Viihde

Muistatko Idolsin vuoden 2008 ylivoimaisen voittajan Koop Arposen? Näin julkisuudesta kadonneella miehellä menee nykyään

Julkaistu:

Vuoden 2008 Idols-voittaja Koop Arponen muutti muutama vuosi sitten takaisin lapsuuden maisemiinsa Englantiin. Kotikylässä häntä ei silti tunneta Idols-Koopina.
Koop Arposen, 34, ansioluettelosta voi päätellä, että hän on varsinainen oman aikansa Michelangelo. Hän on rakennusmies, ylivoimainen Idols-voittaja, bändimuusikko, huonekaluseppä ja yrittäjä. Laulutaidon lisäksi hän osaa soittaa pianoa ja kitaraa, ja hän puhuu neljää kieltä: suomea, englantia, saksaa ja hollantia.

Nyt Koop on kuitenkin uusien haasteiden edessä, sillä hän aloitti syyskuun puolivälissä kansainvälisen liiketoiminnan kehityskonsulttina suuressa kansainvälisessä yrityksessä, Marcus Evans Groupilla.

– Tämä on ensimmäinen kerta vuosiin, kun olen puku päällä töissä, siihen on vielä totuttelemista, myöntää Koop.

Työpaikka sijaitsee Euroopan suurimman finanssialan keskittymän, Lontoon Cityn tuntumassa. Työnkuvaan kuuluu erityisesti Aasian ja Amerikan markkinoilla toimivien yritysten konsultointi, joten reissupäiviäkin on edessä.


– Olen todella innoissani tästä uudesta työstä ja että saan käyttää kaikkia taitoja, mitä olen aikaisemmin hankkinut, sanoo Koop.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Tasaiset tulot ja säännöllinen työ painoivat vaakakupissa, kun pientä rakennusalan yritystä Etelä-Lontoossa viime vuodesta lähtien pyörittänyt Koop kävi loppukesästä kolmessa työhaastattelussa Marcus Evansilla.

– Vanhimmat lapsuusmuistoni ovat suunnilleen siltä ajalta, kun olin noin 4–5-vuotias. Harrison on nyt 17 kuukautta, eli minulla on reilut pari vuotta aikaa saada elämä järjestykseen niin, että hän muistaa minut isänä, joka oli myös kotona eikä aina töissä, hän laskeskelee.

– En ole sulkenut ovea musiikin tekemiseltä. Nyt kuitenkin tuntuu, että on elettävä ja hankittava muita kokemuksia ja inspiraatiota, sanoo Koop.

Koop nauttii uudesta elämänvaiheesta englantilaisen vaimonsa Cordelian, 30, Harrison-poikansa ja valtavan newfoundlandinkoiransa Mollyn kanssa.

Lapsen saaminen ei ollut Koopille ja Cordelialle itsestäänselvyys. Cordelialla oli todettu lapsettomuuttakin aiheuttava munasarjojen monirakkulaoireyhtymä.

– Meille oli kerrottu, että emme voisi välttämättä saada lapsia. Yritämme kuitenkin ajatella aina positiivisesti ja mietimme, että adoptio olisi ollut meidän ratkaisu, Koop kertoo.

He kuitenkin saivat pellavapäisen ja tomeran pojan, mutta tätä tarinaa varten on kelattava hieman taaksepäin.


Opiskeluaikoina tavanneet Koop ja Cordelia olivat asuneet yhdessä Suomessa vuodesta 2010, eli siitä asti kun Koop purki Idols-voiton myötä saamansa kolmen albumin levytyssopimuksen Sonyn kanssa. Hän oli tehnyt kahden vuoden sisään kaksi albumia, joista toinen oli noussut listaykköseksi ja toinen sijalle kahdeksan.

Koop kertoo, että albumeja olisi pitänyt tehdä nopeammalla tahdilla kuin mihin hän oli siinä vaiheessa valmis.

– Tyylini haluttiin muokata sellaiseksi, joka ei ollut minua. Toisaalta en ollut silloin vielä löytänyt omaa tyyliäni, mutta sen etsimiselle ei ollut aikaa, sanoo Koop.

– Sain vaikuttaa albumeille tuleviin biiseihin, mutta levy-yhtiö teki aina lopulliset päätökset. Ymmärrän kyllä, että niin se bisnes toimii, mutta se ei tuntunut enää omalta, Koop sanoo.

Kun Koop sai levysopimuksensa purettua, hän kutsui kaksi englantilaista soittokaveriaan Suomeen ja he keikkailivat Flute of Shame -yhtyeellään ympäri maan. Keikkapäiviä kertyi ja bändi pääsi soittamaan ulkomaillekin, mutta laittoi kitarat pussiin viimeisen kerran vuonna 2015.

– Sitä hittiä ei vain tullut, Koop sanoo.

– Olimme kyllä tietoisia, että emme olleet kovin kaupallisia, mutta meidän tyylinen bändi pystyi elättämään itsensä keikkailemalla. Pidemmän päälle se ei olisi ollut kestävä ratkaisu, hän kertoo.


Jo ennen bändin lopettamista Koopista ja Cordeliasta tuntui, että heillä tuli Suomessa seinä vastaan. Ratkaisu tuli vastaan neljällä pyörällä. He ostivat matkailuauton ja ajattelivat, että nyt on hyvä aika katsoa, minne sen keula kuljettaa.

Muutaman kuukauden Euroopan-kiertely päätyi Englannin etelärannikolle, idylliseen Lewes-kylään Brightonin lähelle. Pariskunta päätti opiskella heitä kiinnostavia aloja, ja Koop valitsi huonekalusepän koulutuksen.

Viikonloppuisin he jatkoivat matkailuautoelämää kierrellen Englannin maalaismaisemissa. Rennon elämänvaiheen lopputulos oli yllättävän positiivinen: Cordelia tuli raskaaksi.

– Suosittelen kyllä kaikille matkailuauton hankkimista, se näköjään lievittää stressiä, Koop nauraa.

On sunnuntai-iltapäivä ja olemme Koopin kotikylässä, aivan Suur-Lontoon lounaisrajalla sijaitsevassa Cheamissa, jonka pääkadun vanhimmat talot ovat 1500-luvulta ja jonka varrella on viisi pubia.

– Ennen oli kuusi, Koop huomauttaa.

Koop muutti 5-vuotiaana lapsuuden perheensä kanssa Cheamiin Belgiasta, ja sinne hän muutti nyt uudestaan oman perheensä kanssa viime vuoden alussa.

Kylän Wikipedia-sivun mukaan Koop on yksi Cheamin kuuluisuuksista, mutta tämän todetakseen ei verkkosanakirjaa tarvita: sunnuntaisena iltapäivänä vähintään joka toinen vastaantulija vaikuttaa tuntevan Koopin henkilökohtaisesti ja he vaihtavat tämän kanssa kuulumiset.

– Yhdeksänkymmentäluvulla jokaisella pystyi olemaan täällä vain yksi kantapubi, mutta me kävimme isän kanssa kaikissa pubeissa, selittää Koop tunnettuuttaan.

– Olin myös koululaisena lehdenjakajana ja sitten myyjänä tuossa urheilukaupassa, hän jatkaa.

Koopin isä menehtyi yllättäen sairauskohtaukseen kesällä 2008 hänen ollessaan pyöräilemässä kylän raittia. Silloin Koop muutti Suomeen tutustuakseen paremmin isänsä kotimaahan ja etsimään uusia mahdollisuuksia päätyen ensin Seinäjoelle VR:n ratatyömieheksi ja sitten Idols-voittajaksi.


Cheamissa häntä ei tunneta Idols-Koopina, vaan suomalaisen Ilkan poikana ja kunnon kaverina, jolla on aikaa kuunnella ja heittää huulta.

– Meidän juuret ovat täällä Englannissa, mutta emme ole poissulkeneet sitä, että asuisimme joskus vielä Suomessa. Juuri nyt tuntuu hyvältä olla nyt täällä, mutta rakastamme Suomea ja meillä on siellä paljon hyviä ystäviä ja perhettä, Koop sanoo.

Itse isäksi tultuaan erityisesti perhe-elämään liittyvät hyvät puolet nousevat mieleen Suomesta, kuten kohtuuhintainen lastenhoito ja turvallisuus.

– Kokoaikainen päiväkoti maksaisi täällä noin 1 400 puntaa kuukaudessa, Koop sanoo.

– Lontoo on myös muuttunut siitä, kun minun sukupolveni oli lapsia. Nykyisin täällä on vähemmän turvallista ja aina saa lukea, että jotakin on puukotettu tai joku on hakattu, hän miettii.

Koop kertoo, että hänen työkalunsakin varastettiin kertaalleen rakennusyrityksen pakettiautosta.

Hän perusti yrityksen viime vuoden alussa, koska lukuisista työpaikkahakemuksista huolimatta hän ei saanut intohimojaan vastaavaa työtä Lontoosta. Yrityksessään hän pääsi hyödyntämään huonekalusepän koulutuksen tuomia taitoja ja asuinalueensa kontakteja.

– On parempi olla mieluisten tikkaiden alapäässä kuin epämieluisten tikkaiden puolivälissä, Koop muotoilee asian englanniksi.

Viime kesä yrityksellä meni hyvin, talvi huonommin, mutta kassavirta on vakautunut jatkuvien asiakassopimusten ansiosta. Yrityksen piti olla vain väliaikainen ratkaisu, mutta pian se työllisti Koopin lisäksi kolme miestä.

– Se lähti pyörimään paremmin kuin kuvittelin, Koop sanoo.

Nyt rakennusyrityksen ostaa yksi sen työntekijöistä.

Vaikka musiikinteko ei olekaan ollut Koopilla päällimmäisenä mielessä, hänellä on kuitenkin yksi luova pöytälaatikkoprojekti, jota hän työstää joskus joutoajallaan huvikseen. Hän kirjoittaa ylös tarinoita elämästään, joita hänen nuoreen 34 vuoden ikään mennessä on ehtinyt kertyä jo kiitettävä määrä.

– Sillä on nimikin. Se on ”Musiikkiurani ja muita lyhyitä tarinoita”, Koop sanoo virnistäen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt