Viihde

Olli Lindholmin muistokirjoitus: Joutsenlaulu koitti liian aikaisin – nyt emme koskaan saa tietää, miltä jättiunelma vuonna 2021 olisi näyttänyt

Julkaistu:

olli lindholm 1964-2019
Olli Lindholm oli avulias ja rento ihminen, kirjoittaa Lindholmin kanssa vuosien saatossa ystävystynyt erikoistoimittaja Marko Lempinen. Miesten piti tavata perjantaina.
Hiljaiseksi vetää. Sanattomaksi.

Ensin lähti Matti, sitten Olli. Eihän tämä voi olla totta!

Uutinen Yö-yhtyeen laulajan ja keulahahmon Olli Lindholmin kuolemasta järkyttää. Se tuntuu hyvin surulliselta. Tai ei se tunnu edes todelliselta.

Vain reilu viikko sitten hiljennyin kirjoittamaan mäkihyppylegenda Matti Nykäsen muistokirjoitusta. Eikä siitä ole kuin joitakin tunteja, kun viimeksi muistelin ystäväpiiriini kuuluneen Masan vaiherikasta, liian aikaisin päättynyttä elämää.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kunnes tuli taas aihetta suruun – ja uuteen joutsenlauluun.

Minulla oli kunnia tuntea Olli Lindholm myös muutoin kuin ammatillisesti, kaverillisesti vuosina 2016–2019. Tutustuimme jo aiemmin haastattelutapaamisten myötä, ja myöhemmin meitä yhdistivät sattumoisin muutamat yhteiset ystävät. Heidän luomansa sillan kautta välillemme syntyi vankka luottamussuhde. Ammatilliset asiat hoidimme ammattimaisesti, mutta niiden ulkopuolella syvennyimme usein ihan kaksistaankin pohtimaan elämän syvintä olemusta. Yhteisiä ilonaiheita, pettymyksiä ja virheitä riitti.

Viimeksi olimme yhteydessä 1. helmikuuta 2019, silloin whatsapp-viestein. Olimme sopimassa tapaamista Ollin kotikaupunkiin Tampereelle, ja alustavasti puhe oli juuri tästä viikosta, tämän viikon perjantaista. Vajaata paria viikkoa ennen tuota Olli kertoi voivansa hyvin ja odottavansa jälleen innolla seuraavaa punttisalitreeniä, suurta intohimoaan.


En tiedä mistä johtui, mutta maanantai-iltana katselin Nelosen Ruutu-palvelun kautta aikani kuluksi The Voice of Finlandia, jossa Olli toimi tiimivalmentajana. Pidän ohjelmasta, mutta tapanani ei ole katsella sitä puolen yön aikoihin. En myöskään ollut aiemmin pohtinut ohjelmaa siltä kantilta, että mitähän ohjelman muut tiimivalmentajat – Toni Wirtanen, Redrama ja Anna Puu – ajattelivat Ollista muusikkona ja ihmisenä. Eilen jostain syystä pohdin.

Nyt haluan pukea sanoiksi omat kokemukseni Olli Lindholmista, ihmisestä varjojen takana.

Upea ura

Lähes 40 vuotta suomalaisen rock- ja iskelmämusiikin huipulla on niin mielettömän kova saavutus, että sellaiseen vain ani harvat pystyvät. Surun tuulet kuljettivat porilaislähtöisen Lindholmin musiikilliseen taivaaseen, jonka pilvenreunalla hän voi nyt tuntea suurta ylpeyttä aikaansaannoksistaan.

Monille Lindholmin vetämä Yö-yhtye oli parhaimmillaan 1980-luvulla, jolloin se paketoi eetteriin muun muassa kestohitit Joutsenlaulu, Yhden illan varietee ja Särkynyt enkeli. Välillä bändillä oli vaikeaa, kuten 1990-luvun taitteessa, jolloin Lindholm ei hankkinut elantoaan yksistään musiikista, vaan hänen oli hypättävä taksin puikkoihin.


Vaikeaa oli myös kymmenisen vuotta myöhemmin, kunnes taas jostain kaivautui esiin pari isoa hittiä, jotka nostivat bändin jälleen pilviin. Niin ikään vuosi 2018 oli haasteiden sävyttämä, mutta yksi kultaa myynyt kappale – Mitä jos mä rakastan sua – sai Lindholmin hymyilemään leveästi helmikuun alussa pidetyssä Emma-gaalassa. Biisi toi hänelle uskoa.

Yö oli Lindholmille äärimmäisen rakas. Se oli kuin oma lapsi, jonka hyvinvoinnista hän kantoi päivittäin huolta. Jätkämäisen sankarin suurin unelma liittyi vuoteen 2021, jolloin hän aikoi järjestää niin unohtumattoman 40-vuotisjuhlakonsertin, että siihen Yö-yhtye olisi saattanut jopa lopettaa kunniakkaan taipaleensa.

Ikävä kyllä, emme koskaan saa tietää, mitä kaikkea Porin Kirjurinluodossa olisi nähty.

Avulias jääräpää

Voi kunpa matkas onneksi koituis… vihaa katkeruutta et tuntis joutavaa… voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan… kunpa oppisit ajattelemaan…

Sanat ovat Yön kappaleesta Ihmisen poika. Se oli Ollille erityisen läheinen. Olli vastasi biisin sävellyksestä, kun taas sanat olivat edesmenneen taiteilijalegendan Juice Leskisen käsialaa. Ne kertoivat Ollin pojasta, ja se selitti hänen voimakasta tunnesidettään kappaleeseen. Aiheesta syntyi Ollin kanssa useammankin kerran puhetta.

Oman kokemukseni mukaan Olli oli luottamusta ympärillään tuntiessaan avulias, rento ja hyväntahtoinen ihminen, usein poikamaisen hauskakin. Hänellä oli aikaa keskustella ja kuunnella, mitä toisilla ihmisillä oli sanottavinaan. Hän ei ollut uneksija, vaan loppuun asti realisti, jolla oli paljon näkemyksiä elämästä ja ihmisistä. Hän osasi aistia selkänsäkin takana tapahtuneita asioita. Hän oli läsnä.

Olli tiedosti, ettei hän kuitenkaan aina ollut ihmisenä helpoimmasta päästä ja tunnusti tämän useasti myös julkisuudessa. Porilaisessa työläisperheessä kasvanut Olli ei kuvia kumarrellut, vaan puhui monesti suunsa puhtaaksi tavalla, joka jälkeenpäin saattoi vaivata häntä itseäänkin.


Hän oli tietyllä tavalla jääräpäisyytensä vanki, ja tämä ehdottomuus korostui tilanteissa, joissa hän ei tuntenut oloaan kaikkein kotoisimmaksi. Kun Ihmisen poika -biisistä puhutaan, sen sanomaa tunteikkaasti vuodesta 1994 alkaen laulanut Olli toivoi, että hänen jälkikasvunsa oppisi antamaan periksi.

Noin 19 vuotta ennen kuolemaansa Olli raitistui, ja ainakin mitä viime vuosiin tulee, turvallisuuden tunne oli haavoittuvaiselle persoonalle yksi elämän tärkeimmistä arvoista. Tai siltä se ainakin hänen puheidensa perusteella vaikutti. Turvaa toivat paitsi Yön keikat, myös lähipiiriläiset, erityisesti rakas elämänkumppani Eveliina.

Tiukka kuntosaliharjoittelu kuului Ollin ja Even yhteisiin lempiharrastuksiin, samoin Kaupinojan kuuluisan saunan kuumat lauteet ja viileä avanto. Menivätpä Olli ja Eve minne tahansa, Olli halusi pitää rakastaan kädestä kiinni. Kun Olli palaili öiseen aikaan keikoiltaan, hän saattoi kurvata Even kotitalon ohitse, vaikka se ei olisi sopinut jouhevasti hänen reitilleen. Olli halusi tuntea Even ikään kuin ihollaan ennen omaan kotiinsa jalkautumista.

Puhuimme Ollin kanssa usein parisuhdearjesta, jossa emme kumpikaan vetäneet aina oikeista naruista. Ollille rakkaus Eveen oli joka tapauksessa aito ja puhdas – se rakkaus oli lumivalkoinen.

Helpotusta stressiin

Ollin intohimoihin kuului myös jääkiekko. Fanisuhde Porin Ässiin säilyi horjumattomana läpi vuosikymmenten, ja juuri Ässien joukoista hän löysi monia ystäviä rinnalleen, etunenässä ex-liigapelaajan ja nykyisen valmentajan Karri Kiven. Nykyään Tampereen Ilvestä luotsaava Kivi, jos kuka, oli Ollin luottomies ja tärkeä ystävä.

Oman urheilemisensakin suhteen Olli oli tinkimätön. Salille mentyään hän mieluummin teki ekstraa kuin antoi periksi – riippumatta siitä, väsyttikö häntä vai ei. Kuntosaliharjoittelu oli 54-vuotiaana sairauskohtaukseen menehtyneelle Ollille kuin huumetta, jota ilman hän ei tuntenut oloaan ehyeksi. Salitreenin voimalla hän halusi pysyä nuorekkaana. Se oli hänelle myös keino purkaa stressiään – jota kyllä ajoittain riittikin.


Viime vuosina Ollille aiheuttivat päänvaivaa esimerkiksi oikeustaistelu Yö-yhtyeen entistä jäsentä Jay Lewisiä vastaan sekä jossain määrin myös rikkinäinen suhde bändin entiseen kosketinsoittajaan ja lauluntekijään Jussi Hakuliseen, Joutsenlaulun luojaan. Tämä korostui parisen vuotta sitten, kun Olli osallistui Nelosen Vain elämää -ohjelmaan, jonka formaattiin kuuluu eri artistien kappaleiden uudelleen sovittaminen. Hakulinen ei antanut tähän lupaa.

Kun katselin Voice of Finlandia maanantaina illalla, olin aistivinani Ollista, että hän uskoi tulevaisuuteensa. Ihmisen poika oli saamassa elämälleen uudet kasvot, mutta sen arjen viettämiseen hän ei valitettavasti saanut enää mahdollisuutta.