Roolit nurin päin – Konkarinäyttelijät Heidi Herala ja Seppo Maijala päätyivät uutuusnäytelmässä poikansa ohjattaviksi

Roolit nurin päin – Konkarinäyttelijät Heidi Herala ja Seppo Maijala päätyivät uutuusnäytelmässä poikansa ohjattaviksi

Julkaistu:

Poika ohjaa äitiä ja isää! Lauri Maijala, 32, ei ole sunnuntailounas äidillä -tyyppiä, ja niinpä hän näkee vanhempiaan nyt harvinaisen paljon: hän ohjaa Tshehovin näytelmää, jossa Heidi Herala ja Seppo Maijala näyttelevät.
Molemmat ovat niin hyviä näyttelijöitä, että tekevät aika pitkälle heti valmista ja uskottavasti, ohjaaja Lauri Maijala, 32, arvioi vanhempiaan Heidi Heralaa, 59, ja Seppo Maijalaa,74.

Näin sanoessaan Lauri Maijala on ohjaaja eikä näyttelijävanhempien esikoispoika. Hän kehuisi monia muitakin näyttelijöitä. Helsingin Kaupunginteatterin Kirsikkatarha-näytelmän harjoituksissa ohjaaja ei ole todellakaan lellinyt vanhempiaan, ei tosin kyykyttänytkään.

– Teen niin hyvin kuin osaan. Jos hirveästi himmailee, ohjaaja ei näe, mitä vielä voi tulla ulos, Heidi Herala toteaa.

Helsingin Kaupunginteatterin ohjaajana vastikään aloittanutta Lauri Maijalaa pidetään jo lähes ohjaajanerona. Mutta eivät vanhemmat ole ajatelleet, että he ovat kasvattaneet jonkun erityislahjakkuuden.

– Kaikki neljä lastamme ovat olleet kivoja, tappelevia lapsia, mutta kyllä niiden kanssa kehtasi ruokakauppaan mennä, Heidi toteaa.

Heidi Herala näyttelee Kirsikkatarhan pääroolin Ljubov Andrejevna Ranevskajana. Keväällä 75 vuotta täyttävä Seppo Maijala on 87-vuotias palvelija Fris. He ovat nyt ensimmäistä kertaa teatterissa poikansa ohjauksessa. Seppo Maijala näyttelee myös Laurin ohjaamassa Aktivistit-televisiosarjassa.

– Laurilla on näkemystä, mitä tehdään. Mutta ei hän meille kotiin soittele, että nyt tehdään näin ja näin, Seppo kertoo.

– Jos alvariinsa puhuttaisiin keskenään näytelmästä, se ei olisi oikein muita työryhmässä olevia kohtaan, Heidi huomauttaa.


Ranevskajan roolia Heidille ehdotettiin teatterista, se ei ollut ohjaajan ehdotus, mutta ei ohjaaja sitä vastustanutkaan.

– Olen iloinen, että saan ohjata näitä. Jäi harmittamaan, etten ehtinyt tehdä töitä isovanhempieni (Helge Herala ja Marja Korhonen) kanssa, Lauri toteaa.

Harjoituksissa on ollut hetkiä, jolloin Heidi on saanut itsensä kiinni ajattelemassa Lauria äitinä, mutta ne ovat olleet vain hetkiä.

– Meillä ei ole ollut mikään harras pyhäkoulukoti, mutta vähän häkellyn, jos Lauri käyttää esimerkiksi tietynlaisia seksiin viittaavia ilmaisuja, vaikka itsekin voin olla törkyturpana. En sentään punastele, enkä kauhistele, Heidi nauraa.

Lauri Maijala on värikäs tyyppi, jonka sanallinen ilmaisukaan ei ole latteaa varsinkaan harjoituksissa.

– Se on taktiikkaa, että saan näyttelijät heräämään. Joinakin hetkinä on ärsyttänyt äidin katse, joka kohdistuu lapsen sieluuni – ja alistun siihen, Lauri hymähtää.

 

Joinakin hetkinä on ärsyttänyt äidin katse, joka kohdistuu lapsen sieluuni – ja alistun siihen.

Lauri oli viisivuotias, kun perhe muutti Turusta Helsinkiin. Hän muistelee nähneensä vanhempiensa työpaikalla ensimmäiseksi Robin Hood -näytelmän.

Teatteri kiinnosti Lauria jo pikkupoikana, vaikka siitä sai miinuspisteitä ala-asteella kavereiden silmissä. Kun hän veti yksin joulujuhlassa taikurishow’n, suosio ei ainakaan noussut.

– Lauri oli kiusattu Maunulan ala-asteella, mutta Steiner-koulussa kaikki muuttui. Sait kaverit suostumaan teatterin tekemiseen, Seppo muistelee.

Lauri oli perustamassa kouluaikana Rujo-teatteria. Steiner-koulun oppilaat tekivät teatteriesityksiä, jotka saivat huomiota laajemminkin.

– Mutta lähdit sä jalkapalloonkin, Seppo huomauttaa.

– Inhosin sitä yli kaiken. Olen ollut harvoin hyvä missään maskuliinisessa asiassa. Tapellessanikaan en lyönyt, vaan purin.

– Odotin vain, milloin saan olla Lauri. Steiner-koulun yhdeksännellä luokka tunsin, että nyt mä nautin minänä olemisesta, Lauri muistaa.

Hän on kiinnostunut politiikastakin, mutta satsaa nyt kaiken teatterin tekemiseen.

– Laitan kaikki munat samaan koriin. Jos teatteri saa kolauksen, tulee kohtuuttomia reaktioita. Se on intohimon negatiivinen puoli.


Kaikki kolme ovat kokeneet, että teatteriarvostelu voi satuttaa ja raivostuttaa. Tuntuu kuin huoneen lämpötila nousisi, kun puhe kääntyy tähtiin, joita näkyy teatteriarvosteluissakin.

– Jos saa viisi tähteä, ja seuraavaksi neljä tähteä, se neljä tähteäkin tuntuu vain huonolta, Lauri toteaa.

Ohjaaja on haastattelun aikana pyöritellyt sähköjohtoa kädessään, nyt se on jo kaulan ympärillä. Ehkä kyse on tunteiden havainnollistamisesta – tai ehkä hän keksi juuri ratkaisun johonkin kohtaukseen.

– En tiedä, mitä helvettiä muuta tekisin kuin teatteria, hän toteaa.

Lauri Maijala ei ole koskaan joutunut kiistelemään vanhempiensa kanssa elämänvalinnoistaan.

– Mutta on heiltä tullut klassisia huudahduksia: ethän sä vaan käytä huumeita, kai lepäät tarpeeksi, muistathan käyttää kaulaliinaa.

Heidi ja Seppo sopeutuivat siihenkin, että esikoinen itsenäistyi varhain. Lukioaikana poika istui kahviloissa kavereidensa kanssa puhumassa politiikkaa, harvemmin häntä kotona nähtiin.

– Mutta alkoholin käytön aloitin myöhään, Lauri huomauttaa.

 

On heiltä tullut klassisia huudahduksia: ethän sä vaan käytä huumeita, kai lepäät tarpeeksi, muistathan käyttää kaulaliinaa.

Heralan ja Maijalan kotona on enää 15-vuotias Eero ja koira. Esikoisen vierailut ovat harvinaista herkkua, sillä hän ei ole tyyppi, joka kaipaisi yhteisiä sunnuntailounaita.

– Olen muutenkin tarkka yksityisyydestäni, tietystä etäisyydestä. Jossakin vaiheessa tuli fiilis, olenko kauhea, kun muissa perheissä mennään isäpoika-kursseille jonnekin saareen. Tarkoittaako se etäisiä välejä? Ei tarkoita, Lauri päättää.

– Ollaan me vielä kokoonnuttu kaikki jouluisin, Seppo toteaa.

Kirsikkatarhassa kaivataan menneisyyttä ja pelätään muutoksia. Tshehovin viimeisessä teoksessa pelätään myös vapautta. Näytelmä voisi yhtä hyvin kertoa tästä päivästä.

– Minä olen se, joka pitää yhteyttä luokkatovereihin, Seppo naurahtaa omalle menneisyyden kaipuulleen, joka kohdistuu hänen lapsuutensa Lempäälään.

Kun perheen vuosien takainen Maunulan-koti tuli myyntiin, pakkohan asuntonäyttöön oli lähteä. Siitä tuli varsin tshehovilainen hetki. ”Kyllä mä tän ottaisin”, Heidi totesi liikuttuneena.

Laurikin innostui: Tuossa oli Nintendo, tuossa seinä, jonka Seppo kaatoi. Maunulan-koti näytti hetken onnelalta, jonne voisi taikoa 1990-luvun takaisin.

– Tämän produktion myötä olen alkanut ikävöidä isoäitiäni Heidi Blåfieldiä, jota en koskaan edes nähnyt. Sitä yrittää löytää elämäänsä paloja, joita ei ole, vaikka pitäisi yrittää olla tässä ajassa, Heidi toteaa.

Heidi Blåfield (1900–1931) oli Kansallis­teatterin näyttelijä ja valovoimainen filmitähti, joka kuoli angiinamyrkytykseen palattuaan opintomatkaltaan Pariisista.

Soittaako Lauri äidille vai isälle, kun on jotakin kerrottavaa? Puhelu lähtee kuulemma Sepolle, kun on tarve kuskausavusta tai teknillinen ongelma, mutta Heidin kanssa käydään pidempiä puheluita.

– Joskus et vastaa puhelimeen ollenkaan, Seppo huomauttaa.

– En mä vastaa silloin muillekaan, Lauri valaisee.

Kirsikkatarhan ensi-ilta on 28.2. Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt