Viihde

”Pikkusisko” Nina Honkanen vietti hurjan nuoruuden Olli Lindholmin kanssa – keikkamatkoja Datsunilla ja alastonjuoksua Ruotsin-laivalla

Julkaistu:

olli lindholm 1964-2019
Kirjailija Nina Honkanen ja Olli Lindholm viettivät villiä nuoruutta yhdessä – niin kuin vain raumalainen ja porilainen voivat viettää. Ystävyys säilyi loppuun saakka.
Olli Lindholm ja Nina Honkanen olivat ystäviä nuoruusvuosista Lindholmin kuolemaan saakka. Porissa syntynyt ja Raumalla kasvanut Honkanen ja periporilainen Lindholm hengasivat samassa kaveriporukassa pitkään.

– Olimme läheisiä kavereita, porukan kesken ei ollut seurustelusuhteita, Honkanen täsmentää IS:lle.

Kirjailija, toimittaja ja seksuaalikasvattaja Honkanen, 51, pitää 54-vuotiaana kuollutta Lindholmia ihmisenä, jonka kanssa juttu jatkui siitä, mihin se oli viimeksi jäänyt.

– Olli oli vähän kuin isoveli, jota minulla ei koskaan ollut muuten, hän sanoo.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Liikutus keskeyttää muistelun aika ajoin. Mutta nuoruus, se oli Honkasen mukaan tässä porukassa surutonta aikaa:

– Meillä oli yhdessä aina hiton kivaa!


Porukkaan kuuluivat 1980-luvun alussa Honkanen ja ”muutama muu Rauman flikka” sekä Yö-yhtyeen Lindholm, Jussi Hakulinen, Jani Viitanen, Veikko Lehtiranta ja Juha Rauäng.

Huumori oli rajua. Jutut olivat vähän alatyylisiä – kuinkas muuten.

– Sanotaan näin, että sain hyvän koulutuksen poikien maailmaan. Tässä nykyisessä #metoo-maailmassa ne jutut olisivat aika arveluttavia, mutta silloin ne tuntuivat vain hauskoilta, Honkanen kertoo.

Kaikenlaista sattui ja tapahtui. Kuten esimerkiksi se, kun ryhmä järjesti kilpajuoksun alastomina Ruotsin-laivalla.

Nuoret rokkarit eivät Honkasen mukaan kuitenkaan käyttäytyneet ikinä huonosti tyttöjä kohtaan.

– Emme edes tienneet, mitä bändäri tarkoittaa. Pojat sanoivatkin, että ”olimme hyviä jätkiä tyttöjen vaatteissa”. Se on ehkä paras kehu, mitä nainen voi satakuntalaiselta mieheltä saada, hän naurahtaa.


Ystävyys alkoi ennen Yö-yhtyeen alkua. Honkanen ja muut kaverit viettivät paljon aikaa bändin treenikämpällä. Jo silloin, kun Lindholm lauloi ennen Yötä Appendix-punkyhtyeessä.

– Mutta sitten Olli taisi saada kenkää, kun ei osannut huutaa yhtä hyvin kuin Borgerssenin Mikki.

Syntyi Yö. Bändi treenasi, ja pussikaljaa kului niin soittajilta kuin lähipiirin yleisöltäkin.

Rumpali Veikko Lehtirannan Datsunilla ryhmä taivalsi Yön ensimmäisille keikoille. Yleisö ei heti löytänyt bändiä, vaan varhainen Pori-rock kaikui lähinnä lähipiirin iloksi.


Sitten 1983 Honkanen lähti mallintöihin Lontooseen. Palattuaan Poriin hän huomasi, että kaikki on muuttunut.

– Menimme hienolla Yölinja-keikkabussilla bändin mukana heidän keikalleen, eikä bussin ovea meinattu saada auki. Tyttöfaneja tungeksi ulkopuolella niin paljon. Me bändin mukana matkustaneet tytöt saimme paikallisilta pahaa silmää, Honkanen kuvailee.

Yön Varietee-albumi nosti bändin huipulle, mutta ystävyys lähipiiriin säilyi. Yhtye teki tyttökamujen kanssa muun muassa ostosmatkan Tukholmaan, jossa haettiin bändille esiintymisvaatteita. Ja keikkamatkoilta Yö ajoi usein Raumalle, tuttujen tyttöjen luo.


Ystävyys jatkui aikuistumisen jälkeen. Se kesti Yön lasku- ja nousukaudet – eihän se ollut koskaan perustunutkaan bändin suosioon vaan ihmisten väliseen ystävyyteen.

– Olimme Ollin kanssa yhteydessä viimeksi pari päivää sitten, Honkanen sanoo hiljaa.

Kaksikko pui keskenään ilot ja surut, erot ja rakastumiset – niin kuin sisko ja veli.

Honkaselle oli selvää, että suhteen laatu on tuollainen. Mutta ainakin Ollin Helmi-äiti toivoi muutakin.

– Ollin Helmi-äidin lavvantaimakkaravoikkareita muisteltiin Ollin kanssa, kun olimme Tarja Närhin Levylautakunta-ohjelman vieraina. Ja tietysti siskonpetijuttuja, Honkanen naurahtaa.

Pitkäaikaisen ystävän kuolema koskettaa syvältä. Honkanen muistaa Ollin luotettavana ja välittävänä ystävänä, joka vaati itseltään paljon. Ehkä jopa liikaa.

– Välillä mietin, että Olli stressaa liikaa. Että osaisipa hän rentoutua. Mutta nyt tuo kaikki on ohi.