Merete Mazzarellalla on kotonaan Helsingissä isoäitinsä vanha Singerin ompelukone.
Se muistuttaa kirjailijaa siitä, miten surullista naisen elämä vielä pari sukupolvea aikaisemmin oli.
Isoäiti oli opiskellut rahavaikeuksista huolimatta matematiikan maisteriksi. Elettiin 1900-luvun alkua, aikaa, jolloin naisia ei koulutettu kovin pitkälle.
Ompelukone oli kihlajaislahja hänen tulevalta aviomieheltään. 56-vuotias sulhanen oli Tampereen pormestari, leski ja viiden lapsen isä.
– Ompelukone kertoo siitä, mikä tuolloin oli naisen paikka, Mazzarella kertoo.
– Odotettiin, että hän ompelisi, tekisi ruokaa ja hoitaisi kotia.
Ja niinhän hän sitten tekikin.
Avioliitto, joka ei ehkä perustunut suureen rakkauteen, päättyi kuitenkin jo kahdeksan vuoden kuluttua. Isoäiti jäi leskeksi.
Hän joutui muuttamaan poikansa kanssa Helsinkiin ja etsimään työpaikan.
Seuraavien sukupolvien elämä on ollut jo helpompaa. Uransa Merete Mazzarella teki kirjallisuuden lehtorina ja pohjoismaisen kirjallisuuden professorina Helsingin yliopistossa. Hän jäi eläkkeelle 2008.
– Pidän yhä isoäidin maisterisormusta sormessani, Merete Mazzarella kertoo ja esittelee olohuoneessaan kapeaa, kultaista sormusta.
– Ajattelen, että hänen tiensä maisteriksi satakymmenen vuotta sitten oli raskaampi kuin oma tieni tohtoriksi, Merete Mazzarella sanoo.
74-vuotias kirjailija kuuluu suuriin ikäluokkiin. Se on sukupolvi, jolle opiskelu- ja työpaikat löytyivät helposti. Ja eläkettäkin kertyi hyvin.
”Olemme hyväosainen sukupolvi, joka on saavuttanut elintason, jota meidän omat lapsemme eivät saavuta. Se on surullista.
Perhe on Mazzarellalle tuttu aihe. Yhden lapsen äiti tunnetaan muun muassa kirjoista, jotka käsittelevät perhe- ja sukulaisuussuhteiden ristiriitoja. Niissä ei aina perhettä ylistetä. Silti tilanteiden kanssa on vain opittava elämään.
Taustalla on toive: jokainen haluaa muistaa ja olla muistettu.
Uudessa kirjassaan Varovainen matkailija (Tammi) Merete Mazzarella palaa omiin elämänvaiheisiinsa ja sellaisten ihmisten luokse, jotka ovat jo kuolleet.
– Kirjoitan niistä ihmisistä, jotka ovat olleet tärkeitä elämän varrella, hän kertoo.
Mazzarella muistelee muun muassa isäänsä ja äitiään, isoäitiään ja isoisäänsä.
Samalla hän kirjoittaa matkustamisesta ja omasta ”elämänmatkastaan”.
Uutuuskirjassaan hän reissaa miehensä, emeritusprofessori Lars Hertzbergin kanssa Australiassa ja käy risteilyillä. Mutta ennen kaikkea kirjassa matkustetaan ajassa.
– Australian-matka oli erilainen siinä mielessä, että emme olleet siellä turisteina vaan ihmisten luona, jotka tulivat meille hyvin tärkeiksi.
Kirja on puolustus matkustamiselle. Nykyään arvostellaan matkustamista ja puhutaan ilmastokysymyksistä. Mazzarella puhuu matkustamisen puolesta, mutta on hyvin tietoinen ilmasto-ongelmista.
– Minulle matkustaminen tarkoittaa myös aitoja ja hyviä kokemuksia ja ihmisten tapaamista.
Diplomaattiperheen tyttärenä Merete matkusti jo nuorena paljon. Puolitoistavuotiaana hänet vietiin nähtäväksi Tanskaan äidin suvulle.
Kun Merete oli kaksivuotias, diplomaatti-isä sai siirron Sveitsiin. Kuusi vuotta myöhemmin isän ura jatkui Pekingissä.
Näitä aikoja Mazzarella on käsitellyt jo aiemmissakin teoksissaan.
Merete Mazzarella on tunnettu siitä, että on kirjoittanut hyvin henkilökohtaisista asioista. Kirjassaan Illalla pelataan Afrikan tähteä hän paljasti, ettei tule toimeen amerikkalaisen miniänsä kanssa. Se herätti valtavasti kiinnostusta.
– Kirjoitan vaikeista asioista, koska ajattelen, että se voi olla hyödyllistä muille ihmisille, hän sanoo.
– Kirjani eivät ole itselleni kuitenkaan terapiakirjoja.
Nyt 26. kirjassaan hän kirjoittaa suoremmin kuin koskaan.
– Ajattelen, että olen niin vanha, että jos haluan kirjoittaa jostain, pitää kirjoittaa nopeasti, hän sanoo.
Helsingin Töölössä sijaitsevan kodin ikkunalaudalla on San Franciscosta tuotu muovinen aurinkokissa. Se muistuttaa ajan kulusta, siitä, että elämässä alkaa olla kiire.
Uudessa kirjassaan Mazzarella kirjoittaa myös puolitoista vuotta sitten kuolleesta ex-miehestään Lars Gustafssonista, syyllisyydestä ja sen kanssa elämisestä.
14 vuoden avioliitto päättyi, kun Merete rakastui yhdeksän vuotta sitten Lars Hertzbergiin, jonka kanssa hänellä oli pitkä, mutta etäinen tuttavuus.
Uutta suhdetta paheksuttiin. Mazzarella oli itsekin ihmeissään. Hän on aina ollut varovainen.
– Tunnen vieläkin erosta syyllisyyttä, hän sanoo.
Hänen miehensä ei olisi halunnut erota. Uudesta rakkaudesta huolimatta Mazzarella kävi katsomassa ex-miestään Uppsalassa kerran kuukaudessa tämän elämän loppuun asti. Lars G. oli Mereteä 18 vuotta vanhempi.
– Kävin, koska pidin hänestä ja hän piti, että tulin, Mazzarella kertoo.
– Paljon liittyi myöskin siihen, että hän oli erotessamme 82-vuotias. Jos hän olisi ollut 65-vuotias, olisin ajatellut, että hän voi aloittaa uuden elämän, mutta mahdollisuudet uuteen elämään ovat 82-vuotiaana aika pienet.
Yhteys säilyi vahvana kahdeksan vuotta aina Lars G:n kuolemaan asti. Kun Merete antoi Lars G.:lle asuntonsa pohjapiirustuksen, mies ripusti sen keittiönsä seinälle.
– Vanhan miehen jättäminen oli ikävä teko, Merete Mazzarella sanoo.
– Oli tärkeää, että Lars antoi minulle anteeksi.
Vajaa kuukausi ennen Lars G:n kuolemaa Merete kävi katsomassa häntä Uppsalan yliopistollisessa sairaalassa. Ex-miehellä oli todettu syöpä.
Hän oli hiljattain lukenut Mazzarellan teoksen Elämän tarkoitus. Lars G. kertoi olevansa iloinen siitä kohdasta kirjassa, jossa puhutaan anteeksiannosta.
Merete ilahtui. Hän oli kirjoittanut tekstin Lars G:lle ja kertonut siinä pettäneensä häntä.
”Olen päässyt eteenpäin, mutta en tiedä, olenko antanut itselleni anteeksi. Silti tunnen hänen antaneen anteeksi”, Mazzarella kirjoitti.
– Juuri niin se on, Lars G. sanoi sairaalasängyssään.
Se tapaaminen jäi viimeiseksi.
Nyt Merete Mazzarella istuu nojatuolissa olohuoneessaan. 1840-luvun Espoosta peräisin oleva perintökaappikello raksuttaa kuuluvasti.
– Ajattelen yhä, että oli väärin jättää Lars.
– Minun on vain elettävä sen tunteen kanssa.
Mutta onko toinen ihminen vastuussa toisen onnesta? Merete Mazzarellan mielestä se on suuri kysymys.
– Uskon, että jos olet ottanut toisen ihmisen elämääsi ja olet mennyt naimisiin hänen kanssaan, on suuri asia, jos teet hänet onnettomaksi.
”Et voi tehdä toista onnelliseksi, mutta voit tehdä parhaasi, ettei hänestä tule onnetonta. Olet vastuussa, jos olet ottanut toisen ihmisen elämääsi.
Mieleen tulevat sanat ranskalaisen kirjailijan Antoine de Saint-Exupéryn kirjasta Pikku prinssi: ”Se aika, jonka olet ruusuun käyttänyt, tekee ruususta niin tärkeän. Olet vastuussa ruusustasi”.
– Niin juuri. Ajattelen Pikku prinssiä ja ruusua, Merete Mazzarella sanoo.
– En pitänyt lupaustani.
Merete Mazzarella on nyt 74-vuotias. Hän sanoo, että on tärkeää ymmärtää, ettei elämä tule jatkumaan kauan näin hyvänä.
– Perspektiivi eteenpäin on koko ajan lyhyempi.
– Yhdellä tavalla me eläkeläiset olemme kuin vastuuttomia teini-ikäisiä. Meidän ei tarvitse suunnitella elämää eteenpäin.
Juuri näin on hyvä. Varsinkin, jos kirjailija pysyy puolisoineen terveenä.
– Viime vuodet ovat olleet elämäni parhaita, hän sanoo.
– Parisuhde on tässäkin iässä tärkeä. Aivan samat asiat ovat tärkeitä parisuhteessa nyt vanhana kuin aikaisemminkin. Se ei ole muuttunut.
Olohuoneen lasioven läpi näkyy Lars Hertzbergin hahmo. Hän istuu viereisessä huoneessa pöydän ääressä kirjoittamassa kannettavalla tietokoneella.
Pariskunnalla on toinen asunto Tammisaaressa. He viettävät siellä osan vuodesta.
– Olen rauhallisempi ihminen Tammisaaressa. Vähän hitaampi tempo rauhoittaa, Merete Mazzarella sanoo.
– Yksin jääminen on aina mahdollista, ja se olisi vaikeinta, mitä voisi ajatella tapahtuvan.
Siinä tapauksessa Tammisaari olisi ehkä parempi kaupunki. Se on turvallisempi kuin Helsinki.
”Kaikki tuntevat siellä toisensa. Jos en löytäisi torilta pois, joku voisi aina taluttaa kotiin.
Kirjoittaminen jatkuu yhä. Perheen ohella Mazzarella on kirjoittanut muun muassa terveydestä, vanhuudesta ja kirjallisuudesta. Hän on saanut Vuoden tiedekirja -palkinnon Fredrika Runebergistä kertovasta teoksestaan ja ollut kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokas.
Kun Mazzarellan äiti kuoli, tytär kirjoitti hänestä kirjan. Kirjan ilmestyttyä hän sai kirjeitä ihmisiltä, jotka olivat tunteneet äidin.
He kertoivat muistojaan.
– Yksi nainen kertoi, kuinka äiti oli partiojohtajana opettanut hänet uimaan. Ja hän oli vieläkin kiitollinen siitä, koska pelkäsi vettä.
– Pienet asiat, joita teemme, voivat merkitä paljon jollekin ihmiselle.
Porvariskodissa varttuneen kirjailijan mieleen ovat jääneet lapsuudenkodin sukupäivälliset Helsingin Huvilakadulla.
Tädit kiskovat eteisessä kenkiä jalkaansa ja isä auttaa heitä pukemaan takit, jotka ovat olleet lämpimän kaakeliuunin liepeillä. Kun he vihdoin ovat ovella, he sanovat tutun tervehdyksensä: ”Glöm int’ bort”.
Muistakaatten. Se on kuin suomalainen ”heippa”, mutta sisältää paljon enemmän.
Seuraavassa kirjassaan Mazzarella pohtii sitä, miksi yhteiskunnallinen keskustelu on nykyään niin polarisoitunutta. Perheestään hän aikoo kirjoittaa vieläkin.
– On parempi olla miettimättä, miten minut tullaan muistamaan. Ihminen ei voi itse päättää, miten hänet muistetaan jälkeenpäin.
1840-luvulla tehty perintökaappikello raksuttaa yhä olohuoneessa kuuluvasti. Hetken tuntuu kuin menneet sukupolvet olisivat läsnä.
”Vasta sitten ihminen on kuollut, kun kukaan ei enää muista häntä.
Lähteenä on käytetty myös Merete Mazzarellan kirjaa Illalla pelataan Afrikan tähteä (Tammi).
Merete Mazzarella vuonna 1980.
Merete Mazzarella, o.s. Schreck
Ikä: 74
Ammatti: Kirjailija ja kirjallisuuden tutkija, professori emerita. Väitellyt tohtoriksi Nobel-kirjailija Eyvind Johnsonista. Kirjoittanut 26 kirjaa, jotka käsittelevät muun muassa perhettä, vanhuutta, terveyttä ja kirjallisuutta. Kirjoittanut mm. Fredrika Runebergistä ja Zacharias Topeliuksesta.
Perhe: Naimisissa emeritusprofessori Lars Hertzbergin kanssa. Aikuinen poika ja kaksi lastenlasta, jotka asuvat Yhdysvalloissa.
Plus: Puhuu itsestään vanhuksena, mutta sanoo nauraessaan tuntevansa itsensä vaikka kuinka nuoreksi.
