Iskelmätähti Jamppa Tuomisen kuolema oli valtava mysteeri 20 vuotta sitten: sisko soitti raastavan viimeisen puhelun Kanarialle – ”En osannut huolestua”

Julkaistu:

Laulajalegenda Jamppa Tuominen kuoli Kanarialla 20 vuotta sitten mysteerin ympäröimänä. Siskot Annette ja Pirjo muistavat rauhallisen ja kiltin miehen.
Joulu 1997 oli viimeinen kerta, kun laulajalegenda Jarmo ”Jamppa” Tuomisen sisko Pirjo Kanniainen, 81, näki pikkuveljensä elossa.

Jamppa oli tullut joulun aikoihin Ouluun, kuten tapana oli.

– Vietimme yhdessä aikaa, söimme ja keskustelimme, Pirjo kertoo illankulusta.

Yksitoista vuotta veljeänsä vanhemman Pirjon pojat olivat liki samanikäisiä kuin Jamppa, ja yhteisiä juttuja riitti. Poikaporukalla pelattiin Afrikan tähteä ja jääkiekkopelejä, jotka löytyvät yhä Pirjon hyllyltä. Joskus Jamppa lauloi.

Tuona viimeisenä jouluna pelit jäivät kuitenkin sivuun, ja perhe keskittyi yhdessäoloon.

Muuta Pirjo ei tuosta päivästä painanut mieleensä. Hän ei osannut edes aavistaa, ettei näkisi pikkuveljeään enää koskaan.


Jamppa lähti joulun jälkeen tammikuussa 1998 viikon keikkamatkalle Kanariansaarille Playa del Inglésiin. Tuominen oli käynyt aiemminkin keikoilla Las Palmasissa ja Rodoksella. Seurallisella miehellä tuttuja riitti, ja yöpaikka oli tiedossa.

Viikon matka venähti pidemmäksi, kun häntä pyydettiin jatkamaan keikkailua. Jamppa antoi lentolippunsa tutulle baarinpitäjälle, ja lauloi.


Aika Kanarialla ei ollut Jampalle aina helppoa.

– Laulajan elämä on sellainen, että kun esiintyminen loppuu, niin hotellihuoneessa on yksinäistä. Hän sanoi, ettei esiintymisen jälkeen pääse nukkumaan, vaan on yksinäisiä hetkiä, kun toiset nukkuvat.

Jamppa soitteli Pirjolle ja toiselle siskolleen Annette Soroselle, 71, kotimaahan pitkiä puheluita kadunvarren kolikkopuhelimista ja tutun kauppiaan kaupasta.

Veli kertoi heille keikkakuulumisia ja tekemisiään, mutta ei ikinä mitään surullista.


Annette-sisko oli keikkaillut aikanaan Jampan kanssa, ja heillä oli yhteisiä muusikkotuttuja, joista riitti juttua.

– Minäkin soittelin hänelle, jos ei vähään aikaan kuulunut korttia tai soittoa. Oli jatkuvasti vanhemman siskon huoli, Pirjo toteaa.

Pirjon ja Annetten tuntema veli oli rauhallinen, reilu ja kiltti mies, joka ei helposti hermostunut.

– Hän ei suuttunut koskaan eikä puhunut muista pahaa. Meille hän oli aina hyväntuulinen. Jarmo ei mielellään omia ikäviä asioita puhunutkaan, ei varmaan halunnut pahoittaa sukulaisten mieltä, Annette kertoo.

Siskot suunnittelivat matkaa Kanarialle veljeään katsomaan, mutta se ei ikinä toteutunut.

– Meillä ei ollut mahdollisuutta eikä rahaa. Se minua on jälkikäteen surettanut hirveästi, kun oli tarkoitus mennä, Annette kertoo.

Aiemmin Pirjo oli käynyt katsomassa Jampan keikkoja Rodoksella.


Keikkatalvi sai synkän käänteen, kun Jamppa joutui helmikuussa vankilaan tappelun jälkeen. Jamppa oli kertomuksensa mukaan mennyt katsomaan viereisessä huoneistossa itkevää irlantilaisperheen poikaa, josta oli huolissaan. Hän oli puhunut pojan itkeskelystä Annettelle jo aiemmin ja miettinyt, pitäisikö tilanteeseen puuttua.

– Minä sanoin, että älä mene. Kun hän oli tullut keikalta ja ovi oli ollut auki, niin hän oli mennyt sinne. Lapsi ei ollut osannut suomea eikä Jamppa englantia.

– Poika lähti juoksemaan huoneesta, ja Jamppa meni hänen perässään pihalle, missä oli ollut lapsen äiti ja isä räkäkännissä. He pieksivät Jampan, Annette kertaa tapahtumia.

Seuraavana aamuna osapuolia kuultiin poliisiasemalla. Irlantilaisperheen ja Jamppa Tuomisen kertomukset yön kulusta poikkeavat suuresti toisistaan.


Tarinat muuttuivat myös kuulustelujen edetessä.

Pojan ja hänen vanhempiensa syytteet Jamppaa kohtaan olivat raskaat. Poika kertoi kuulusteluissa Jampan lähennelleen ja kosketelleen häntä sopimattomasti, kun hän oli huoneessaan nukkumassa. Häntä kuultiin molemmilla kerroilla toisen vanhemman läsnä ollessa. Vanhempien mukaan Jamppa oli tapahtumahetkellä ollut jo tovin heidän huoneistossaan.

Jamppa kiisti tämän. Hän piti kiinni kertomuksestaan, jonka mukaan hän kuuli lapsen itkua ja meni huoneistoon ulkopuolelta tiedustelemaan pojalta, mikä tällä on hätänä.

Tapausta seurasi pitkä 70 päivän tutkintavankeus, josta Jamppa Tuominen vapautettiin aivan yllättäen keskellä yötä.

Hänellä ei ollut rahaa eikä paikkaa minne mennä. Elettiin huhtikuuta, ja tutut Kanarialla asuvat suomalaiset olivat palanneet kesäksi kotimaahan.

Jamppa käveli takaisin 40 kilometrin matkan Playa del Inglésin keskustaan t-paidassa ja shortseissa, tavarat mustassa jätesäkissä.

– Vankila oli vuorilla ja matkalla takaisin hän levähti luolissa. Hän soitti meille, ettei tiedä, minne pääsee sisälle, kertoo Annette.

Vankeuden jälkeen Jamppa koitti saada elämäänsä kokoon. Hän ei voinut lähteä Suomeen, koska oikeudenkäynti tappelusta odotti.

– En osannut silloin huolestua, sillä hän oli monesta kiperästä tilanteesta selvinnyt aiemminkin. Ajattelin, että kyllä nytkin asiat selviävät.


Viimeisen kerran Annette puhui veljensä puhelimessa marraskuun 15. päivä. Jamppa oli juhlinut tuttujen oululaisten kanssa.

– Sanoin, että yritäpä ryhdistäytyä, niin pääset tänne Suomeen.

Kymmenen päivää myöhemmin Jamppa Tuominen löydettiin Koka-hotellin huoneesta kuolleena. Hän oli kuollessaan 49-vuotias.


Kuoleman ympärillä velloi pitkään mysteerin verho, ja myös henkirikosta epäiltiin. Syyksi selvisi verenvuoto, jonka oli aiheuttanut laskimolaajentumien rikkoutuminen.

Kotiin lähetettiin tavarat ja veriset vaatteet.

Hautajaiset pidettiin kuukauden päästä kuolemasta.

Siskot vierailivat Kanarialla myöhemmin selvittämässä asioita. He kävivät myös hotellihuoneessa, josta veli oli löytynyt kuolleena.

– Hotellihuoneen numero oli 1912, ja hautajaiset pidettiin 19.12. Ajattelen, että siinä oli jotain kohtalonomaista.


Palataan takaisin jouluun 1997, jolloin kaikki oli vielä kunnossa.

Silloin Annette ja Pirjo kuulivat Jampan laulavan viimeisen kerran oululaisessa Säästökuoppa-kaupassa ennen lähtöä Kanarialle.

Annette-sisko hyvästeli veljensä siellä.

– Toivotin hyvää ja mukavaa matkaa.

Paikalla oli paljon ihmisiä, ja Annette toivoi veljeltään kahta kappaletta: Valkeat purjeet ja Jääseppele, joita oli juuri alettu soittaa radiossa.

Jääseppeleen karut sanat koskettivat häntä.

– Jäästä seppeleen mun sydämeeni teen, jääseppeleen ja kylmät kyyneleet, yksi kerrallaan meidän onnen tähdet sammuu, yksin huoneessain pääni painuu..., Jamppa lauloi ja yleisö taputti.

Yksi kirkkaimmista iskelmätähdistä

Jamppa Tuominen oli vain 4-vuotias, kun hän esiintyi ensimmäisen kerran siskonsa Annetten kanssa seurakuntakodissa. Musikaalisen perheen isä soitti selloa Oulun kaupunginorkesterissa, ja äiti hoiti lapsia kotona.

– Sellainen tavallinen koti. Kun isä harjoitteli kamarissa sellon soittoa, niin istuimme Jarmon kanssa lattialla kuuntelemassa, Annette kertoo.


Jamppa perusti 10-vuotiaana Tuplatrio-orkesterin yhdessä ystäviensä kanssa. Orkesteri muuttui Pertti Haipolan mukaantulon myötä Perttti Haipolan nuorisoyhtyeeksi. Solisteiksi valittiin Jamppa ja Annette Tuominen.

– Ihmiset tykkäsivät hirveästi. Jarmon laulu oli soiva ja kaunis. Kertokaa se hänelle oli Jarmon bravuuri. Naiset kyynelehtivät, kun Jarmo lauloi.

Jamppa Tuomisesta leivottiin lapsitähteä. Hän lähti vuonna 1961 Helsinkiin hakemaan levytyssopimusta. Häntä pyydettiin kuitenkin palaamaan äänenmurroksen jälkeen asiaan.


Vuonna 1976 Jamppa osallistui iskelmälaulukilpailuihin. Hän voitti Apu-lehden ja CBS-yhtiön järjestämän Iskelmähaavin Oulun osakilpailun ja tuli Helsingissä toiseksi.

– Siitä alkoi menestys, josta hän on elämänsä aikana saanut kaksitoista kultalevyä, neljä timanttilevyä, ja yhden platinalevyn. Vielä kuoleman jälkeenkin kaksi kultalevyä kokoelmalevyiltä, sisko listaa.

Tie taivaisiin oli auki. Jamppa loisti 1970- ja 1980-luvuilla. Menestystä kesti seuraavalle vuosikymmenelle saakka. Hänen tunnetuimpiin kappaleisiinsa kuuluvat muun muassa Aamu toi, ilta vei, Kuumat kyyneleet ja Kevään ensi kukkanen.

Yli 700 000 myydyllä levyllään Tuominen on yksi kaikkien aikojen suosituimmista iskelmälaulajista Suomessa.


Suosio laimeni 1990-luvulla, ja Jamppa alkoi keikkailla Kanariansaarilla suomalaisturisteille.

Hänen viimeinen säveltämänsä kappale on Kaipuuni on uskomaton.

– Sävellys syntyi sillä tavalla, että hän lauloi sen Kanarialta 1998 puhelimitse Veikko Juntuselle. Taustat tehtiin valmiiksi häntä varten, mutta toisin kävi, Annette-sisko kertoo.

Annette levytti vuonna 1999 kappaleen, ja lauloi sen veljensä muistokonsertissa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt