”Minä olen Jari Tervo, minä teen mitä haluan, muut tekevät mitä pystyvät!”

”Minä olen Jari Tervo, minä teen mitä haluan, muut tekevät mitä pystyvät!”

Julkaistu:

60 vuotta
60 vuotta täyttävä Jari Tervo tunnettiin terävänä kirjoittajana jo toimittaja-aikoinaan. Näin entiset työtoverit kertovat kirjailijasta.
”Jari Tervo oli 23-vuotias, kun hän aloitti toimittajakoulussa 1982. Hän tuli Iltsuun harjoittelijaksi ja herätti heti kaikkien huomion. Vaalea hulmuavan kihara tukka, lapikkaat, pörheä villapusero ja farkut tungettuna lapikkaiden varsiin. Saimme kuulla että hän oli runoilija!

Kävimme töitten jälkeen legendaarisessa Richardin pubissa. Hänellä oli jo silloin tapana nostaa päätään ja leukaa kun hän sanoi jotain sattuvaa, ja me nauroimme ihan kippurassa hänen jutuilleen. Joku päälliköistä sanoi että hänen pitää hankkia pikkutakki, koska toimittaja voi joutua yllättäen Smolnaan tai eduskuntaan. Hän hankki vaaleahkon pikkuruutuisen takin. Nyt hänellä oli lapikkaat, farkut ja pikkutakki. Hän piti mustekynää lehtimiestyyliin takin rintataskussa ja siitä valui siihen iso läikkä. Nyt hänellä oli pikkutakki, lapikkaat ja musteläikkä.

Jarihan oli uutisniilo ja hirveän hyvä työssään. Viikonvaihteen päällikkö Rampe Toivonen kannusti häntä tekemään myös featurejuttuja. Jari ihaili Blues Brothers -leffan John Belushia ja Dan Aykroydia ja imitoi heitä toimituksessa. Rampe pyysi tekemään jutun. Siitä tuli aukeaman värijuttu, Jarin kasvot maalattiin sinisiksi ja hänelle hankittiin mustat aurinkolasit ja leffan puvustus!”
Katri Wanner, kollega Ilta-Sanomista

  • Jari Tervo syntyi Rovaniemellä 1959. Kuuden laudaturin ylioppilas valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1983.
  • Jatkoa seurasi: Sanoma Osakeyhtiön toimittajakoulu 1983, Ilta-Sanomien uutistoimittaja 1984–1995, sittemmin vapaa kirjailija. Viihteellisen Ylen tv-ohjelman Uutisvuodon kapteeni 1998–2016.
  • Aloitti runoilijana, on kirjoittanut 19 romaania, kolme novellikokoelmaa, viisi runokirjaa sekä muutaman televisiokäsikirjoituksen ja kuunnelmia. Hänet tunnetaan myös hävyttömien julkkiskirjojen tekijänä.

”Jaria pidettiin vähän runoilijana. Sillä oli ohut runokirja, joka oli oikein painettukin. Itseään täynnä se oli kuin ilmapallo. Kosmoksessa se huusi: ’Minä olen Jari Tervo, minä teen mitä haluan. Muut tekevät mitä pystyvät.’

Sillä oli aika hyvä itsetunto. Se oli erittäin mukava ja kiva. Ideoimme ja keksimme yhdessä. Yhdessä jutussa Jari oli hautautunut hiekkaan kaulaa myöten ja lokki istui sen pään päällä. Vieressä oli Marlon Brando myös kaulaa myöten hiekassa.

Niistä ajoista lähtien olen rehennellyt opettaneeni Jarin kirjoittamaan. Jari tuskin vieläkään kiistää sitä.

Päissään se oli ihan mahdottomassa vedossa, siitä ympäristö sai nauttia tai kärsiä. Kerran kun olin taas järjestämässä Jussi-gaalaa, Jari jakoi parhaan käsikirjoituksen palkinnon. Muistan, kun kokoonnuimme sen jälkeen lämpiöön isoihin pöytiin. Jari alkoi yhtäkkiä huutamaan orkesterille, että soita Yesterday. Kaikki olivat ihan hermostuneita siihen. Loppujen lopuksi se unohti takkinsa Finlandia-taloon. Yhteinen ymmärrys oli, ettei sitä voi enää koskaan kutsua tuollaisiin juhliin. Seuraavana päivänä kävin Finlandia-talolla hakemassa Jarin takin. Samalla reissulla hävitin oman hienon karvalakkini, jota ei koskaan löytynyt. Se oli sen hinta.”
Rampe Toivonen, IS:n Toimituspäällikkö 1979–1986


”Jari tulee aina uuden kirjansa myötä tänne Savoon haastateltavaksi Etelä-Savon kirjakiertueelle. Hän on herrasmies ja samalla vanha kunnon rontti. Hän tuo aina ison kukkapuskan tänne pappilaan. Hän ottaa omat vapautensa illanvietossa kuten hänellä on tapana. Mieleenpainuva tilanne oli kerran, kun hän oli vähän aiemmin esiintynyt lukemattomia kertoja Helsingin Kirjamessuilla. Hän pajatti yhtäjaksoisesti täällä kirjakiertueella saman valmiin esityksensä. Keskeytin ja sanoin, että yleisö on tullut kuuntelemaan terävää Jaria. Seuraavana päivänä hän antautui haastateltavaksi. Välillä hän kuiskasi minulle: ”Meneekö nyt paremmin, Jorma, meneekö nyt paremmin”. Se lämmitti sydäntä. Suomen sujuvin tv-esiintyjä oli huolestunut esiintymistaidostaan.”
Jorma Kaimio, Tervon pitkäaikaisen kustantamon WSOY:n toimitusjohtaja 2000–2006

  • ”Tekstejä ja ääniä Tervo käyttelee leikiten. Hän suosii arvoituksia, merkitysten piiloja ja roolinvaihdoksia. Huima hämäysjuoni ja väsymätön huumori taittavat synkän maailman komediaksi, jonka näyttämölle hän taitavana pyroteknikkona ampuu helvetin lieskat,” Pekka Tarkka kuvailee teoksessaan Suomalaisia nykykirjailijoita.
  • Jari Tervon teokset tunnetaan kursailemattomasta huumoristaan ja yllättävästi Rovaniemen maisemissa polveilevista juonistaan. Myös toimittajana häntä pidettiin loistavana. Hän sai jopa valtuustouutisen kirjoitettua siten, että se palkitsi lukijan.
  • Kun Tervo sai WSOY:n Kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon 2005, Tervoa luonnehdittiin virtuoosimaiseksi kielenkäyttäjäksi, jonka kirjoissa möykkä ja herkkä lyyrisyys kohtaavat. ”Jari Tervoa voidaan pitää jopa kirjallisuuden pelastajana, enää kukaan ei puhu romaanin kuolemasta. Iltapäivälehti on pätevä kirjailijakoulu – voimme ajatella, millaisen kirjailijan olisimme saaneet, jos Tervon olisi kirjailijaksi tehnyt sanataiteen koulutusohjelma”, palkintolautakunta suitsutti.
  • Värikäs persoona muistetaan porttikiellosta Linnan juhliin 1984. Toimittajana Linnassa työskennellyt Tervo siirtyi ilman lupaa kättelyjonoon kutsuvieraiden puolelta.
  • Räväkkä sananiekka on konservatiivisten kotiarvojen mies. Perhe (Kati-vaimo ja aikuinen poika Kalle) ja suku ovat hänelle tärkeitä.

”Lähinnä muistan meidän viihteellä käymisen. Meillä oli tapana käydä 80-luvulla kulmabaarissa eli Kulmalla. Siellä oli Ilta-Sanomille iso pöytä, kun aamuvuoro päättyi. Sen jälkeen jatkoimme joko Pressiklubiin tai Kosmokseen. Jari asui lähiössä. Asuin poikaystäväni kanssa Helsingin keskustassa Iso-Roballa. Tulimme usein meille jatkoille. Jarilla oli tapana panna tupakaksi. Joskus kävi niin, että hän poltti loppuun myös poikaystävän tupakat. Jari lauloi usein Neil Youngin laulua Hey hey, my my, rock and roll can never die. Se ei ollut poikaystävälleni mukavaa, hän yritti nukkua.

Jari esitti aina vähän kovempaa kuin oli. Hän oli hirveän kiltti pohjimmiltaan, mutta toi aina esiin rovaniemeläisyyttä. Saimme käsityksen, että hän on aika vaatimattomista oloista. Kerran Rovaniemellä jonkun talon päälle oli kaatunut puu. Televisiossa haastateltiin Jarin isää, talon omistajaa. Talo oli komea ja isä oli menestynyt yrittäjä.”
Kristiina Raitala, kollega Ilta-Sanomista

  • Vuosien varrella kapakoiden kauhuna tunnettu kirjailija on rauhoittunut. Vuoden taksiasiakkaaksikin valittu Tervo piti ennen perhe-elämää mottonaan Kundera-muunnelmaa: Elämä on toisaalla, mutta sinne pääsee taksilla.
  • Jari Tervo on saanut useita palkintoja kuten Kalevi Jäntin palkinnon 1993, Venla-palkinnon television parhaasta viihdeohjelmasta 1998 ja 1999 ja Vuoden Johtolanka-palkinnon.
”En tuntenut Jaria ennen Uutisvuotoa. Opimme tuntemaan vasta silloin. Vuosien varrella Jari on luonut itselleen paikan suomalaiseen älymystöön kuuluvana kriittisenä äänenä, joka on osannut säilyttää ilmiömäisen hauskuutensa ja nokkeluutensa. Hän oli pohjoisen poika, joka kirjoitti veijaritarinoita. Häneen on tullut vuosien varrella valtiomiesmäisyyttä. Hän on ottanut myöhemmällä kirjatuotannollaan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Jari on osoittautunut myös taitavaksi Twitterin käyttäjäksi. Se osoittaa, että hän osaa olla ajassa. Hänelle on kasvanut rooli, joka on tärkeä ja merkittävä maassa, joka on hiljainen. Näin älymystön edustajan pitääkin toimia. Antaa ääni ajassa. Edelleenkään siinä roolissa Jari ei ole huumoria ja nokkeluutta unohtanut.”
Peter Nyman, Uutisvuodon kapteeni

”Olimme Jarin kanssa samassa reportteriryhmässä kymmenen vuotta. Tervo muistetaan pakinoista ja erilaisista värikkäistä taitavasti tehdyistä reportaaseista, mutta hän myös nurisematta otti vastaan rutiininomaisia työtehtäviä. Reportteriryhmän jäsenenä hän oli hyvin yhteistyökykyinen. Liikuimme myöskin runsaasti yhdessä vapaa-aikana. Se oli usein eräänlaista verbaalista sparraamista hänen kanssaan. Sai olla todella tarkkana. Pienikin herpaantuminen ja hän saattoi lausahdella niin terävästi, että vaati työtä saada tilanne taas balanssiin.”
Timo Kilpi kollega Ilta-Sanomista