Kommentti: Kävin katsomassa Jussi-ehdokkuuksia kahmineen elokuvan – en voi ymmärtää, miten se niputtaa naiset

Julkaistu:

Onko naistenpäivän juhlimiselle tarvetta? Vieläkö naisia pitää tekemällä tehdä näkyviksi, miettii IS Plusin esimies Riika Kuuskoski.
Istuin noin 30 vuotta sitten professori Päivi Setälän naistutkimuksen luennolla. Hän kertoi jostain antiikin Rooman tutkimusklassikosta. Kirjan yksi luku on naisista.

– Ihan kuin olisi yhtäkkiä tullut mieleen, että ai niin, oli siellä naisiakin. Sitten on yhteen lukuun kirjoitettu, mitä heillä oli päällä ja millaisia koruja ja missä juhlissa he olivat paikalla, Setälä sanoi, näin muistinvaraisesti siteerattuna.

Tämä tuli mieleen, kun sain aikaiseksi mennä katsomaan Juice-elokuvan, lopultakin. Menin suurilla toiveilla katsomaan kahdeksan Jussi-ehdokkuuttakin saanutta leffaa. Kiinnostava hahmo, erinomainen musiikki. Petyin: en nähnyt draaman kaarta ja päähenkilö oli minusta vain kipeä ja ilkeä juoppo. Ei syntynyt ihmisen tekojen ymmärrystä, joka minusta on taiteen tehtävä.

Mutta kun satun kuulumaan erääseen 51 prosentin vähemmistöön, pahinta minusta oli, miten elokuva niputti naiset. Sen koin henkilökohtaisena loukkauksena.

Iida-Maria Heinonen esittää elokuvassa hyvin vaikuttavasti Marjaa, johon Juice ihastuu opintojen alussa ja jota lähestyy ujona erikoisilla iskuiskuilla. Marja uskoo aloittelevaan musiikintekijään ennen kuin tämä itse – ja näkee sitten rakkaansa katoavan keikoille ja kapakoihin ja unohtavan hakea lapsen päiväkodista, vaikka lupasi.

Hieno roolityö – mutta tällaista ihmistä ei vain ole ollut.

Toki fiktiossa voi ottaa vapauksia, mutta minusta ratkaisu on aika erikoinen, etenkin kun elokuva esittää Coitus Int -bändikaverit Mikko Alatalon ja Harri Rinteen nimeä myöten hyvinkin selvästi.

Marjan hahmo on kuulemma yhdistelmä Juicen ensimmäistä vaimoa ja aiempia tyttöystäviä. Yhdistelmä?

 

Kuinka tällaisessa elokuvassa on voitu luoda henkilöhahmoksi geneerinen Nainen, yhdistellä eri ihmisiä? Nainen mikä nainen, ihan sama?

Ratkaisu tuntuu paitsi loukkaavalta myös ontuvalta, koska juuri suuri rakkaus Marjaan, parisuhteen ongelmat ja mustasukkaisuus esitetään – alkoholin ohella – elokuvassa kutakuinkin ainoana selityksenä sille, että Juice on niin paha ja pirullinen.

Vai olenko tyhmä? Nousivatko elokuvantekijät metatasolle jossa halusivat osoittaa, että Juicelle rakkauden kohde oli rakkaus, ei yksittäiset naiset?

Jos niin, olisiko sen voinut näyttää elokuvassa jotenkin selvemmin?

Vai kertooko tämä kuitenkin tämän elokuvan (mies)tekijöiden ajattelusta, tässä ajassa?

Haastattelin Juicea nuorena opiskelijana 1994. Kysyin mitä mieltä hän oli Nobel-kirjailija Pär Lager­kvistin sitaatista ”Trubaduurit laulavat etupäässä rakkaudesta, mikä on aivan oikein, sillä mikään ei kaipaa kaunistelua siinä määrin kuin rakkaus”.

Juice katsoi vinosti ja sai minut noloksi kuittaamalla, että olenpa kyyninen.

En usko että hänkään pitäisi siitä, että hänelle rakkaat naiset on niputettu.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt