Viihde

Vesa Keskisen paluumatka Brasiliasta oli katastrofi – Toivo-poikaa, 3, ei meinattu päästää koneeseen: kyläkauppias valvoi 40 tuntia putkeen

Julkaistu:

Vesa Keskisen ja perheen paluumatka Brasiliasta Suomeen oli melkein kuin Aku Ankasta. Kommelluksia riitti.
Brasiliassa perheensä kanssa lomailleen Vesa Keskisen kotiinpaluu Suomeen oli haasteita täynnä. Kaikki alkoi siitä, kun Jane-vaimo oli kinunnut Vesalta vielä ylimääräistä lomaviikkoa Brasiliassa. Vesa ei siihen suostunut.

– Sanoin hänelle, että hän on äiti ja hänen täytyy tietää mikä on lapsillemme Marialle ja Toivolle parasta. Jane teki mielestäni ainoan oikean päätöksen ja aloitti omien ja lasten laukkujen pakkaamisen, Vesa kertoo.

Vesa oli antanut passinsa Janelle säilytykseen. Matkalla hissiin hän kysäisi, onko passi varmasti mukana.

– Ei ollut. Se oli edelleen asuntomme kaapissa. Melkein jäin itse lennoltamme Brasiliaan.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Matkatavarat – neljä pientä ja neljä isoa matkalaukkua – eivät mahtuneet taksiin. Piti tilata isompi pirssi.

– Aika kului ja lentokoneen lähtöaika lähestyi. Kun taksi oli 1,9 kilometrin päässä kentästä, navigaattori ilmoitti, että matka kestää vielä 14 minuuttia. Jane oli varma, että myöhästymme lennolta, Vesa kertoo.


Todellisuudessa aikaa oli vielä jonkin verran. Vesa oli nimittäin huijannut Janea lentokoneen lähtöajasta informoidessaan.

– Olin koko ajan kertonut, että kone lähtee kello 20, vaikka oikea lähtöaika oli kello 20.20.

Passintarkastuksessa tuli ongelmia.

– Lähes kymmenen virkailijaa kävi ihmettelemässä Toivo-poikamme Suomen passia seuraavan puolen tunnin aikana. Lentokonevirkailijatkin tulivat kysymään tilannetta, koska koneen piti lähteä, ja vain me puutuimme.

– Janella oli kaikki mahdolliset todistukset avioliittopapereista Toivon syntymätodistukseen, mutta asia ei meinannut edetä millään.


Lopulta lupa tuli torumisten kera.

– Kuulemma ensi kerralla Toivolla, 3, on oltava Brasilian passi. Marialla, 5, oli Brasilian passi, eikä hänellä ollut mitään ongelmaa.

Seuraavan kerran ongelmia tuli Amsterdamissa. Siellä odotusaikaa oli lähes neljä tuntia.

– Aika vierähti liiankin nopeasti. Huomasimme, että meillä on kiire lähtöselvitykseen. Aikaa koneen lähtöön oli muutama minuutti.

– Tarkistin, että passit ja boarding-passit ovat tallella. Eipä olleetkaan. Marian boarding-passi oli kadonnut leluliikkeeseen suuntautuneella ostosreissulla. Hieman sisälläni kiehui, mutta keskityin uuden hankintaan. Se sujui nopeasti automaatista virkailijan auttaessa.


– Kello näytti jo koneen lähtöaikaa. Jane sanoi, että myöhästymme. Minulla oli tunne, että vielä ehdimme.

– Juoksin hiki hatussa lähtöportille, Jane käveli lasten kanssa perässä. Uskomatonta mutta totta: kone oli ratkaisevat 25 minuuttia myöhässä. Pääsimme koneeseen, minä erityisen helpottuneena, Vesa kertoo.

Keskinen kertoo valvoneensa 40 tuntia putkeen. Viimeisen etapin Helsingistä Tuuriin hän ajoi osan matkaa. Tampereen kohdalla Jane siirtyi rattiin.

– Ajattelin, että se nyt vielä puuttuisi jos nukahtaisin ensimmäistä kertaa elämässäni rattiin. Yksin olisin saattanut jatkaa ajamista ikkunat auki, mutta kyydissä oli elämäni arvokkain lasti – Jane ja lapset. Periksi antamattomuus on hyve, mutta jääräpäisyys olisi ollut tässä tapauksessa selvää tyhmyyttä, Vesa sanoo.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt