Miljoonasateelta yllätyspäätös – edessä täysin uudenlainen kiertue: ”Meillä on nyt päällä ihan toinen vaihe”

Julkaistu:

Konserttikiertue
Miljoonasateella on ikää 35 vuotta ja lukematon määrä tarinoita reissuiltaan. Nyt on hyvä hetki hieman rauhoittua ja lähteä keikoille konserttisaleihin – akustisena.
Miljoonasade ei ole koskaan ollut se räyhäkkäin ja raskain rockyhtye. Kun bändillä on ikää 35 vuotta ja kaikki neljä alkuperäisjäsentäkin lähentelevät hiljakseen eläkeikää, on hyvä ottaa välillä rauhallisemmin.

Niinpä jyväskyläläislähtöinen orkesteri keikkaileekin nyt hikisten rokkiklubien sijaan isoissa konserttisaleissa akustisesti. Viime viikonloppuna Espoon Sellosalista käynnistynyt Karkumorsian-kiertue vie Miljoonasateen kahdeksalle paikkakunnalle.

– Tämä tuntui luontevalle tässä vaiheessa uraa, rumpali Jarmo Hovi tiivistää.


Viisikon tukena akustisilla keikoilla on huiluineen ja haitareineen Matti Kallio, joka on aiemmin vaikuttanut muun muassa Värttinässä. Samalla kokoonpanolla Miljoonasade heitti jo viime vuoden alkupuolella muutamat akustiset keikat, mutta nyt soitto on entistä riisutumpaa.

– On tosi herkkä tapa soittaa tällaisella instrumentaatiolla ja meiningillä. Akustinen soitto on jossain mielessä kuningaslaji, ainakin soittajalle, mutta myös biisintekijälle, Kallio miettii.

– Kun biiseistä riisutaan kaikki krumeluurit, efektimaailmat ja miljoonat raidat, niin mitä jää jäljelle? Mikä on se olennainen juttu?

Nuoremman polven muusikkona Kallio on päässyt akustisten versioiden kautta sisään Miljoonasateen musiikkiin aivan uudella tavalla. Intiimiys antaa bändin klassikoille uuden elämän.

– Näissä versioissa tekstit tulevat jännästi iholle. Siinä on jotain taikaa, miten sun tarinat tulevat tässä formaatissa lähemmäksi kuulijaa, Kallio sanoo ja siirtää puheenvuoron bändin laulajalle ja lyyrikolle Heikki Salolle.

– Olen huomannut, että laulan ja tulkitsen nyt eri tavalla. Monet biisit ovat paljon tarinallisempia akustisina, Salo myöntää.


Kysymys Salon teksteistä herättää hyväntuulisen kokoonpanon sanailuun.

– Nyt vasta kuulee, että tuommoistako se laulaa, Hovi heittää.

– Yleensä et viitsi kuunnella, mutta nyt on vähän pakko, Salo iskee takaisin.

Sävellajien muutokset kertovat osaltaan siitä, että akustiset tulkinnat ovat erilaisia. Miljoonasateen klassikoista suurin, Juri Gagarinin avaruuslennosta kertova Lapsuuden sankarille soi nyt G-duurissa. Levyversio soi C:stä, mutta keikoilla kappaletta on veivattu D:stä.

– Kohta mä oon vetänyt sen joka sävellajista. Alkuperäisestä C:stä pitää maksaa eniten, Salo naurahtaa.


Kitaristi Matti Nurro on myös innoissaan.

– Akustisesti soittaessa on paljon alastomampi, kun soittajan ja yleisön välillä ei ole samanlaista muuria kuin sähköisillä keikoilla, Nurro kuvailee.

– Toisaalta sähköisesti soitettaessa pääsee heiluttamaan tukkaa!

Huumoria. Konkareiden hiuspehkoilla ei enää isommin moshata.

Miljoonasade oli telakalla vuodet 2009–2014. Se teki hyvää.

– Teoriani on, että jokaisen pitkäikäisen bändin on hyvä lopettaa välillä. Sitten, jos on kanttia aloittaa uudestaan, mennäänkin eteenpäin aika lujaa. Meillä on nyt päällä ihan toinen vaihe kuin 2000-luvun alkupuolella, Salo sanoo.


Hovin mukaan noina vuosina nimenomaan Salo ei ollut täysillä mukana.

– Heikki lopetti 2000-luvun alussa, me muut 2009. Heikki oli kyllä fyysises

ti paikalla, mutta henkisesti ei. Luominen oli aika umpikujassa. Ei itsekään tiedetty, mitä pitäis tehdä.

– Jos oot vaan treenikämpällä, niin mitä maailmaa sulla on, mitä tulkitset? Kun kukin kerää kokemuksia tahoillaan, voi heijastella niitä sävyjä yhteisessä tekemisessä, Hovi filosofoi.


Yhtye on edelleen vahvasti jyväskyläläinen kokoonpano, sillä konkarinelikosta kolme (Hovi, Nurro ja basisti Ari Laaksonen) asuvat yhä kaupungissa. Vakiokokoonpanon ainoa uudempi jäsen, kosketinsoittaja Tomi Aholainen vaikuttaa pääkaupunkiseudulla.

Salo puolestaan jätti Jyväskylän jo yli 30 vuotta sitten ja muutti Tampereelle.

– Edelleen, kun menen jonnekin, niin multa kysytään, mitäs Jyväskylään kuuluu. Niin vahva on bändin brändi, Tampereella asuva Salo kertoo huvittuneena.

– Hauskaa on aina tokaista, etten mää tiedä. Mä lähdin sieltä pois 1987.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt