Nilsiä sai Samanthansa – näin Jari Tervo raportoi IS:lle Samantha Foxin vierailulla Nilsiässä vuonna 1987 - Viihde - Ilta-Sanomat

Nilsiä sai Samanthansa – näin Jari Tervo raportoi IS:lle Samantha Foxin vierailulla Nilsiässä vuonna 1987

Kuvituskuva
Julkaistu: 2.2.2019 9:31

Jari Tervo oli Ilta-Sanomien uutistoimittajana vuosina 1984—1995. Vuonna 1987 hänet lähetettiin juttukeikalle Nilsiän hotelli Nipaseen. IS julkaisee kirjailijan 60-vuotispäivän kunniaksi uudelleen jutun, joka oli alunperin Ilta-Sanomissa 28.3.1987.

”Ihan mahottomat” – Nislsiä sai Samanthansa!

Asiantuntemattomat luulevat että paavi Johannes Paavali toinen saapui eilen klo 18.55 Hotelli Nipaseen Nilsiässä.

Mutta mitään niin maallista ei tapahtunut, vaikka turvatoimista olisi niin voinut päätellä.

Hänen Pyhyytensä neiti Samantha Fox, 20, levylaulaja ja uikkariesittelijä, saapui sulostuttamaan sydän-Savon maaliskuuta.

Hän sulostuttikin sitä siihen pisteeseen, että valokuvaajat pääsivät painimaan järjestysmiesten kanssa ja muu rahvas oli innoissaan.

– Ihan mahottomat. luonnehti savolaismies silti.

Nilsiän perjantaimenot olivat suuret.

Olivathan ne Iso-Britanniasta.

Linjuriasemalla rauhallista

Nilsiän linja-autoasemalla tilanne on vielä aamupäivällä rauhallinen. Savolaisisännät odottelevat linjuria ja muikistelevat suutaan aikansa kuluksi.

Saapasjalkainen Tauno Savolainen kertoo tietävänsä, että Samantha saapuu. Hän myöntää nähneensä televisiossa tissi-ihmeen.

– En ihan tarkkaan muista, minkä näköinen se oli. Savolainen väittää.

Mutta mikä on erikoisesti Samanthastu jäänyt Savolaisen mieleen?

– Enpä niin erikoisesti taia muistaa, että mikä se olisi jäänyt mieleen.

Tuliko Savolainen mitenkään huomanneeksi, että neiti Fox on aika rintava?

– Hyvät ne oli, Savolainen riemastuu.

– Siitä minä taiankin muistaa sen.

Voisiko Savolaisen mielestä käyttää ilmaisua mahottomat?

– Ihan mahottomat. Liekö kehitetty, vaan ei taia varmasti olla.

Ei taida Savolaisen mielestä Savon sydämessä olla samanlaisia?

– Ei ihan samanlaisia ole kyllä, mutta on sitä mahottomia täälläkin. Mutta ne tahtoo olla täällä kotipuolessa sitten paksuja joka puolelta, ne ovat vähän mahottomia joka paikasta, Savolainen pohdiskelee.

Ne tahtoo olla täällä kotipuolessa sitten paksuja joka puolelta, ne ovat vähän mahottomia joka paikasta.

Savolaisella ei ole mitään sitä vastaan, että Samantha saapuu ihastuttamaan isäntiä, vaikka hän ei itse aiokaan maksaa 300 markan illalliskorttia visuaali-ilosta.

– Ei meillä ou löysce rahhoo niin paljon, ei väljee rahhoo. Mutta se on kaikilla niin vappaa valta siinä, että menneekö kahtomaan vai ei.

Toivo Vartiainen on nähnyt Pitäjäläisestä, että Samantha tulloo. Hän arvelee, että hän on itse liian ikämies juoksemaan tytön perässä.

– Vaikea sanoa tytöstä mittään, kun ei ole elävänä nähnyt. Voi olla vaikka kuinka kiva.

– Mutta jos olisin nuori mies, poikamies...

Samanthan vierailun mahdollisesti siveellisestä aspektista Vartiaisella on hyvin suvaitsevainen kanta.

– Mikäs siinä. Ei niissä mitään pahaa ole.

Sammy ajeli moottorikelkalla kuin poromies ikään.

Sammy ajeli moottorikelkalla kuin poromies ikään.

Pojalle kiikari Samanthaa varten

Nilsiän paikallisessa railakassa Ravintola Syvärissä nilsiäismiehella on aiheesta varma kanta.

– Tukka on naisen kunnia!

Alunperin Nilsiästä kotoisin oleva helsinkiläinen rouva on tullut kotikyläänsä veljenpojan ristiäisiin.

– Mun poika ja tyttö tykkäävät Samanthasta hirveesti. Poika on 13 ja tyttö 15. Pojalla on sen kuva seinällä, ja poika oikein rakastaa sitä. Mä sanoin pojalle, että ota kiikari ja mene katsomaan Samanthaa, ja se oikein suuttui siitä.

Helsinkiläis-nilsiäläisen rouvan mielestä rinnat ovat pikkujuttu – tai sivuseikka.

– Me tultiin tänne viime yönä ja kuunneltiin autossa kasetilta Samanthaa, ja sillä oli oikein hyviä lauluja. Ei tisseillä ole siinä mitään tekemistä. Ei nilsiäläiset tajua musiikin päälle, täytyy olla Helsingistä. Nilsiäläiset on tolloja.

Sammy saapuu Nilsiään. Turvamies on pukeutunut parhaimpiinsa, yllä on Turon tummanharmaa Trevira.

Sammy saapuu Nilsiään. Turvamies on pukeutunut parhaimpiinsa, yllä on Turon tummanharmaa Trevira.

Vesipatjaa ja peilejä

Iltapäivällä kaikaa Hotelli Nipasen käytävällä kuumeinen mäiske.

Vepsäläisen remonttimiehet Reijo Markkanen ja Heikki Kauppinen laittavat Samanthan sviittiä kuntoon. Markkanen ja Kauppinen eivät ole näissä puuhissa ensi kertaa. Heidän ansiolistallaan on mm. tvl:n taukotupa Saariselällä.

Samanthan sviitissä on vesipatja ja sen yläpuolella kuvioitu peili.

– Nastat pitää kerätä pois, Kauppinen huolehtii, ja totta, nasta vesipatjalla on katastrofin siemen.

Sviitin oleskeluhuoneeseen tulee toinen peili, kokovartalotyyppiä.

Jos Samanthaa alkaisi hiukoa, hän voi paistaa HK:n sinistä takassa. Makeannälkää varten pöydällä on puolimetrinen suklaakonvehtirasia. jonka kansi toivottaa suomeksi, saksaksi ja englanniksi Samanthan tervetulleeksi.

Lattia on tietysti kokolattiamatotettu, ja mustia nahkatuoleja on riittävästi. Verhot ovat vaaleanpunaiset, ja lamppu valaisee yli metrisen teräsputken päästä.

Lakanat ovat hempeät.

Ilta-Sanomien arkistosta löytyi kuva myös Samantha Foxille annetusta suklaarasiasta.

Ilta-Sanomien arkistosta löytyi kuva myös Samantha Foxille annetusta suklaarasiasta.

Paljetteja ja kiiltohousuja

Hempeys hupenee, kun Black Horse -tituleerattu auto saapuu hotelli Nipasen eteen klo 18.55.

Turkistakkinen hotellinjohtaja Asko Riikonen pomppaa autosta ensimmäisenä, valmiina moittimaan niitä, jotka katsovat Samanthaa.

Samantha saapuu seuraavana, ja miten hän itse onkaan pieni.

– Welcome Finland, sanoo ovensuussa savolaisukko tervehdykseksi, vaikka hänelle on neuvottu sata kertaa, että ennen Finlandia pitää sanoa to eli tuu.

– Thank you. sanoo Samantha ja se on autenttinen kommentti.

Samanthan piti tulla Helsinki—Vantaan lentoasemalta suoraan hotelli Nipasen viereen järvenjäällc. Savon kevät oli kuitenkin jälleen aikaisessa, joten kone ei voinut laskeutua sumun ja lumentulon vuoksi jäälle.

Samantha tuli Nipaseen Kuopion Rissalan lentokentältä autolla.

IS:n aukeama 28. maaliskuuta 1987.

IS:n aukeama 28. maaliskuuta 1987.

Neljän sekunnin vilahduksen jälkeen Samantha nähdään seuraavan kerran klo 20.20, kun hän saapuu ravintolasaliin. Hän on sonnustautunut mustiin, kiiltäviin ja ihonmyötäisiin housuihin, ja mustaan paljettipuseroon. Hänellä on korkokengät.

Ennen Samanthan saapumista saliin järjestysmiehet vaativat kameroita vietäviksi pois, ja lähellä ovat mukana lähteä valokuvaajat, jotka tulkitaan kameran jalustoiksi.

Yleisö taputtaa Samanthalle.

Ravintolan omistajien edustaja pitää juhlapuheen, jota on syytä siteerata.

– Kunniavieraat, hyvät naiset ja herrat, tervetuloa. Meillä on täällä tänään kunniavieras, mutta muuta ei voi nyt sanoa, sillä sopimukset ovat niin ankarat.

Syödään salaattia, vasikanfilettä ja leipäjuustoa, ja Samanthakin syö. Hänet on sijoitettu keskelle salia managerinsa ja hotellin johdon seuraan.

Samanthan kasvot ovat kutsuvieraisiin eli nilsiäläisiin silmäätekeviin päin. Hänen selkäänsä ihailevat ne, jotka ovat maksaneet sadan markan illalliskortin. Tänä iltana kortti maksaa 300, mutta tänäänhän Samantha aukoo suutaan kahden laulun verran levyttämiensä laulujen tahdissa.

Samantha taputtaa korkokenkäänsä Veli-Matti Grönvallin humpan tahdissa, siemaisee silloin tällöin keltaista juomaa korkeasta lasista ja tupakoi.

Yksi uskalias hakee häntä tanssiin, mutta ennen kuin Samantha ehtii vastata, lähteekö neiti pyörähtämään pari peliä, järjestysmies korjaa uskalikon pois. Kutsuvieraiden sankka joukko hakee Samanihalta nimikirjoituksia, ja niitä hän antaa.

Samantha saa yhden palkinnon ja Visa-neuleen lahjan.

Hän kiittää ja pitää neuleesta ja sen väristä.

Klo 21.30 Samantha poistuu, ja jälleen kameranjalustat ovat järjestysmiesten tiellä. Kun savolaiset vasta syttyvät jazzin sykkeeseen, Samantha menee nukkumaan niitten hempeitten lakanoitten väliin.

Vaan ei mennytkään!

Yöllä 23.30 hän poistuu yhdessä äitinsä, managerinsa ja hotellin johdon kanssa salaiselle moottorikelkka-ajelulle.

Hänellä täytyy olla hauskaa.

Tuoreimmat osastosta