Antti Lindtman ja Kaija Stormbom viettävät kiitollisina ensimmäistä isänpäivää –”Tästä päivästä olen haaveillut vuosia”

Julkaistu:

Antti Lindtmanin ja Kaija Stormbomin suhde on kestänyt alkuvaiheen pohdinnat ikäerosta, vuosien lapsettomuuden ja traagisesti päättyneen raskauden. Nyt he viettävät kiitollisina ensimmäistä isänpäivää. – Tästä päivästä olen haaveillut vuosia, Lindtman sanoo.
Monta vuotta kansanedustaja Antti Lindtman (sd) tunsi jonkinlaista haikeutta isänpäivänä. Hän toivoi puolisonsa Kaija Stormbomin kanssa lasta, mutta alkoi vaikuttaa siltä, ettei toive toteudu.

– Tämä on päivä, josta olen haaveillut vuosia, Antti Lindtman toteaa isänpäivästä istuessamme perheen olohuoneessa.

Tosin vielä tärkeämpi juhlapäivä on pian isänpäivän jälkeen: Sofie-tytär täyttää vuoden. Todennäköisesti isänpäivänäkin eniten huomiota saa Sofie.

– Isänpäivän vietämme perinteisin menoin. Eiköhän Antti saa kahvit sänkyyn, muuta ei voi vielä paljastaa, mutta kyllä me isää hemmotellaan. Hoidatko kuitenkin välillä Sofieta? Kaija kysyy hymyillen.

Antti Lindtmania ei tarvitse patistaa lapsenhoitoon, se on hänelle paras isänpäivälahja.

Sdp:n kansanedustajana, puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajana ja Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana hänellä on kädet täynnä töitä, mutta Sofien kanssa hän on niin paljon kuin mahdollista.

Nyt juuri Sofie on päiväunilla ulkona vaunuissaan. Perhe asuu Tikkurilassa paritalossa, joten lasta on helppo nukuttaa pihalla. Itkuhälyttimestä kuuluu ääntä jopa silloin, kun Sofie vaihtaa asentoa.

– Se on oikeastaan itkuhälytintä herkempi LA-puhelin, samanlaista käytetään rakennustyömailla, Antti kertoo.


Antti Lindtman, 36, ja Kaija Stormbom, 55, rakastuivat 2005. Naimisiin he menivät 2011. He tiesivät varsin pian, että ikäerolla ei ole merkitystä heidän suhteessaan.

– Ja aika varhaisessa vaiheessa kysyin, voitaisiinko hankkia vauva. Ja tämähän oli heti mukana ajatuksessa, Kaija kertoo.

Odotuksesta tuli pitkä – ja myös raskas. Monien hedelmöityshoitojen jälkeen keväällä 2016 riemu oli suuri, kun vauva ilmoitti tulostaan. Loppukesästä oli tarkoitus julkistaa onnellinen perhetapahtuma.

Elokuusta tulikin surun aika. Kaija joutui synnyttämään kuolleen lapsen. Hän oli saanut infektion, joka levisi kohtuun ja lapsiveteen. Vain saman kokeneet vanhemmat tietävät, miten raskas menetys oli.

Surua eivät ainakaan vähentäneet tosiasiat: Kaija oli jo yli 50 ja he olivat yrittäneet vuosia saada lasta. Uusi raskaus ei ollut todellakaan itsestään selvää.

– Suhde ei jää tuollaisen kokemuksen jälkeen entiselleen, mutta meillä se onneksi vain lujittui. Mutta oli se pimeä syksy, Antti muistaa.

Kaija oli vuorotteluvapaalla MTK:n viestinnän suunnittelijan työstään, joten hän pystyi toipumaan rauhassa menetyksestä. Antilla työt jatkuivat, eivätkä ulkopuoliset edes tienneet, miten isoa surua hän kantoi.

 

Nyt voi olla vain kiitollinen.

Pienenä valonpilkahduksena pimeässä syksyssä oli tieto, että vauvan saaminen on ehkä sittenkin vielä mahdollista.

– Mutta en olisi silloin uskonut, että kahden vuoden kuluttua meillä on vuoden ikäinen tenava, Kaija kertoo.

– Nyt voi olla vain kiitollinen, Antti myhäilee.

Antti Lindtman on nyt onnellinen isä, mutta hän tietää, miltä tuntuu, kun toivottua lasta ei tule. Miehet harvoin puhuvat lapsettomuuden surusta, vaikka se kuinka jäytäisi mieltä.

– Jotkut naisetkin sanovat vasta jälkeenpäin lapsettomuudesta, että oli se vaikeata aikaa. Mutta usein naisen pelastaa puhuminen, Kaija tietää.

– Miehen lapsettomuuden suru on hiljaista surua, se pysyy enemmän pinnan alla, Antti miettii.

Hän saattoi puhua parin lähiystävänsä kanssa lapsettomuudesta.

– Oli vaikeita hetkiä. Oli hetkiä, jolloin ajattelin, etten jaksa enää yhtään uutta pettymystä ja että tilanne pitää vain hyväksyä. Kaija jaksoi kuitenkin pitää toivon liekkiä yllä.


Tänä syksynä Antti Lindtman piti viisi viikkoa isyysvapaata. Hän otti neuvoista vaarin, kun monet vanhemmuuden kokeneet sanoivat, että lapsen ensimmäiset vuodet menevät hujauksessa.

– Ne olivat elämäni parhaat viikot! Juuri isyysvapaani aikana Sofien kehitys oli huimaa: hän oppi konttaamaan, istumaan ja otti ekat askeleensa taaperokärryn kanssa. Oli hienoa, että saimme ottaa yhdessä Sofien elämän ensiaskeleet.

Isyyslomallaan Antti oppi todella arvostamaan lastenhoitoa, sillä pieni lapsi vaati hereillä ollessaan koko ajan huomiota.

– Se ei todellakaan ole mitään lattekahvin kanssa ihmettelyä, Antti naurahtaa.

Hän aikoo pitää edelleen huolta siitä, että perheelle jää aikaa. Se tarkoittaa järkevää aikatauluttamista: työt hoidetaan, turhat menot karsitaan.

– En ole koskaan kuullut yhdenkään miehen sanovan: harmi, että olin liikaa kotona, kun lapset olivat pieniä, Antti toteaa.

Antti Lindtman suosittelee kaikille miehille isyyslomaa. Noin 20 prosenttia ei pidä lainkaan isyysvapaata.

 

Kannatan, että isien osuutta lisätään vanhempainvapaista. Se vaikuttaisi perheiden hyvinvointiin ja työelämän tasa-arvoon.

– Kannatan, että isien osuutta lisätään vanhempainvapaista. Se vaikuttaisi perheiden hyvinvointiin ja työelämän tasa-arvoon. Meillä on nykyisin Pohjoismaiden jäykin perhevapaasysteemi, Lindtman kritisoi.

Kaija on hoitovapaalla ensi syksyyn asti. Nyt tuntuu vielä kaukaiselta ajalta se, kun Sofie viedään aamuisin päivähoitoon.

– En raaski vielä lähteä töihin. Aamut ovat niin ihania, kun herätään Sofien kanssa rauhassa, Kaija kertoo.

Ennen Sofien syntymää Kaija kuvitteli, miten hän käy vauvan kanssa kaupungilla kahviloissa. Sellaista mielikuvaa vauvaelämästä usein tarjotaan.

– Ei se ihan onnistu, lapsen päivärytmi menee helpolla sekaisin, Kaija naurahtaa.

Kaijalla on ensimmäisestä avioliitostaan 21-vuotias tytär Mandi, joka asuu omassa kodissaan mutta käy usein katsomassa pikkusiskoaan.

– 20 vuoden aikana olin unohtanut paljon vauvanhoidosta. Neuvolan ohjeetkin ovat muuttuneet. Ennen suositeltiin, että vauva nukkuu omassa sängyssään. Nyt sanottiin, että ottakaa vaan viereen.

Sofie nukkui neljä kuukautta vanhempiensa välissä. Sen verran paljon pieni ihminen vei tilaa, että piti hankkia uusi sänky.

– On se huteraa ja hurjan näköistä, kun Sofie nousee ylös pitämällä keittiön laatikoista kiinni, Antti kertoo.

 

Olin unohtanut tämän huojahtelun ja horjahtelun vaiheen.

Kaijakaan ei enää muistanut, miten hurjalta ensiaskeleitaan ottavan lapsen meno näyttää.

– Olin unohtanut tämän huojahtelun ja horjahtelun vaiheen. Mandi oli myös rauhallisempi lapsi, Sofie on varsinainen touhupetteri.

”Touhupetteri” osaa jo purkaa keittiölaatikoita tavaroista. Homma toimii yksinkertaisesti: nopea ote tavaraan ja sen pudotus lattialle.

– Ei pääse kertymään pölyä tavaroihin, Kaija nauraa.

Kaija ei ole huomannut, että hän olisi iäkkäänä synnyttäjänä väsyneempi kuin nuorena äitinä. Hän arvelee, että synnytyksen jälkeen hormonit ovat siinä mallissa, että pirteyttä riittää.

– Olen yllättynyt, miten hyvin jaksoin yösyötöt. Haastavampi on tämä vaihe, kun pitää olla koko ajan silmät selässäkin, Kaija toteaa.

Antti Lindtmanille vanhempana oleminen ei ole ihan uutta, sillä hänellä on ollut alusta asti läheiset välit puolisonsa tyttären kanssa. Seurustelun alkaessa Kaijaa jännitti, tulevatko he toimeen keskenään.

– Osasin onneksi tehdä pellehyppyjä laiturilta Mandin kanssa, Antti naureskelee.


Ikäero suhteen alkaessa mietitytti, tietenkin. Kaija arvelee pohtineensa ikäeroa enemmän kuin Antti.

– Alussa sitä mietti, mutta kun suhde vakiintui, se tuntui samantekevältä, Kaija kertoo.

Eipä heidän ikäeroaan edes huomaisi, jos sitä ei tietäisi. Mutta on ihmisiä, jotka kiinnittävät huomiota varsinkin siihen, jos nainen on miestä vanhempi.

– Jossakin vaiheessa päätimme, että pitää tehdä niin kuin sydän sanoo, eikä ajatella muiden mielipiteitä. Alettiin kulkea avoimesti käsi kädessä – ja se jatkuu edelleen, Antti toteaa.

– Mandillekin olen sanonut, että pitää tehdä, kuten itsestä parhaalta tuntuu, Kaija kertoo.

– Toivottavasti Sofiekin kuuntelee elämässään ennen kaikkea omaa sydäntään, Antti huomauttaa.

Elämässä kaikki ei mene aina perinteisten kaavojen mukaan. Antti ja Kaija ovat huomanneet, että asenteet ovat muuttuneet suvaitsevaisemmiksi monissa asioissa. Heidänkin ikäeronsa aiheuttaa koko ajan vähemmän ihmettelyä.

 

Kun Antti on kotona, hän todella on Sofien kanssa.

– Jo 10–15 vuodessa on tapahtunut valtava muutos. Ihmiset voivat tehdä omia valintojaan, eikä kaikkien oleteta ahtautuvan samaan muottiin, Antti tuumaa.

– Ja kuka määrittelee, ettei nainen voi olla miestä vanhempi, Kaija toteaa.


Kun eduskunnan istuntokausi alkaa olla lopussa, työpäivät pitenevät. Tulee yhä enemmän niitä iltoja, kun Antti ei ole laittamassa Sofieta nukkumaan.

– Ikävä tulee jo, kun on muutaman illan työputkia. Kaijalta tulee onneksi whatsapp-kuvia Sofiesta, Antti kertoo päivän piristyksistä.

– Kun Antti on kotona, hän todella on Sofien kanssa, Kaija kertoo.

Vaalikiireetkin ovat tulossa. Antti Lindtman saattaa olla Sdp:n ääniharava. Itse hän ei mitään povauksia tee.

Lindtmanin mielestä jokaiselle nuorelle pitäisi varmistaa vähintään toisen asteen tutkinto. Meillä on nyt jo liikaa varsinkin nuoria miehiä, jotka ovat vaarassa syrjäytyä kokonaan.

– Liian moni joutuu lopettamaan opiskelun rahapulan takia. Tähän ei Suomella ole varaa. Suomen koulutustason nousu on pysähtynyt, suunta on käännettävä, Lindtman sanoo.

 

Tämä aika menee liian nopeasti, mutta ollaan me osattu nauttia tästä kaikesta.

Haastattelun päättyessä kylään tulevat isovanhemmat. Antti-isä sylittää tottuneesti päiväuniltaan herännyttä Sofieta, jota vähän itkettää, kun kakka ei meinaa tulla. Ollaan niin sanotusti perusasioiden äärellä.

– Tämä aika menee liian nopeasti, mutta ollaan me osattu nauttia tästä kaikesta, Antti Lindtman toteaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt