Viihde

Kommentti: Sara Siepin avautuminen ”naisseikkailuista” kertoi jostain syvemmästä – kirjoitus teki monille suuren palveluksen

Julkaistu:

Kommentti
Erosta kirjoittanut Sara Sieppi teki omalla avautumisellaan monelle suuren palveluksen, kirjoittaa Ilta-Sanomien toimittaja Katri Utula.
Sara Sieppi avautui eilen hyvin yllättäen hänen ja Roope Salmisen eron syistä, ja aihe nousi heti valtakunnan ykköspuheenaiheeksi.

Mutta miksi näin? Erojahan tapahtuu koko ajan, eikä muiden ihmisten elämä jaksa kauaa kiinnostaa.

Lisäksi mehän emme tiedä, mitä suhteessa on ihan oikeasti tapahtunut, koska olemme kuulleet vain toisen osapuolen kertomuksen.

Mutta tässä tapauksessa oli kyse jostain syvemmästä. Siitä, mikä todellisuudessa Saran tekstissä kolahti.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Viesti, jonka Sara pitkässä blogitekstissään halusi tuoda ilmi, oli se, että häntä on omien sanojensa mukaan kohdeltu huonosti aivan liian pitkään, ja enää hän ei halua koskaan kokea näin.
Tunnistin myös itseni Saran kolumnista, ja uskoisin, että lähes jokainen meistä tunnistaa siitä itsensä.

Varmasti moni mietti kirjoituksen jälkeen, oliko tällaiselle avautumiselle tarvetta. Itse uskon, että Sara Sieppi teki monelle suuren palveluksen.

Ne, jotka eivät ole joutuneet Saran kuvailemaan tilanteeseen, eivät välttämättä tunnista tästä kirjoituksesta itseään.

Mutta niin moni on tai on ollut parisuhteessa, jossa on antanut toisen kohdella itseään huonosti – siinä kaikkein intiimeimmässä ja pyhimmässä suhteessa, jossa kaikki ihmisten lapsuudentraumat nousevat pintaan.

Ne traumat eivät näy muille, eivätkä ne tule esiin ystävyys- tai työsuhteissa. Kukaan meistä ei voi tietää, mitä kunkin parisuhteessa ja neljän seinän sisällä tapahtuu. Vain ne ihmiset tietävät totuuden, jotka siinä suhteessa elävät.

Saran kokemukset ovat tunnistettavia, eikä kukaan voi sanoa, että Sara olisi kokenut asiat jotenkin väärin. Ne ovat hänen omia kokemuksiaan, ja jokainen kyllä itse tietää, mitä tuntea missäkin tilanteessa.


Omia tunteita pitää todella kuunnella. Mutta se ei näytä olevan helppoa.

Kuten Sara kirjoitti, hänkin teki näin vasta pitkän prosessin jälkeen, sillä hän ei suhteessa ollessaan siihen juurikaan kyennyt.

Tässä tullaan kysymykseen, jota moni miettii: miksi joku antaa kohdella itseään huonosti, jos kuitenkin kokee näin?

Niinpä. Tätä olen miettinyt monet kerrat, ja ystävien murheita kuunnellessa on ollut niin helppoa sanoa, että tuo ja tuo suhde ei tee sinulle hyvää.

Mutta kun asia tulee omalle kohdalle, tilanne mutkistuu käsittämättömiin sfääreihin.

Etenkin kiltti, muita miellyttävä ihminen haluaa yrittää viimeiseen pisaraan saakka, eikä halua nähdä minkäänlaisia varoitusmerkkejä.

Tämäntyyppiset ihmiset ovat myös valmiita tekemään suhteen eteen kaikkensa, eivätkä anna periksi ensimmäisen alamäen kohdalla. Piirre, jota moni arvostaa suuresti.

Tähän liittynee myös suomalainen sisu: periksi ei anneta, oli mikä oli!


Mutta joskus olisi suurta rohkeutta nähdä se, miten tulee kohdelluksi. Ei ole häpeä lähteä suhteesta, jossa kokee tulevansa kohdelluksi huonosti.

Silloin ei pidä tehdä kaikkeaan eikä yrittää viimeiseen pisaraan saakka, vaan on ihan ok lähteä. Lopulta huomaa, että ratkaisu ei ollutkaan häviö, vaan se oli voitto.

Ja vaikka ulkopuoliset pitäisivät ratkaisua typeränä tai luovuttamisena, he eivät voi tietää.

Toivon, että Saran kirjoitus auttaa meitä kaikkia siinä, että osaamme arvostaa ja rakastaa enemmän itseämme. Rakasta ensin itseäsi, sitten voit rakastaa toista – näin se menee.

Jos joku yrittää rikkoa omia rajojani, muistan aina sen neuvon, jonka joskus viisaammiltani sain: on hyvä suojata itsensä näkymättömällä muurilla ja ajatuksella ”sinä et voi tulla enää lähelle, koska sinä et tee minulle hyvää”.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt