Viihde

Olli Jalonen kertoo puhelusta, joka veti vaimonkin aivan hiljaiseksi – tuore Finlandia-voittaja uskoo, että lukeminen nousee taas arvoonsa

Julkaistu:

– Kirja on kannanotto lukemisen puolesta, Olli Jalonen sanoo.
Ensimmäinen tunne oli hämmästys.

Kirjailija Olli Jalonen ei ollut ollenkaan varautunut kaunokirjallisuuden Finlandia-voittoon.

Kun puhelu Otavan kustantajalta Antti Kasperilta viikko sitten maanantaina tuli, hän ei silloinkaan vielä tajunnut.

– Mutta sitten kun kerrottiin, alkoi sydän hakata. Olin aika sanaton, Olli Jalonen kertoo.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Puhelun jälkeen hän seisoi kirjailijavaimonsa Riitan kanssa hämeenlinnalaiskotinsa olohuoneessa. Kumpikin oli vähän aikaa ihan hiljaa.

Suomen arvostetuin kirjallisuuspalkinto on suuruudeltaan 30 000 euroa.

Osan palkintorahoista Jalonen aikoo käyttää seuraavan romaaninsa kartoittamiseen.

– Luulen, että jossakin vaiheessa järjestän jonkun hyvin hankalasti järjestettävän matkan itselleni, hän sanoo.

– Sellaisen, joka liittyy tulevaan kirjaan. Sellaista olen aikaisemminkin tehnyt, mutta tämä mahdollistaa, että pystyn ehkä helpommin järjestämään. Olen varma, että voin sellaisen itselleni luvata.

 

Tunnistan siitä itseni, että olen myös tarkkanäköinen ihmisten suhteen.

Olli Jalonen kertoo arvostavansa toista Finlandia-voittoaan jopa enemmän. Hän sai vuonna 1990 Finlandian romaanistaan Isäksi ja tyttäreksi (Otava). Se oli tuolloin 36-vuotiaan Jalosen kuudes romaani.

16 romaania julkaissut Jalonen kirjoittaa kirjojaan kauan.

– Tein tätä melkein 30 vuotta, hän kertoo.

Jalosen matka kaukaiselle Atlantin saarelle Saint Helenalle vuonna 1989 antoi alkusysäyksen Taivaanpallolle.

Hän vieraili Saint Helenalla kerätäkseen tietoa Kenen kuvasta kerrot -kirjaa varten.

Merimatkalla saarelle Jalonen löysi laivan pienestä kirjastosta kirjoja englantilaisesta tähtitieteilijästä Edmond Halleysta (1656–1742). Halley teki pääosan elämäntyöstään Saint Helenalla.

– Se hämmästytti. Hän oli vasta parikymppinen opiskelija. Silti hän meni ja teki maailman ensimmäisen eteläisen taivaan tähtikartan. Se oli kiehtovaa.


Saint Helenalla Jaloselle tuli lapsuus mieleen. Kaikki oli niin erilaista ja uutta – kuin lapselle, jolle asiat tulevat ensimmäistä kertaa kohdalle ja painuvat mieleen syvemmin. Niihin ei ole tullut vielä muiden kokemusten vertauskohtaa.

– Kiipesin sumussa Saint Helenan keskellä olevilla vuorilla. Oli täysin hiljaista. Sumu oli niin peittävää, että näin metrin, Olli Jalonen kertoo.

– Aurinko paistoi ja huomasin, että seison keskellä muinaismetsää, jossa on puun kokoisia saniaisia, kaalipuita ja kaikkia outoja kasveja, joita osaa ei ole missään muualla maailmassa.

 

On edelleen paljon lukutaidottomia ihmisiä, mutta se on poistettavissa oleva asia.

Taivaanpallo antoi odottaa tulemistaan. Ensin Jaloselta ilmestyi romaani 14 solmua Greenwichiin (Otava). Se käsitteli myös Saint Helenaa ja 1600-lukua. Kirja oli Finlandia-ehdokas 2008.

– Olin sen rinnalla jo tekemässä tätä, mutta se kehittyi itsestään, ja ne erkanivat toisistaan.

Kertomisen ääni syntyi vasta 2010, kun Jalonen oli kirjoittanut Poikakirjan (Otava) omista lapsuuden kokemuksistaan Hämeenlinnassa.

– Näistä yhdistyneinä tuli Taivaanpallon Anguksen persoona ja tapa ajatella asioita. Paljon siinä on minua itseä. Samalla lailla olen kokenut asioita.


Taivaanpallo vie lukijan Saint Helenan saarelta Lontooseen Angus-pojan matkassa 1600-luvun lopussa. Tarkkanäköinen Angus saa harjoitusmielessä tehtävän tähtitieteilijä Halleylta. Hän kirjaa kaikki havainnot tähtitaivaasta ja linnuista.

– Tunnistan siitä itseni, että olen myös tarkkanäköinen ihmisten suhteen. Angus on sivustaseuraaja, mutta kuitenkin oppimishaluinen.

– Hän tarkkailee samaa tähtitaivaan palasta, millä lailla se muuttuu ja tuleeko siihen uusia tähtiä. Hän tekee sillä lailla pienenä poikana tiedettä.

Tähdet kiinnostivat Olli Jalosta jo lapsena. Hän käveli pää kallellaan, harrasti tähtiä kiikareilla ja tutki tähtikuvioita.

– Tähdet olivat ikkuna suurempaan. Näin vanhempana olen kiinnostunut tähtikuvioiksi merkityistä tähtien yhdistelmistä. Kaikki löytyy sieltä, kun osaa hakea.


Palkitussa Taivaanpallossa eletään vuosia 1679–1685. Uusi valistuksen aika, järjen ja tiedon aika, alkaa nostaa päätään Euroopassa pikkuhiljaa. Eniten vaikuttavat vielä uskonnot ja uskomukset.

Saarella asuva pappi opettaa Anguksen lukemaan. Yksilötasolla Taivaanpallo on kertomus lukutaidon oppimisesta. Angus oppii koko ajan lukemaan paremmin ja sitä kautta ymmärtämään, mitä on sanojen takana. Hän pystyy kertomaan isoja asioita.

Pappi kirjoittaa pamfletteja. Angus tajuaa, että kirjoittaminen on niin suurta, että siinä on myös vaaransa.

– Kirja on kannanotto lukemisen puolesta, Olli Jalonen sanoo.

– Lukeminen on tärkeää. Silloin 1700-luvulla oli todella tärkeää, että lukutaito kehittyi.

Sitten se alkoi pikku hiljaa leviämään, ja leviäminen kesti satoja vuosia – ja kestää edelleen.

– On edelleen paljon lukutaidottomia ihmisiä, mutta se on poistettavissa oleva asia, joka vaatii tarttumista, viitseliäisyyttä ja rahan suuntaamista.

Usein kuulee väitettävän, etteivät pojat lue. Jalonen ei suhtaudu siihen mitenkään traagisesti.

– Luulen, että tämä on välivaiheen aika. Tulee uusi aika, jolloin laajemmin arvostetaan lukemista.

– Siinä on varmaan myös näköharhaa. Jos koulussa kysellään, ei varmaan ensimmäiseksi nouse lukeminen.


Kirjassa Halley haluaa opettaa Anguksen ajattelemaan. Valistuksen aikana oli ristivetoa. Uskonnolla oli hyvin voimakas valta. Taikauskolla oli vielä vankka jalansija, ja sitten tuli mitattava tieteellinen aika.

– Huomattiin, että ei tarvitse uskoa, että aurinko kiertää maapalloa, vaan voidaan osoittaa ja mitata, että maapallo kiertää aurinkoa. Nämä ovat olleet valtavia muutoksia ajattelussa.

– On opittu epäilemään ja epäilemisen kautta kyselemään. Kysymyksistä on opittu, että kysymyksiä voidaan tutkia ja mitata.

Jalosta viehättää ajatus, että jos valistuksen aikaa ei olisi ollut, eläisimme yhä taikauskon ja uskonnollisuuden aikaa. Nyt esimerkiksi tekniset laitteet ja vakuutukset ovat itsestäänselvyyksiä, mutta niitä ei olisi ilman alkusysäystä.

– Kirjan viesti on varmaan tämä. Se on jollain lailla lukemisen ylistystä ja vapaan ajattelun tärkeyden kertomista.

 

Joskus kun käyn kaupassa, voi tulla mieleen, että Angus olisi lähtenyt torille tai hän olisi mennyt markkinoille.

Angus tulee kirjailijan mieleen yhä aika usein. Ei mitenkään tietyn näköisenä. Enemmän hän on kirjailijan sisällä ajattelun kuvana, suhtautumisena elämään.

– Joskus kun käyn kaupassa, voi tulla mieleen, että Angus olisi lähtenyt torille tai hän olisi mennyt markkinoille.

– Ja kuitenkin kaikki on ihan samaa. Kun on lukenut sen ajan kauppalistoja ja kirjeitä, on hämmästynyt siitä, kuinka samaa kaikki kuitenkin on 300 vuoden päästä. Ihmisten murheet ja ilot ovat aivan samat ja inhimilliset – ja heikkoudet.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt