonaansa ja taustaansa. Kuulemalla, kuinka yli 20 vuotta julkisuuteen tullut missi on kovettunut suorasanaiseksi ja hieman pelätyksi uranaiseksi.


Hän on elänyt koko elämänsä ympäristössä, jossa hän kokee, ettei oikeastaan voi luottaa kunnolla keneenkään. Hänellä ei ollut nuorena tiivistä tyttöporukkaa, bestiksiä tai sydänystäviä. Aikuisiällä mukaan ovat tulleet hännystelijät, hyötyjät ja onnenonkijat. Sellaisia Lola ei tarvitse.

Enemmistö Lolan läheisistä naispuoleisista ystävistä on puukottanut häntä jossain vaiheessa elämää selkään.

– He ovat saaneet lähteä elämästäni samalla vauhdilla kuin jotkut saarelta, hän naurahtaa.

– Mutta ei se haittaa mua ollenkaan. Mä en osaa edes kaivata sellaista, mitä mulla ei ole ollut.

Ihmiset olettavat, että Lola on parisuhteissakin pomotteleva ja vaativa. Sitä hän ei allekirjoita, mutta sinkkuelämään vahvan naisen sävyt heijastuvat. Edellisen kerran Lola on ollut sinkkuna vuonna 2015 tapahtuneen avioeronsa jälkeen.

Tuolloin häntä lähestyneet miehet olivat joko parikymppisiä tai sitten viisi-kuusikymppisiä.

– Siltä väliltä ei löytynyt juuri ketään. Haluttiin kokea sellainen puumanainen tai sitten haettiin sitä emäntää. Että minulla on nämä tilukset tässä valmiina, vain emäntä puuttuu. Minä teen sinusta onnellisen ja pidän huolta, Lola sanoo ääntään muuttaen.


Sellainen ei kiinnostanut Lolaa tippaakaan.

Jo pelkästään julkisuus luo oman painolastinsa suhteelle. Siksi Lola ei voisi ikinä seurustella toisen julkisuuden henkilön kanssa. Hän on viihtynyt nykyisen miesystävänsä kanssa muutaman vuoden ajan.

– Kyllä niitä pyyntöjä on ollut, mutta mua ei saisi kenenkään julkkiksen kanssa yhteen kirveelläkään. Omassa julkisuudessa on aivan tarpeeksi, Lola puuskahtaa.

Julkisuus on olennaisessa osassa myös Selviytyjissä, vaikkei se katsojalle avautuisikaan. Silmäätekevät joutuvat pohtimaan tarkasti, miten kisaan lähteminen vaikuttaa heidän julkisuuskuvaansa: Yleisön on vaikeaa ymmärtää, ettei Lola ole tv:ssä se mukava ja helposti lähestyttävä henkilö kuin normaalissa elämässä.

Tämän vuoksi osallistujat pohtivat peliä ja sen eroavaisuuksia oikeaan elämään kuuluvasti ääneen julkisuudessa jo ennen ohjelman esittämistä. Moni jättää osallistumatta.

– Joku kysyi multa, että onko se voittaminen niin tärkeää, kun pitää noin tosissaan pelata. Siis, sehän siinä on tarkoituksenakin, Lola puuskahtaa.

Monet ovat ihmetelleet, kuinka Lola edes onnistui pääsemään saman tien avainpelaajaksi, jota muut kuuntelivat. Lolaa kysymys naurattaa. Hän kertoo, kuinka ryhtyi heti saarelle saavuttuaan kasaamaan heimonsa sisältä liittoa, joka muodostaisi enemmistön.


– Se oli itsestäänselvyys. Ajattelin odottaa hetken, mutta sitten Eevi (Teittinen) oli jo pyytänyt Vilmaa (Bergenheim) liittoonsa, ja tämä oli suostunut. Homma täytyi hoitaa alta pois heti, Lola pohjustaa ja jatkaa.

– Jos jonkun vahvuus on esimerkiksi fysiikka, niin se saattaa olla hänen ainut vahvuutensa. Silloin hän kerää ympärilleen muita fyysisiä kilpailijoita. Tiesin, etten ole tässä kisassa se fyysinen tyyppi, mutta jos meitä on enemmän, olemme silti vahvempia kuin ne toiset.

Poikkeuksen Lola teki painin olympiamitalisti Marko Asellin kanssa, sillä hänestä tuli heti ”hyvä fiilis”. Hän myös oletti Eevin puhuneen puolelleen jo Olli Hermanin ja Niklas Hagmanin.

Lolan liitosta tuli nopeasti keltaisen Agila-heimon suurin, minkä vuoksi hänen liittolaisensa myös kunnioittivat häntä.


Lolaa ärsyttää, kuinka Selviytyjät Suomessa korostetaan fyysisen voiman merkitystä kilpailussa. Hän huomasi, kuinka ihmiset arvioivat ulkonäön perusteella.

– Aivan kuin olisin jollain tapaa puutteellinen tai kykenemätön samoihin normaaleihin asioihin kuin muut. Se on sosiaalinen peli, ei mikään juoksukilpailu, hän puuskahtaa.

– Laskin sen henkilökohtaiseksi edukseni. Jos olisin pelitaitojeni lisäksi ollut vielä yhtä hyvässä kunnossa kuin ex-olympiaurheilijat, olisin ollut saman tien ulkona.

Useiden tv-projektien taustajoukoissa, muun muassa castingissa työskennellyt Lola tietää myös, kuinka Selviytyjien katsojat näkevät ohjelmassa hyvin pienen osan saaren oikeista tapahtumista.

– Silloin tapahtuu valitettavasti usein kaikista eniten, kun kamerat eivät ole kuvaamassa, hän huudahtaa.

– Katsojat eivät muista, etteivät he näe kaikkea. Tämän vuoksi he ovat välillä täysin pihalla juonikuvioista ja siitä, ketä äänestetään. Se ei ole tuotannon vika, vaan puhtaasti kilpailijoiden – pahin juonittelu tapahtuu aina silloin, kun kamerat eivät ole paikalla.


Ohjelman amerikkalaisversiossa kuvausryhmää on seuraamassa tapahtumia kellon ympäri, Selviytyjät Suomessa vain päivisin. Kilpailijoita vannotetaan olemaan juonittelematta toistensa kanssa kuvausryhmän ollessa toisaalla, mutta käsky unohtuu helposti pelin keskellä.

– Tapahtumien ja juonen kannalta olennaista materiaalia on lopulta vain tietty määrä. Leikkaajien tehtäväksi jää koostaa siitä hyvä ohjelma. Kun kamera ei ole saanut taltioitua merkittävimpiä tapahtumia tai päätöksiä, lopputulos saattaa tulla kaikille yllätyksenä.

– Kamerathan ovat kaikille selvä merkki siitä, että jotain tapahtuu. Siksi niitä halutaan etenkin loppuvaiheessa tietoisesti vältellä, etenkin, jos puhutaan toisessa liitossa olevan ihmisen kanssa. Joskus tilanne kertoa salaisuuksia tulee vasta muutama sekunti ennen äänestystä. Ei sitä saa mitenkään nauhalle.

Pimentoon jää myös dramatiikka ohjelman ratkettua, kun kilpailijat joutuivat viimein kohtaamaan paitsi toisensa, myös viettämään vielä muutaman vuorokauden yhdessä. Lola huomasi, että kaikki eivät kyenneet erottamaan peliä ja tunteita toisistaan. Osa esitti välinpitämätöntä, osa taas oli edelleen aivan tunnemyrskyssä.

Joidenkin kilpakumppanien kanssa Lola on edelleen tekemisissä, toisten kanssa ei.

– Se mitä tapahtui saarella, jäi sinne, sillä se ei ole todellista elämää. Ei kukaan ole siellä oma itsensä, Lola summaa.

Lola puhuu kisan luomasta kuplasta, tunnekuohusta ja mahdollisuudesta täyteen flippaamiseen, sekoamiseen. Julkisuuden henkilölle sellainen olisi tv:ssä kohtalokasta.