Viihde

Kommentti: Useilla on historiamme kenties menestyneimmästä naisesta pahasti vääristynyt käsitys – uusi elokuva kohtaa vaikean haasteen

Julkaistu:

näkökulma
– Nähtäväksi jää, millaisen mielikuvan Jokisen elokuva voi Helene Schjerfbeckistä antaa, kirjoittaa toimittaja Nita Makkonen.
Näyttelijä Laura Birn näyttelee Antti J. Jokisen ohjaamassa uudessa elokuvassa Helene Schjerfbeckiä.

Birn totesi minulle pressitilaisuudessa, että taiteilija Helene Schjerfbeck vihasi kotitöitä. Yksityiskohta paljastui Schjerfbeckin kirjeistä, joita hän oli lähettänyt ystävälleen ja mahdolliselle rakastajalleen, taiteilija Einar Reuterille.

– Helene on kirjoittanut Einarille jotenkin niin, että jospa voisi pääsisi taloustöistä eroon. Hän huomautti Einarille, että kun sinullakin on se vaimo, niin kunpa minullakin voisi olla joku sellainen. Ja sitten hän harmitteli sitä, että hän on tehnyt elämässään paljon enemmän kotitöitä kuin taidetta ja että se on väärin, Laura sanoi.


Helene Schjerfbeck oli vain 11-vuotias, kun hänet valittiin Ateneumin piirustuskouluun taideopetukseen. Hän on kaikkien aikojen nuorin arvostettuun taidekouluun opiskelemaan valittu oppilas. Schjerfbeckiä pidettiin aivan pienestä pitäen taidepiireissä todellisena ihmelapsena.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Schjerfbeck oli samaan aikaan arka ja sisäänpäin kääntynyt lapsi, mutta hyvin intohimoinen taiteensa suhteen. Kun vuodet vierivät eteenpäin, odotukset hänen menestyksensä suhteen nousivat koko ajan korkeammalle sekä taidepiireissä että hänen omassa päässään.

Kun Schjerfbeck maalasi, hän tarttui epäröimättä sellaisiinkin historiallisiin ja yhteiskunnallisiin aiheisiin, joista yleensä vain miehet maalasivat. Naisten olisi ollut soveliaampaa maalata lapsia, ruoka-asetelmia ja sellaista.


On vaikeaa sanoa mistä se johtuu, mutta monilla on Schjerfbeckistä sellainen käsitys, että hän olisi ollut mieleltään hauras, masentunut ja yksinäinenkin. Jälkikäteen erilaisten kuvailujen paikkansa pitävyyttä on mahdotonta kiistää tai todistaa, mutta faktat puhuvat sen puolesta, että Schjerfbeck oli ennen kaikkea kovaluontoinen. Hän puhui ajatuksistaan suoraan ja kainostelematta, eikä suostunut luopumaan urahaaveistaan mistään hinnasta.

Se voimakkuus takaa vielä tänä päivänäkin sen, että Helene Schjerfbeck on Suomen kenties kaikkien aikojen merkittävin taiteilija.

Yksi mainio osoitus hänen suuresta menestyksestään on se, että hänen teoksensa ovat esillä Lontoon Kuninkaallisessa taideakatemiassa (Royal Academy of Arts) ensi vuoden heinäkuusta lokakuuhun. Näyttelyssä on esillä yli 60 työtä 72 vuotta sitten kuolleen tammisaarelaisen suomalaisnaisen uran varrelta.

Osittain vääristynyt mielikuva Schjerfbeckin luonteesta johtuu juuri siitä kovuudesta ja kontrollinhalusta. Taiteilijamestari tuhosi järjestelmällisesti vanhoja päiväkirjojaan ja kirjeitään. Jos taiteilija ei olisi tehnyt niin, tietäisimme hänestä paljon enemmän kenties surullisiakin asioita. Niitä olisi ollut helppoa revitellä myöhempinä vuosina ja se olisi ollut hyvä ase tuhoamaan hänen mainettaan suurena taiteilijana. Schjerfbeck luultavasti tiesi, että naisen on parempi pitää maineestaan tiukasti huolta.

Schjerfbeckin elämässä jokainen siveltimenveto vaikuttaa tarkkaan harkitulta ja huolelliselta. Hän asui osan elämästään äitinsä luona, jotta voisi keskittyä työhönsä sataprosenttisesti, eikä hänen tarvitsisi vaivata päätään kotitöillä ja arkisilla askareilla.

Emme saakaan koskaan tietää, millainen hänen persoonansa oikeasti oli, koska se ei tuntunut taiteilijasta itsestään merkitykselliseltä. Nähtäväksi jää, millaisen mielikuvan Jokisen elokuva voi Helene Schjerfbeckistä antaa. Toivon, että siinä keskitytään kunnolla Schjerfbeckin elämän tärkeimpään asiaan. Se oli hänen työnsä ja taiteensa.