Viihde

90 vuotta täyttävä Kirsti Paakkanen loi miljoonaomaisuuden kovalla työllä – nousi maitokaupan tytöstä yritysjohtajaksi: ”Kaikki pitänyt rakentaa itse”

Julkaistu:

Kirsti Paakkanen täyttää tänään 90 vuotta. Kaikkein mieluiten hän olisi ollut äiti.
Kun Kirsti Paakkanen lähti 15-vuotiaana kotoa Saarijärveltä, isä laittoi viimeiset rahansa tyttärensä käteen.

– Siitä minulle jäi valtavan suuri rakkaudenvelka Suomen kansalle, Kirsti Paakkanen kertoi Ilta-Sanomissa 2009.

Peräänantamattomalla voimalla ja tahdolla hän on päässyt pitkälle.

Tiistaina 12. helmikuuta Kirsti Paakkanen viettää 90-vuotissyntymäpäiväänsä merenrantahuvilassaan Espoon Westendissä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Aika hyvin naiselta, joka aloitti tyhjästä. Paakkanen on vaatimattomista oloista. Hän oli isän ja äidin vanhuudenpäivien ilo, iltatähti. Vapaaehtoisena rintamalle lähtenyt 16-vuotias velipuoli kuoli sodassa.

Tytärtä pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Äiti teki Kirstille omasta takistaan kuusijuhlamekon, kun muuta kangasta ei ollut saatavilla.



Ensimmäisinä Helsingin-vuosinaan Paakkanen teki kaikenlaisia hommia, luki iltakoulussa ja myi Elannossa maitoa litranmitoissa. Kiinnostus elämän koreuteen vei Kirsti Paakkasen myyjäksi Stockmannin ulkomaisten kankaiden osto-osastolle.

Siinä sivussa hän suoritti mainosalan tutkinnon MAT:n.

– Ilmoittauduin työnhakijaksi Mainos-Kunnaksen avoimeen työpaikkaan ilman kokemusta, Kirsti Paakkanen muisteli nuoruuttaan Ilta-Sanomissa 2009.

– Olin jonossa kai 48:s ja ilmoitin, ettei minulle tarvitse maksaa palkkaa, kunnes olen näyttänyt taitoni.

Se riski kannatti. Kirsti Paakkanen perusti 1969 naisten mainostoimiston Womenan, josta tuli menestys.

Myytyään sen hän vetäytyi 1990 Nizzan-huvilalleen, kunnes kyllästyi joutilaisuuteen ja osti ystävänsä Armi Ratian elämäntyön, Marimekon, vuonna 1991 Amerilta.

Vapisevin käsin Kirsti Paakkanen kirjoitti nimensä kauppasopimukseen.

– Ensimmäisten kolmen kuukauden aikana en saanut ymmärrystä edes lähiystäviltäni. He ajattelivat, että nyt ei Paakkasella ole kaikki kotona, Kirsti Paakkanen muisteli Ilta-Sanomissa 1999.

– Markkinoinnin ammattilaisena näin, että Marimekko on kova brändi, eikä hyvää brändiä voi pilata.

– Tähän yritykseen liittyi valtavasti mystiikkaa, arvostusta ja ylpeyttä, hän jatkoi.



Marimekon ostaminen oli hyvä päätös. Uusi omistaja sai kansalaisilta kirjeitä ja puheluita, joissa häntä kiitettiin Marimekon pelastamisesta.

– Ajatella, ja tällainen Shanghai-Lilin näköinenkin kun minä olen! Ihmiset tajuavat, että minä olen totta, en mikään klisee, Kirsti Paakkanen huudahti Ilta-Sanomien haastattelussa 1999.

Samalla hän huomautti, että yrittäminen on turhaa, jos sen aloittaa vain huipputulot mielessä.

– Jos ensin ajattelee rahaa, raha menee pakoon. Jos tekee työtä, sitä tulee ikkunoista ja ovista, Kirsti Paakkanen kiteytti.

Paakkanen on usein kertonut, ettei hänellä koskaan ole ollut ”vuorineuvoksen rahapussia”.

– Kaikki on pitänyt rakentaa itse. On pitänyt ottaa elämän haasteet vastaan, hän on sanonut.



Vaikka elämä on tuonut, se on myös vienyt. Vaikeinta Kirsti Paakkaselle on ollut lapsettomuus. Nuoruuden avioliitto, joka kesti 14 vuotta, kaatui lapsettomuuteen.

– Totta se on. Lapsettomuus vaikutti liittoomme, ja ero tuli, hän tunnusti Ilta-Sanomissa 2007.

– Kaikkein mieluiten olisin ollut äiti. Koska minulle ei äitiyttä suotu, oli valittava toisenlainen elämän tie. Minusta tuli uranainen. Katkera en ole mistään, Kirsti Paakkanen kertoi.



Mustaan pukeutuvan liikenaisen ympärillä on aina leijunut tietynlainen mysteeri. Korkeissa koroissaan, mustan Jaguarin ratissa Paakkanen ei ole ollut mikään tavallinen näky.

Itse hän on kertonut, miten paljon väärää hänen ympärillään näkyy.

– Olen täysi landepaukku, vaikka näytän elitistiseltä. Kukaan ei usko, miten yksinkertaisesti minä elän ja esimerkiksi syön, hän on kertonut Ilta-Sanomissa.

– Olen erakko, ja olen pitänyt aina hirveän reviirin yksityiseen minääni. Yksin syntyy ideoita, se on minulle voimanlähde, hän jatkoi.

Miljoonaomaisuuden luonut Paakkanen on esimerkiksi hulluna urheiluun, lähes kaikkiin lajeihin. Hän on intohimoinen Helsingin Jokereiden jääkiekkojoukkueen kannattaja, ja hänet on usein nähty kotiotteluissa vakiopaikallaan Helsingin Areenassa.

Hänellä on ollut tapana kuntoilla pomppimalla trampoliinilla. Sängyssään hän lukee, katsoo televisiota ja tekee myös töitä. Post it -tarralappuja on yöpöydällä töihin vietäväksi.

– Kun ihminen on melkein sataprosenttisesti kiinni työssään, yksinäisyys on välttämätöntä. Tulen erittäin hyvin toimeen itseni kanssa eikä yksinäisyys pelota minua tippaakaan, hän tunnusti Ilta-Sanomissa 2000.

Stressiäkään tämä tehonainen ei sanojensa mukaan ole koskaan tuntenut. Hän on kertonut sen johtuvan siitä, että hän uskaltaa aika ajoin äksyillä.



Menestynyt liikenainen on tunnustanut tehneensä Marimekossa yhden suuren virheen. Se oli turkisliike Grünsteinin osto 2001. Siitä nousi poru, ja toimitusjohtaja Kirsti Paakkasta seurasi Marimekon juhlanäytösten ajan kaksi turvamiestä.

– Sen mukana tuli lieveilmiöitä, ja siitä tuli minulle kipupiste, Kirsti Paakkanen kertoi myöhemmin Ilta-Sanomissa.

– Otin tappion omaan piikkiini. Olen kuitenkin itselleni armollinen ja osaan antaa itselleni anteeksi, hän kertoi.



Suomen kansa muistaa Kirsti Paakkasen Marimekon pelastajana. Mainosihmisenä hän ymmärsi brändin merkityksen ja palautti Marimekon juurilleen, painettujen kankaiden maailmaan. Marimekko listautui pörssiin 1999.

– On kaksi tapaa suhtautua töihin: tehdä sitä tai elää se. Minä elän, hän sanoi 1999, kun Marimekko listautui pörssiin.

– Maailma on miesten, mutta elämä on naisten, hän filosofoi ja kiitteli siitä, että naisia on jo vuosia arvostettu yritysten johdossa.

Ansioistaan Kirsti Paakkanen on saanut yrittäjäneuvoksen, taiteen kunniatohtorin sekä kauppatieteiden kunniatohtorin arvonimen.

Marimekosta luopuminen 2009 oli kova paikka.

– Elämäntehtäväni on Ratian työn jatkaminen ja hänen ideoidensa säilyttäminen, hän sanoi ostettuaan Marimekon.

Kirsti Paakkanen on kertonut, ettei koskaan unohda sitä, kuinka henkilökunta seisoi 2009 yrityksen ala-aulassa ja molemmin puolin vuodatettiin kyyneleitä.

– Kun ajoin kohti Espoon-kotiani, itkin autossa koko matkan. Itku ei loppunut siihen, kun suljin kotioven. Itkin vuoden, Kirsti Paakkanen kertoi Ilta-Sanomissa 2013.

Paakkanen on myöntänyt olevansa onnellinen siitä, että osaa myös luopua.

– Luopumisen taito on parhaita ominaisuuksiani, Kirsti Paakkanen totesi.



Virtaa kuitenkin riittää. 90-vuotispäivänsä kynnyksellä Kirsti Paakkanen kertoi MTV:lle, että jotakin tekisi mieli tehdä, onhan hän terve ja on voimia.

– Toivon, että saan tehdä vielä jotain hyvää tämän maan hyväksi. Minulla on tälle maalle rakkauden velka, eikä se ole mikään pieni, Kirsti Paakkanen kertoi MTV:lle.