18 vuotta kuolemasta: Kalle Päätaloa piinasi viimeisinä aikoina sietämätön särky – Juice kertoi oudosta tuntemuksesta, jonka Päätalon tekstin lukeminen aiheutti

rac

Julkaistu:

Menestyskirjailija Kalle Päätalon kuolemasta tulee tänään kuluneeksi päivälleen 18 vuotta. Tuolloin sanoittajamestari Juice Leskinen muisteli erikoista hetkeä Päätalon tuotannon parissa.
Kalle Päätalo kuoli Tampereella 20.11.2000. Kuolema ei tullut yllätyksenä, sillä 81-vuotias kirjailija oli sairastellut pitkään. Kaipaamaan jäi omaisten lisäksi laaja suomalaisten lukijajoukko: omaelämänkerrallinen Iijoki-sarja oli 1970–90-luvuilla luetuinta suomalaista kaunokirjallisuutta. Päätalo oli painosten kuningas, vaikka kriitikot eivät aina häntä arvostaneetkaan.

IS kertoi Päätalon poismenosta lehdessä seuraavana päivänä mm. näin.

”Kuolema ei tullut Kalle Päätalolle yllätyksenä. Vakavasti sairas kirjailija oli jo vuosien ajan varautunut lähtemään.

– Jokaisen on ennemmin tai myöhemmin lähdettävä viimeiselle reissulle. En tunne siitä murhetta enkä pelkää sitä. Lähden levollisin mielin, Kalle Päätalo kertoi lokakuussa.

– Olen niin paljon itserakas ihminen, että ajattelen, että onhan tässä sentään elämän aikana yhtä ja toista tullut aikaan saaduksi. Olen säilyttänyt mielenrauhan. En tunne ainakaan toistaiseksi pelkoa. Kuka sen tietää, miten käypi sitten lopussa, Päätalo pohti.

Kalle Päätalo lepäili mielellään omin käsin rakentamansa talon makuuhuoneen vuoteella ja tarkasteli kattopaneleiden ja seinän muodostamaa kulmaa.

Vanhana rakennusmestarina Päätalo oli tyytyväinen, kun katto ja seinä olivat täsmälleen suorassa kulmassa.

Tuossa asennossa Päätalo mietti maailman menoa ja tuli laatineeksi taktiikan taivaaseen pääsemiseksi. Päätalo ei kadottanut huumorintajuaan edes lähdön lähestyessä.


– Jos tulee se tilinteon hetki ja se tapahtuu niin kuin raamattujen mukaan pitäisi tapahtua, niin eikö se Pietari hästää siellä ylhäällä portilla, Päätalo pohdiskeli.

– Olen ajatellut, että otan leveän haara-asennon ja koitan katsoa paarottaa Pietaria suoraan silmiin ja sanon, että olen tehnyt maan päällä kaikkea pahaa ja vähintäänkin tekosia, mutta työtä minä olen tehnyt niin paljon ja ollut siinä kiinni, että eikö sille voitaisi antaa jonkin verran arvoa.

– Olen kaikkeni yrittänyt. Enempää en jaksanut. Pääseekö näillä eväillä taivaaseen?

Kalle Päätalo kärsi elämänsä varrella monista sairauksista.

Pikkupoikana uitoilla jäisessä vedessä kahlaaminen aiheutti pysyvän kurkkutulehduksen. Myöhemmin seurauksena oli sydänvika.

Kalle Päätalo teki 70-luvulla pitkiä lenkkejä Joona-koiransa kanssa. Usein hänet löydettiin tajuttomana lenkkipolun varrelta.

Noihin aikoihin Päätalolle asennettiin sydämentahdistin.

Sodassa Kalle Päätalo haavoittui kaksi kertaa saman hyökkäyksen aikana. Räjähtävä luoti repi selän.

Kalle Päätalo työskenteli 50- ja 60-luvulla rakennustyömailla, ensin kirvesmiehenä ja myöhemmin rakennusmestarina. Siihen aikaan eristystöissä käytetty asbesti aiheutti Päätalolle keuhkosyövän.

Kalle Päätalo taisteli syöpää vastaan uskomattoman pitkään.

Toinen keuhko poistettiin 1994 ja toisestakin oli vain osa jäljellä. Ennuste ei ollut hyvä, mutta Kalle Päätalo sinnitteli vuodesta toiseen.

– Jouduin jo itsekin tunnustamaan, että minä olen sitkeä ihminen, Päätalo totesi lokakuussa.

Kalle Päätalo oli tyytyväinen siitä, että vaikeasta sairaudesta huolimatta hän ei tuntenut kipuja. Viime vaiheessa tapahtui käänne.

Päätalo joutui kärsimään sietämätöntä kipua. On mahdollista, että syöpä oli edennyt luustoon saakka.”

Lue lisää: ”Rakasteluun kelpasi vaikka vaja” – Kalle Päätalon elämään kuuluivat värikäs seksielämä, salasuhteet ja 17-vuotias rakastajatar

Juice tunsi outoa kipua

Päätaloa kaipaamaan jäi moni. IS haastatteli muusikko Juice Leskistä, joka muisteli kirjailijatoveria lehdessä 22.11.2000. Juicekin on jo edesmennyt: hän kuoli vuonna 2006.

”Vain kuukausi sitten Päätalo oli lähettänyt tälle viimeisen romaaninsa ja omistanut sen ”Ystävälle”.

– Kun tietää, kuinka paljon hän jätti jälkeensä, hänelle suo rauhallisen unen. Hänen viimeiset aikansa eivät olleet helppoja.

Leskinen tutustui Päätaloon tämän juhliessa 70-vuotispäiviään 1989.


Välille syntyi 30 vuoden ikäerosta huolimatta läheisyys ja yhteisymmärrys.

– En ole kokenut sotaa enkä köyhyyttä, mutta molemmat olemme maalta, olleet uitoilla, muuttaneet Tampereelle ja ruvenneet kirjoittamaan.

Leskinen eläytyi Päätalon tekstiin voimakkaasti. Luettuaan tämän haavoittumisesta Kiestingissä elokuussa 1941 Leskinenkin ”haavoittui” – hän sai selkäänsä kovan kivun juuri samaan kohtaan.


Leskisen mielestä kriitikot tekivät vääryyttä arvostellessaan Iijoki-sarjaa kirja kerrallaan. Hän yritti turhaan varoitella heitä, että ”romaanin” loppu tulisi vasta monen kirjan päästä.

Leskisen mielestä Päätalon psykologinen kuvaus, elävä kieli ja pikkutarkka kerronta ovat vailla vertaa.


Siinä missä moni paheksuu Päätalon kaunistelematonta ja karkeaa kielenkäyttöä, Leskinen nauraa ja nauttii.

– Päätalon äidin parhaita olivat tilannerepliikit, kuten ”navetalle mennessä on niin isot nietokset, että vitunkarvat lunta pensselöipi”.

Joka ei ole lukenut Päätaloa, ei tiedä Suomesta mitään, sanoo ystävänsä kuolemaa sureva Juice Leskinen.”

Lue lisää: Kalle Päätalon isyydestä repesi sukuriita – tytär kieltäytyy DNA-testistä

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt