Kouraisevat muistot nousivat pintaan, kun Olli Lindholm kuoli – suomalaiset kertovat, miksi rakastavat Yön musiikkia

Julkaistu:

kauniit muistot
Olli Lindholmin ja Yön levyt kuunneltiin puhki.
Tieto laulaja Olli Lindholmin yllättävästä kuolemasta järkyttää suomalaisia. Yö-yhtyeen keulahahmoon ja solistiin liittyvät monen IS:n lukijan nuoruusmuistot.

Olli Lindholm on eritoten porilaisten nuorten sankari ja esikuva. Hän ja Yö-yhtye näyttivät, miten Porista voi tulla jotain suurta.

Ollin nuoruuden hyvä kaveri oli Jari.

Elettiin 70-luvun alkua Porissa. Kaksi elämänvirtaa täynnä olevaa pellavapäätä ”rehas” Kartanonmäki-nimisessä kaupunginosassa kuin viimeistä päivää.

Jari ja Olli olivat samalla luokalla koulussa. He olivat ”veljekset kuin ilvekset”.

– Välitunnit juostiin kilpaa metsän ympäri ja aina voittamaton kaksikko jyräsi voittoon.

Kun tuli 70-luvun loppu, Ollilla alkoi tarina vailla vertaansa. Yön tarina sai alkunsa Porissa.

– Olen pyörinyt vähän samoissa piireissä, Porin Ässiä unohtamatta ja pitänyt siitä musiikista, mitä Yö teki.


Levyt kuunneltiin puhki

Olli Lindholm ja Yö-yhtye olivat esikuvia porilaiselle Timolle.

– He näyttivät minulle, 14-vuotiaalle soittajalle ja monelle muulle porilaiselle juniorisoittajalle, että Porista on mahdollista päästä levyttämään, radioon ja keikoille.

Timo muistaa, miten levyt kuunneltiin puhki. Kaikki mahdollinen kopioitiin omiin bändeihin.

Yön läpimurto tuntui siihen aikaan uskomattomalta. Oli vaikea uskoa, että Porista voisi tulla joku kuuluisa bändi.

– Kellaribändit sai valtavan uskon buustin soittamiseen, koska menestyminen on näköjään mahdollista.

Änkesin eturiviin


Yön fani nuoresta pitäen on ollut Päivi.

Päivi muistelee, miten hän oli haltioissaan, kun pääsi vihdoin Yön keikalle Rukalle 2009.

– Totta kai änkesin eturiviin, että pääsen näkemään Ollin läheltä ja laulaa loilottamaan mukana.

Päivi muistaa, että ennen kuin Yön pojat aloittivat soittaa, Olli katsoi häntä silmiin ja sanoi hymyillen: ”Se on lasten nukkumaan meno aika jo”.

– Olin silloin 33-vuotias, Päiviä naurattaa.
Reilu jätkä


Laskuteline-yhtyeen Kimuri muistaa, miten Olli Lindholm soitti hänelle kaksi vuotta sitten.

Olli tiedusteli, voisivat he soittaa Laskutelineen kamoilla. He olisivat keikalla samassa hääjuhlassa Kokkolassa. He ”lämppäisivät” pari biisiä.

– Sanoin Ollille, että me ei saatu kyllä soittaa teidän kamoilla, kun olimme teidän lämppärinä Rovaniemellä vuonna 1984. Lupasin silti, että tietysti he saisivat soittaa meidän kamoilla. Olli naureskeli, että onpa jätkällä pitkä muisti.

Laskuteline oli vuonna 1984 aloitteleva bändi. Kamat olivat aika surkeat.

– Olli katseli silloin soundcheckissä niitä ja sanoi, että hän käy sanomassa miksaajalle, että voitte soittaa meidän kamoilla. Miksaaja ei kuitenkaan tähän suostunut, joten soitimme omillamme. Olli jäi kuitenkin mieleen reiluna jätkänä.
Parempaa kuin mikään

Olli Lindholmin biisit olivat iso osa 28-vuotiaan Sanna-Marikan elämää.

– Koska isäni rakasti suomirokkia, meillä pauhasi Dingo ja Yö eritoten.

Yön hiteista nivoutui suuri osa Sanna-Marikan elämää. Niitä on kuunneltu eri tilanteissa ja juhlissa.

– Eri biiseistä tulee eri ihmisiä mieleen. Tia-Maria, sua muistoistani pois en saa, pettävällä jäällä, laulu rakkaudelle, ihmisen poika.. niin paljon muistoja


Hattulassa asuva Leena meni naimisiin 30.1.2015. Häälauluna soi Yö -yhtyeen "Parempaa kuin mikään".

– Niin kauniit sanat ja sopi meille. Olen fanittanut Yötä jo alusta alkaen ja äidinmaidossa sen siirtänyt tyttärilleni.

Yö-yhtye ja Olli Lindholm kuuluivat nyt 30-vuotiaan Jelenan lapsuuteen ja nuoruuteen. Hänen isänsä on syntynyt samana vuonna kuin Olli.

– Kodissamme kuunneltiin hyvin paljon Yötä. Kasvoin sen musiikin parissa ja opin rakastamaan Yön lauluja ja erityisesti Ollia.

Olli oli Jelenan idoli.

– Se, jonka musiikki auttoi kulkemaan läpi vaikeiden hetkien ja ilojen. Kävin lukuisilla keikoilla ja nautin suunnattomasti Ollin lavakarismasta.

Olin hetken Patasydän


Lavialla nuoruutensa viettänyt Timo muistaa, miten hän oli ensimmäisellä Yön keikalla jo 80-luvun lopulla Huuhkajavuoren lavalla. Hän oli monesta Yön keikoilla sen jälkeenkin.

Mieleenpainuvin muisto hänellä on vuodelta 2013. Hän istui Olli Lindholmin takana Tappara-Ässät -pelin viidennessä finaalissa Hakametsän hallissa. Ässien laitahyökkääjä Veli-Matti Savinainen ratkaisi jatkoajalla.

– Yleensä Tapparan hävitessä aina harmitti suunnattomasti, mutta kun katsoin Ollia hänen nostaessaan kädet ilmaan, katsoen samalla onnellisena ylöspäin kuin kiittäen Jumalaa, niin sinä iltana ei harmittanut.

Timo kertoo, että vaikka hän vähän pää painuksissa lähti kotiin, hän ei voinut olla kuin iloinen Ollin puolesta.

– Olin hetken Patasydän.

Patasydän on jääkiekkojoukkue Porin Ässien kannatuslaulu.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt