Viihde

Kaipaatko viime hetken joululahjaideaa? Tässä ovat vuoden parhaat kotimaiset kirjat – 12 arviota

Julkaistu:

Katso tästä sopiva lahjavinkki! IS arvioi 12 vuoden varrella ilmestynyttä uutuusromaania.

Perhesalaisuuksia tehtaan varjossa



Tommi Kinnunen: Pintti (WSOY)

Pintti kertoo Tyynelän sisarus­parven tarinaa kolmena päivänä sodan­jälkeisessä pikku­pitäjässä, jonka elämän­lankana on lasi­tehdas. Kirjailijan kynä soljuu yhtä kauniisti kuin aina, lauseet ovat täynnä merkitystä. Lasin­puhalluksen arkea kuvataan ajoittain liiankin yksityis­kohtaisesti. Punttelin­päät saavat harppomaan kohtiin, missä Kinnunen loistaa: salaisuuksien raottamiseen ja tarinan langan­pätkien yhteen solmimiseen.
Sanna Mattila

Enemmän kuin erokirja



Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta (Otava)

Jotkut kirjat alkavat tahmeasti mutta paranevat loppua kohden. Lasten planeetta on sellainen – ehkä laskelmoidusti. Rakkauden lopahtaminen ja lapsen huoltajuus­kuviot ovat kevyttä alku­soittoa. Lukijan jo haukotellessa Pulkkinen lisää kierroksia. Varsinkin traaginen aikataso kymmenen vuoden takaa tuo tekstiin voimaa ja syvyyttä. Pulkkinen kuvaa nuoren ihmisen psykoosin prosessia paremmin kuin kukaan suomalaisessa proosassa pitkiin aikoihin. Jos koskaan. Lasten planeetta ei lopulta ole pinnallinen avio­ero­romaani tai vanhempain rooli­päivitys. Se on urbaanien nuorten aikuisten selviytymis­tarina, rohkea monella tasolla.
Antti Virolainen

Vastustamaton veto



Minna Rytisalo: Rouva C. (Gummerus)

Millaista mahtoi olla vakava­ilmeisen nais­asianaisen Minna Canthin siviili­elämä? Minna Rytisalon fiktiivinen romaani kuvailee Canthin nuoruus­vuosia kuopiolaisesta kauppias­kodista Jyväskylän seminaariin ja pahennusta herättävää rakkaus­tarinaa lehtori Ferdinand Canthin kanssa. Romaani takeltelee hieman varhais­vuosien ihmis­suhdekäänteissä, mutta pian alkaa Rytisalon lauseen vastustamaton veto. On aivan pakko jatkaa Googleen, sillä tällaisesta rouva C:stä on saatava tietää lisää.
Sanna Mattila

Monenlaista rakkautta



Pirjo Hassinen: Parit (Otava)

Parit alkaa kiinnostavana historiallisena romaanina ja 30-luvun ajan­kuvana mutta kääntyy kolmi­näytöksiseksi tutkielmaksi rakkaudesta eri suhteissa, suku­saagaksi ja yhden naisen elämän­draamaksi. Nuoren Leenan äiti sairastaa tuberkuloosia, ja tämä muuttaa tätinsä perheeseen. Seuraava näytös on hänen poikansa avio­liitosta, sitten seurataan pojan­tytärtä. Hallittu, hieno romaani. Hassisen kieli on paitsi kaunista myös älykkään tiivistä kerrontaa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Riika Kuuskoski

Hienoa ajankuvaa satamakylässä



Joni Skiftesvik: Finlandia City (WSOY)

Palkittu oululaiskirjailija palaa omaelämäkerrallisessa romaanissaan lapsuutensa ja nuoruutensa maisemiin Martinniemen satamakylään. Pohjoisen kertojan lyhyt lause ja tiivis kerronta lumoaa. Ajankuva on hieno. Kirja on täynnä mielenkiintoisia ”tyyppejä” ja sattumuksia. Parasta kirjassa on ihmisten välinen lämpö ja huumori.
Suvi Kerttula

Ajatuksia tavaroista ja todellisuudesta



Leena Krohn: Kadotus (Teos)

Etäisesti tutulta tuntuvassa, mutta kummallisten ihmisten ja olioiden kansoittamassa kaupungissa vietetään taiteiden ja elämysten yötä. Kaupungin löytötavaratoimisto Kadotukseen yön aikana päätyvistä tavaroista kumpuaa tarinoita, joissa pohditaan ihmisen suhdetta materiaan, aikaan ja todellisuuteen. Krohnille tyypilliseen tapaan romaanissa tuttu yhdistyy omituiseen ja lukija haastetaan tämän omaa todellisuuskäsitystä koetteleviin ajatusleikkeihin.
Telma Halme

Taiteen varassa Toscanassa



Pirkko Soininen: Ellen (WSOY)

Ellen Thesleffin (1869–1954) elämä kiehtoo kirjailijoita. Maalarista ilmestyy jo kolmas teos lyhyen ajan sisään. Näistä viimeisenä ilmestynyt Ellen on rakennettu fiktiivisen päiväkirjan muotoon miljöönään maalaria inspiroinut Firenze. Pirkko Soininen on löytänyt eri painotuksiakin taiten kirjoitetuissa päiväkirjamerkinnöissään: taistelun ennakkoluuloja vastaan, vanhenemisen, tekemisen tuskan, läheisten katoamisen ympäriltä. Ellen Thesleffin elämä kantaa kevyesti vielä tämän kirjan verran.
Petri Lahti

Ruotsin lakeuksilla



Antti Tuuri: Aavan meren tuolla puolen (Otava)

Aiemmin Tuuri on seurannut lakeuden ihmisten vaiheita jäljittelemättömällä tyylillään kotimaan lisäksi USA:ssa, Neuvostoliitossa ja Kanadassa. Finnjävel-vuodet ovat kaukana takana ja ruotsinsuomalaiset arvostettua "mamueliittiä", jolla on jo varaa ylenkatsoa muslimisiirtolaisten haltuunsa ottamia suur-Tukholman lähiöitä. Suvun kantaisän kuolema tuo perheen yhteen. Kaikki tapahtuu, sekin taattua Tuuria, yhden hyvällä huumorilla höystetyn päivän aikana.
Pekka Holopainen

Muotitaiteilija vai vaimo?



Enni Mustonen: Taiteilijan vaimo (Otava)

Mustosen uusin ei kerro samalla tavalla elämästä Suomen taidehistorian suurmiesten varjossa eikä leiskuvasta rakkaudesta kuin Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan alkuosat, joissa Ida-äiti oli kertojana. Nyt Kirsti Eriksson palaa Pariisista Suomeen ja asettuu nuoren kuvanveistäjän vaimon asemaan. Hän ei jää kotirouvaksi vaan avaa muotihuoneen Bulevardille. Kirstin mukaansatempaavan tarinan lisäksi kirjasta saa hyvän annoksen 20-luvun historiaa.
Kaisla Kuuskoski

Hyvää ajankuvaa ja huumoria



Pekka Seppänen: Nyman (Otava)

Terävänä kirjoittajana tunnetun Pekka Seppäsen esikoisromaanissa kuolemansa lavastanut Urho Kekkonen jatkaa elämäänsä tuntemattomana Nymanina, jonka uskotuksi Seppänen itse valikoituu. Molemmat käyvät läpi 70-lukua, josta tehdään herkullisia jälkihuomioita. Poliittisia käänteitä muistellaan, mutta yhtä lailla koulu- ja musiikkielämää. Yleisesti koskettavia muistikuviakin on. Kirja on todella viihdyttävä – sanan parhaassa merkityksessä. Mutta lopun musta huumori venyy liikaa eikä istu kirjan henkeen. Ja ennen kaikkea: onpa hyvin kirjoitettu.
Eeva-Kaarina Kolsi

Ai että on hyvä!



Saara Turunen: Sivuhenkilö (Tammi)

En ole pitkään aikaan lukenut näin hyvää kirjaa. Kirjan päähenkilö löytää itsensä asumasta yksin helsinkiläisestä kerrostaloasunnosta, jossa on koiperhosen haju. Ikätovereilla tuntuu olevan valmiit elämät ja kalenterit täynnä menoja. Kun oma esikoisromaani ilmestyy, kolmekymppinen päähenkilö uskoo elämän muuttuvan. Mutta edessä on vain hiljaisuus. Hän kokee jääneensä sivuhenkilöksi.

Saara Turunen on komediallinen kirjoittaja, ja hänellä on loistava draamantaju. Ai että on hyvä kirja!
Suvi Kerttula

Hieno perhetarina



Peter Sandström: Äiti marraskuu. Kahdeksan pohdintoa (S&S)

Kirja liikkuu kirjailijan lapsuusvuosista nykypäivään. Kirjailija kuvaa kahdeksaan osaan jaetussa kirjassaan lähipiiriään. Jonkun muun kirjoittamana arkipäiväinen tarinointi olisi puuduttavaa, mutta Peter Sandströmin tekstissä on tasoja. Älykäs kirja kuvaa hienosti ajan kulkua ja sukupolvien ketjua, ihmisten erilaisuutta. Itseään Sandström tarkastelee itseironisesti. Ihminen on aina arvoitus – myös itselleen.
Suvi Kerttula

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt