Viihde

Yö on suomalaisen karaoken vakiokalustoa – Enska, 55, omisti kappaleen kyynelsilmin Olli Lindholmin muistolle

Julkaistu:

Joutsenlaulu, Pettävällä jäällä, Ihmisen poika ja Rakkaus on lumivalkoinen ovat jokaiselle karaokea laulaneelle tuttuja kappaleita.
Ympäri vuorokauden auki oleva karaokebaari Populus on tiistai-iltana hiljainen. Pöydissä istuu vain muutamia asiakkaita ja enimmäkseen baarissa soi vain taustamusiikki.

Seinään kiinnitetty desibelimittari pitää huolen siitä, ettei karaoke häiritse samassa talossa olevien asuntojen asukkaita.

Yö-yhtyeen keulahahmon, perustajajäsenen ja laulajan Olli Lindholmin kuolema on huomattu myös täällä. Se ei ole ihme, sillä Joutsenlaulu, Pettävällä jäällä, Ihmisen poika ja Rakkaus on lumivalkoinen kuuluvat kaikki suomalaisen karaokekulttuurin vakiokalustoon. Yhtyeen kappaleita on baarin yli 90 000 laulun valikoimassa useita kymmeniä.

– Melkein voisi sanoa, että Yötä lauletaan joka ikinen päivä. Tänäänkin sitä on laulettu jo aiemmin ja moni on muistanut Lindholmia, tiskin takaa kerrotaan.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Sama kaava toistuu illan mittaan. Mikrofoniin tarttuu siistiin siniseen kauluspaitaan ja farkkuihin pukeutunut 55-vuotias Enska. Hän laulaa laulunsa ja lopettaa kaiken kertoviin sanoihin.

– Olli Lindholmin muistolle.

Sitten hän kävelee takaisin pöytäänsä ja purskahtaa itkuun.

– En ole ikinä ollut mitenkään tunteellinen, mutta tämä tuntuu pahalta. Olimme ihan samaa ikäluokkaa. Ei tätä osaa paremmin pukea sanoiksi, Enska sanoo.

Mies kertoo elämästään ja vertaa sitä Lindholmin elämään. Molemmat syntyivät maaliskuussa, vain kymmenen päivän päässä toisistaan. Kumpikin kävi läpi samoja vaikeuksia, esimerkiksi avioeron. Lindholm oli porilainen ja alunperin Pohjanmaalta kotoisin oleva Enska asui siellä itsekin pitkään. Lindholmia hän ei itse tuntenut, mutta hän kertoo siskonsa tunteneen laulajan hyvin.

– Olli oli pienestä kaupungista ja pienistä ympyröistä ponnistanut lahjakas ja hieno ihminen.

Enska oli punttisalilla kuullessaan yllättävän kuolinuutisen. Treeni loppui kuin seinään ja mies meni omien sanojensa mukaan aivan sekaisin. Aloin käydä ihan kierroksilla, hän sanoo.

Rauhoituttuaan hän teki päätöksen karaokebaariin lähtemisestä. Viime kerrasta olikin jo monta kuukautta aikaa. Enska laulaa Yötä, mutta myös muita suosikkikappaleitaan.

– En ollut koskaan varsinaisesti Yön fani, mutta muutama kappale jäi sydämeen.

Samaa voi sanoa moni muukin suomalainen.