Viihde

Suomalainen Anne hoivaa työkseen astiastoa, jota käytetään vain kerran vuodessa – 24 000 kippoa säilytetään kuin valtionsalaisuutta: sitten yksi katosi

Julkaistu:

nobel
Maanantaina Ruotsin kerma juhlii Nobel-illallisilla. Se nautitaan 24 000 -osaiselta astiastolta, josta vastaa suomalainen Anne Hollmen. Hän aloitti lautasten laskemisen jo tammikuussa, ja nyt vatsassa on perhosia.
Ruotsi seisahtuu tänään maanantaina. Tukholman kaupungintalo on juhlavalaistu illalla.

Nobel-palkinnot on jo jaettu aiemmin iltapäivällä Konserttitalossa. 1 350 ihmistä – nobelistit, kuninkaalliset ja muut kutsuvieraat – juhlatamineissaan asettuvat kaupungintalossa miltei nelituntiseen syömisnautintoon, jonka aikana ei etiketin mukaan saa nousta pöydästä muille tarpeilleen. Tavallinen väki tapittaa näytelmää televisiosta.

Mutta kamerat eivät yllä tiskiaseman vilinään, jossa suomalainen Anne Hollmen, 58, hallitsee rautaisella otteellaan. Hän on kaupungintalon ravintoloiden ravintolaemäntä, ollut jo 31 vuotta saman työnantajan palveluksessa.

Nyt hän vastaa muun muassa Nobel-astiastosta. Sitä käytetään vain kerran vuodessa ja säilytetään omassa lukitussa huoneessaan kuin aarretta.


Nobel-astiasto käsittää 24 390 osaa, ja se otettiin käyttöön vuonna 1991. Sitä ennen käytettiin talon omia astioita. Kullatut tai hopeoidut ruokailuvälineet ovat Gunnar Cyrenin suunnittelemia 1800-luvun hengessä. Valmistajana on Gense. Posliini taasen on Karin Björquistin käsialaa Hackman-Rörstrandilta. Gunnar Cyrenin Nobel-lasit tulevat Orreforsilta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Anne Hollmen on alkanut koko astiaston inventaarion jo tammikuussa, käynyt läpi koko pakan astia astialta ja laskenut laskemistaan. Jos laseissa on ollut säröjä tai kultaus rapistunut, hän on lähettänyt ne korjattavaksi Orreforssille.


– Lasken kaiken itse, en luota kehenkään muuhun. Lautasia menee vähän rikki, ja uusia pitää tilata. Joka vuosi häviää myös vähän kahvilusikoita matkamuistoina. Emme tiedä, ketkä niitä vievät. Tilaan niitäkin lisää astiaston omistavan Nobel-säätiön luvalla, Hollmen sanoo ja näyttää tummuneita hopeisia tarjoiluvateja, jotka täytyy putsata käsin.

Perunoille tarkoitetut hopeakulhot puhdistetaan myös ensin käsin, minkä jälkeen ne pitää vielä kiillottaa pienillä metallipalloilla täytetyssä koneessa.

– Varsinkin kun on kyseessä kananmuna- tai riistaruoka, ruokailuvälineet tummuvat. Ämpäriin laitetaan kuumaa vettä, erikoispesuainetta ja foliopaperia pohjalle. Ruokailuvälineiden täytyy koskettaa foliota, eikä kestä kuin pari minuuttia, niin välineet ovat kiiltävän puhtaita, Hollmen kertoo.


Nobel-esineistön kallisarvoisinta antia ovat täyslasista veistetyt obeliskit, jotka esittävät eri palkintokategorioita. Ne koristavat juhlissa kunniavieraiden pöytää.

– Kuninkaan kahvikuppi on aarre, jota pidän silmällä. Se katosi aiemmin jonnekin, mutta etsin ja löysin sen 1 300 kupin seasta. Kuningattaren kuppi on valitettavasti kadonnut teille tietymättömille.


Alfred Nobel (1833–1896) oli ruotsalainen teollisuusmies ja dynamiitin keksijä, joka testamenttasi suuren osan omaisuudestaan rahastolle, jota Nobel-säätiö hallitsee. Ensimmäinen juhla pidettiin Grand-hotellissa 1901. Paikalla oli 113 miestä. Naisia ei suvaittu seurakuntaan.

Nobel-palkintoja jaetaan fysiikassa, kemiassa, lääketieteessä ja taloudessa. Rauhanpalkinto annetaan Oslossa. Kirjallisuuden Nobel-palkintoa ei tänä vuonna jaeta Ruotsin Akatemian skandaalien takia.

Jutun keskiössä on ”kulttuuriprofiili” Jean-Claude Arnaultin naisten ahdistelut. Tällä viikolla hänet tuomittiin kahdeksi ja puoleksi vuodeksi vankilaan saman naisen kahdesta raiskauksesta.


Pari vuotta sitten kirjallisuuden nobelisti Bob Dylan aiheutti sensaation. Hän ei suvainnut tulla hakemaan palkintoaan eikä osallistumaan juhlaillallisille. Pakollisen Nobel-luentonsa hän välitti vasta viime sekunnilla – nauhoitetun esitelmän.

Anne Hollmen ei ole niin kiinnostunut itse palkinnonsaajista. Tai ehkä siinä tapauksessa, että nobelistit ovat japanilaisia, koska he ovat tulevaisuuden hyviä asiakkaita ravintolassa. Kaupungintalon ravintola tarjoilee Nobel-menua koko vuoden.


Jo päivä ennen juhlallisuuksia on hektinen. Silloin 35 henkilöä kattaa millimetrin tarkasti asetetut pöydät juhlakuntoon. Ruokailuvälineitä saattaa puuttua.

– Ja minä sanon, ettei puutu mitään. Ja aina ne löytyvät. Kun olen päässyt kotiin, menen saunaan ja mietin löylyssä koko seuraavan päivän ohjelman. Onko kaikki paikallaan, onko minulla täysi kontrolli.


Hollmen vertaa Nobel-päivää synnytykseen. Ensin tulevat kaikki odotukset, sitten fyysinen ponnistus ja psyykkinen helpotus.

Kun hän aloittaa työt Nobel-päivänä, on hänellä pieniä perhosia vatsassa. Hollmenilla on 23 miespuolista tiskaajaa apunaan.

– Jos ei ole yhtään hermostunut, voi yhtä hyvin mennä kotiin. En voi sanoa, että olisin kylmäverinen kaikkien näiden vuosien jälkeen. Voi tapahtua mitä tahansa. Hissit voivat mennä epäkuntoon, voi tulla sähkökatkos. Onneksi Tukholman kaupungin sähköteknikot ovat paikalla, jos jotain tapahtuu.

 

Henkilökuntani tuntee hyvin suomalaiset kirosanat. Niillä on paljon vahvempi vaikutus kuin ruotsalaisilla.

Kerran Nobel-juhlissa syntyi paniikki, kun kahvin toimittajaa oli vaihdettu. Hollmen laittoi 50 litraa kahvia valmistumaan ja poistui paikalta. Kun hän tuli takaisin, liian hienoksi jauhettu kahvi oli ylikiehunut lattialle. Onneksi talossa oli muita kahvinkeittimiä.

– Minun pitää myös arvata, kuinka monta kannua teetä tarvitaan. Sitähän ei voi tietää etukäteen, kuinka moni ei pidä kahvista. Viime vuonna haudutin 40 litraa, ja vielä 20 litraa ylimääräistä.


Anne Hollmen vietti lapsuutensa veljineen Loviisan ulkopuolella maalla yksinhuoltajaäidin taloudessa. Parikymppisenä hän meni Ahvenanmaalle ravintolakouluun ja sen päätyttyä muutti Ruotsiin ja tapasi nykyisen aviomiehensä Juha Kakkon Salosta. Pariskunta muutti Tukholmaan ja oli alkuajan työttömänä.

Anne kierteli eri ravintoloita ja sai kuin saikin paikan tarjoilijana kaupungintalon ravintolasta. Kuusi vuotta sitten vastuuta tuli lisää ja hänestä tuli ravintolaemäntä.

Holmen sanoo, että työ vaatii ehdotonta organisaatiokykyä. Hänen on oltava aina askel edellä.

– Minulla on synnynnäinen valokuvamainen muisti. Näen heti mitä on paikalla ja mitä puuttuu.


Nobel-päivänä kuri on miltei sotilaallista.

– Täytyy olla selkeä ohjeissaan ja sanoa, että nyt ei ole mitään tilaa keskustelulle. Henkilökuntani tuntee hyvin suomalaiset kirosanat. Niillä on paljon vahvempi vaikutus kuin ruotsalaisilla vastineilla.

 

Lasken kaiken itse, en luota kehenkään muuhun.

Hollmen sanoo perineensä vahvuutensa 88-vuotiaalta äidiltään Beritiltä, joka on hänen idolinsa. Tyypillistä ruotsalaista ei Annesta ole tullut. Suomalainen temperamentti ja huumori kukkivat.

– En pidä ruotsalaisesta epäaidosta meiningistä, kun kysytään ”Kuinka voit, onko kaikki hyvin?” Ja kuitenkaan moni ei välitä mitään. Suomessa ollaan suorempia. Mutta olen myös oppinut, ettei pitäisi olla niin suora. Osaan olla itsepäinen, en anna periksi. Se on kai sitä kuuluisaa sisua.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt