Taiteilijatähden halauksessa on voimaa. Tapaamishetki KOM-teatterin ravintolassa hämmentää, sillä haastateltavat eivät tavallisesti tarjoa auliisti syliään toimittajalle. Samuli Edelmann on poikkeus – kuten monella muullakin tavoin.
Valtaosa suomalaisista tietää Edelmannin komeat saavutukset näyttelijänä ja muusikkona, mutta ihmisestä niiden takana ei ole tällä vuosituhannella puhuttu kuin marginaalisesti, jos lainkaan. Koska Edelmann ei ole halunnut päästää yleisöä julkisesti lähelle omaa aitoa persoonaansa, se on joutunut muodostamaan käsityksensä hänestä pitkälti erilaisten roolihahmojen perusteella.
Todellinen ihminen mediakammoisen Edelmannin varjossa on jäänyt mysteeriksi. Tarkoittaako halaus nyt sitä, että hän olisi viisikymppishaastattelun kunniaksi valmis avaamaan itseään?
Edelmannin äiti Marja-Leena Kouki näytteli taannoin KOM-teatterissa ja sai tehdä klassikkorooleja, muun muassa Tshehovin Kolme sisarta ja Shakespearea. Uran viedessä Koukia pieni Samuli-poika kulki usein KOMin, tuohon aikaan kiertävän teatterin, kulisseissa matkassa.
– Sain valtavan rikkaan perinnön kummaltakin vanhemmaltani. He ottivat minut osaksi heidän maailmaansa – osaksi esimerkiksi KOMia, jonka katsomoiden alla vietin lapsuuteni. Kun sain kasvaa Shakespearen kaltaisten upeiden klassikoiden parissa, se ilman muuta jätti vahvan jäljen itseeni, Edelmann ruotii.
Edelmannin vanhemmat erosivat, kun hän oli pieni. Hän olikin tavallaan tuomittu kulkemaan KOMin kulisseissa – kohti unelmaansa.
– Vanhempien ero on ollut yksi elämäni vaikeimmista kokemuksista, Edelmann avartaa.
Entä muut tärkeät käännekohdat? Miten Edelmannin persoona on kouliintunut?
– Raitistumiseni noin 17 vuotta sitten. Se on ollut ylivoimaisesti suurin käännekohta elämässäni – niin suuri, ettei muista kannata edes puhua. Se, jos mikä, muutti minua ihmisenä, Edelmann korostaa.
– Ilman raitistumista en istuisi tässä. Totta puhuen en todennäköisesti olisi enää tällä planeetallakaan.
Lue Samuli Edelmannin koko haastattelu viikonlopun Ilta-Sanomista.
