Viihde

Nelosen kohusarjassa tehdään vauvoja tuntemattoman kanssa – nyt 3 miestä kertoo, miksi he etsivät tosi-tv:ssä lapselleen äitiä

Julkaistu:

lapsi tuntemattoman kanssa
Kohutussa sarjassa tuntemattomat ihmiset tekevät lapsia keskenään. IS haastatteli ohjelmaan hakeneita miehiä.
Lähes vuosi sitten Nelonen julkisti etsivänsä uutuusohjelmaansa henkilöitä, jotka olisivat valmiita tekemään lapsen tuntemattoman kanssa.

Israelilaiseen Pregnant and Platonic -ohjelmaan perustuvassa sarjassa etsitään ihmisiä, jotka haaveilevat omasta lapsesta, mutta sopivaa puolisoa ei ole vielä löytynyt.

Kohuhan siitä syntyi. Mutta löytyi ohjelmaan myös osallistujia. Nyt Nelonen on käynnistänyt ohjelmaan uuden haun, sillä sarjaan on hakenut enemmän miehiä kuin naisia.

Nelosen verkkosivuilla on kuva neljästä hymyilevästä miehestä. Sivustolla kerrotaan, että miehet etsivät ohjelman kautta itselleen sopivaa naista jakamaan kanssaan kumppanuusvanhemmuuden.

Lue lisää: Olisitko valmis tekemään vauvan tuntemattoman kanssa? Uudessa suomalaisessa tosi-tv-ohjelmassa lisäännytään vieraan kumppanin kanssa

Sasku, 41,: ”Ahdistus on lisääntynyt vuosi vuodelta”


Helsinkiläinen Sasku, 41, kokee olleensa valmis isäksi viimeiset 20 vuotta. Valitettavasti haaveista suurin on jäänyt toteuttamatta, sillä sopivaa puolisoa ei ole löytynyt.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Silloin kaksikymppisenä daameja ei vielä kiinnostanut alkaa perhettä perustamaan, Sasku sanoo.

– Minulla ei ole ollut sellaisia parisuhteita, joihin lapset olisivat sopineet. Ydinperhehän olisi ihanteellisin tilanne, mutta tämä on varmasti toisiksi paras vaihtoehto, Sasku sanoo kumppanuusvanhemmuuteen viitaten.

Yrittäjänä, myyjänä ja muutoskonsulttina työskentelevä Sasku miettii haastattelun aikana vastauksiaan tarkasti ja hartaasti. Aihe on selvästi kipeä ja hän uskoo monen läheisensä yllättyvän ajatuksistaan ja päätöksestään lähteä ohjelmaan mukaan. Sasku pohti sarjaan osallistumista pitkään ennen kuin teki päätöksensä.

– Jos tätä ei olisi tarvinnut julkisesti tehdä, olisin lähtenyt mukaan saman tien. Lopulta tulin siihen tulokseen, että tässä on enemmän voitettavaa kuin hävittävää.

Sasku sanoo ”havahtuneensa” tilanteeseensa täytettyään neljäkymmentä.

– Ajattelin aina, että tulen isäksi jossain vaiheessa. Sitten vuodet vain vierivät ja huomasin, että niin ei olekaan tapahtunut. Jotain tarvitsi tehdä. Totesin, että yksinäisen miehen on on aika vaikeaa tulla vanhemmaksi. Naisilla on paljon enemmän vaihtoehtoja lapsen saamiseksi kuin miehillä.

– Olin umpikujassa. Kun sain tietää ohjelmasta, ajattelin, että nyt jos koskaan olisi avulle tarvetta.

Sasku toivoo, että tulisi isäksi vielä nelikymppisenä.

– Vaikka miehet voivatkin tehdä lapsia viisikymppisenä, en itse halua isäksi vasta silloin. Tahdon elää mahdollisimman paljon lapsen elämässä ja nähdä lapsenlapsia.

On yksi asia, jonka Sasku kertoo vuosien aikana kuulleensa lukemattomia kertoja perheellisiltä ystäviltään.

– Minulle aina sanotaan: ”Sinusta tulisi niin hyvä isä.” Kuulen tätä usein, kun leikin esimerkiksi tuttavien lasten kanssa.

Kun Saskulta kysyy, millainen isä hän tahtoisi olla, hän miettii vastausta pitkään ennen kuin sanoo:

– Isän rooli on sellainen, joka muotoutuu toivottavasti yhdessä tulevan äidin kanssa. Tahdon olla lapsen äidin kanssa tiimi.

– Asioista pitää neuvotella, mutta tahdon olla mahdollisimman paljon läsnä lapsen elämässä. Minulle olisi tärkeää olla kannustava vanhempi. Tahdon luoda lapselle sellaisen ympäristön ja ilmapiirin, että unelmat on tehty toteuttavaksi.

Sasku ei tahdo asettaa turhan tiukkoja raameja sen suhteen, millainen lapsen äidin tulisi olla.

– Kumppanuusvanhemmuus perustuu niin vahvasti neuvottelemiseen, keskustelemiseen ja asioiden yhteensovittamiseen. Kun pääsemme juttelemaan, uskon että käy nopeasti ilmi, pystytäänkö hommasta löytämään yhteinen juoni vai ei.

Lapsettomuuden Sasku kuvailee olevan asia, joka jyskyttää takaraivossa jatkuvasti. Iän myötä Sasku on huomannut ahdistuvansa asiasta entistä useammin.

– Ahdistus tulee hetkissä. Tämä on kaipuuta ja kaihoa enemmän kuin painostavaa tuskaa

– Kun näen lapsia tai perheitä, minulle tulee kouraisevia tunteita lapsettomuudesta. Huomaan myös vetäytyväni näistä tilanteista joskus. Se on ristiriitaista, sillä tykkään todella paljon lapsista. Välillä lapsiperheiden seuraa on vain helpompi välttää.

Sasku sanookin osasyynä ohjelmaan osallistumiseen olleen se, että hän tahtoo tuoda julkiseen keskusteluun enemmän miesten tahatonta lapsettomuutta.

– Miesten kaipuusta perheeseen ja lapsettomuudesta puhutaan vähän. Tämä on kuitenkin yhtä relevantti asia kuin naisten kohdalla.

Entä se tosiasia, että miesten biologinen kello ei tikitä yhtä kiivaasti kuin naisten? Saskulla on tästä omakohtaista kokemusta ja hän kuvailee oman ”markkina-arvonsa” muuttuneen iän myötä.

– Tinder-treffeillä minun on helppo luoda suhteita viisikymppisiin tai omanikäisiin naisiin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeampi minun on löytää sellaisia naisia, jotka tahtoisivat tai voisivat perustaa perheen.

Kumppanuusvanhemmuus tuntuu Saskusta hänelle parhaimmilta ja luonnollisimmalta vaihtoehdolta. Vuosien aikana mies on pohtinut useita muitakin tapoja tulla isäksi, mutta ne eivät toistaiseksi houkuttele.

– Adoptiot ovat vaikeaa yksinäisille miehille, eikä se muutenkaan ole ykköstoiveeni. Olen miettinyt sijaissynnyttämistä. Se on laitonta Suomessa, mutta on paikkoja maailmassa, jossa se on mahdollista. Se on kallista ja siihen liittyy muutenkin kaikenlaisia haasteita, miksi se ei ole ihanteellinen vaihtoehto.

Mikäli Saskulle ei löydy sopivaa kumppania ohjelmasta, hän on pohtinut lähtevänsä ulkomaille etsimään naista.

– Jos tämä homma ei Suomessa ratkea, niin pitää laajentaa reviiriä.

– Tämä on sellainen juttu, jota en suostu häviämään. Tämä homma ratkaistaan jollakin tavalla, piste.

– Suomessa miehet eivät puhu lapsettomuudesta. Me puhumme autoista ja armeijasta. Tällaisia keskusteluja tulee harvemmin käytyä, Sasku harmittelee.

Thomas, 29,: ”Ei tarvitse pelätä, että tulisi ero”


Rovaniemelle Helsingistä hiljattain muuttanut Thomas, 29, on haaveillut omasta lapsesta vuosien ajan. Hän kertoo pohtineensa useita erilaisia vaihtoehtoja siihen, miten toteuttaa unelmansa. Thomas kertoo kumppanuusvanhemmuuden tuntuvan itselleen parhaalta vaihtoehdolta.

Thomas kertoo haaveilleensa omasta lapsesta aikuisiän saavuttamisesta alkaen. Realistisesti hän on kokenut olevansa valmis vanhemmaksi viimeiset pari vuotta.

– Tahdon, että minulla on parhaimmat mahdolliset edellytykset vanhemmuuteen, sillä vastuu on suuri. Mielestäni on tärkeää esimerkiksi tuntea omat voimavaransa ja tuntea itsensä hyvin. Pitää hyväksyä se, että en osaa kaikkea vielä, mutta kaikkea voi oppia ajan myötä. Isyys ja vanhemmuus kehittyy matkan varrella koko ajan, Thomas pohtii.

Viestintäasiantuntijana Helsingissä työskennellyt Thomas on paraikaa opintovapaalla, sillä hän suorittaa taiteen maisterin tutkintoa Lapin yliopistossa.

– Tällä hetkellä asun Rovaniemellä ainakin pari vuotta, mutta olen tilanteen mukaan valmis muuttamaan.

Vuosien aikana Thomaksen on tehnyt mieli muutaman kerran heittää haave isyydestä roskakoriin, sillä niin toivottomalta se on tuntunut.

– Välillä olen miettinyt, että ei tästä varmaan koskaan tulekaan mitään. En ole kuitenkaan vajonnut mihinkään limbotilaan ja ajatellut, että ”yhyy, ei minusta koskaan tulekaan isää.”

– Olen pitänyt mielessäni sen, että tällä asialla ei ole mikään hengenhätä tai palava kiire. En ole halunnut vanhemmaksi vain vanhemmuuden takia. Tahdon, että lasta varten olivat kaikki puitteet kunnossa. Tahdon tarjota lapselle parhaat mahdolliset edellytykset kasvaa tässä maailmassa.

Mikäli Thomakselle löytyy ohjelman kautta sopiva kumppani vanhemmuuteen, hän toivoo jakavansa tämän kanssa samankaltaisen arvomaailman.

– Oleellisinta on, että pystymme avoimeen ja rehelliseen vuorovaikutukseen sekä tuemme toisiamme. Tulemme sopimaan niin monesta asiasta arkeen ja lapsen kasvattamiseen liittyen.

– Arvoista minulle on esimerkiksi tärkeää, että kumppani olisi suvaitseva ja hyväksyisi erilaisuutta.

Thomas sanoo tahtovansa olla sataprosenttisen varma siitä, että pystyy jakamaan toisen vanhemman kanssa vastuun lapsen kasvattamisesta. Hän kokee kumppanuusvanhemmuuden olevan toisinaan jopa perinteistä parisuhdetta varmempi tapa ryhtyä vanhemmaksi.

– Kumppanuusvanhemmuuden taustalla ei ole rakkautta rakkaussuhdetta, avo- tai avioliittoa, siksi ei tarvitse pelätä, että jossain vaiheessa tulisi ero ja lapsen pitäisi kohdata sellainen tilanne. Molemmat vanhemmat ovat tässä alusta asti sitoutuneita lapseen ja ovat täysillä mukana vanhemmuudessa.

Thomas toivoo saavansa olla tulevan lapsen kanssa mahdollisimman paljon tekemisissä.

– Asioista pitää sopia tarkkaan ja käydä kummankin osapuolen toiveet läpi. Toivoisin, että asuisimme lapsen äidin kanssa samassa kaupungissa tai ainakin sellaisen välimatkan päässä, että lapsi ei joudu reissaamaan ihan hirveästi ja hänen kaikki sosiaaliset suhteensa menisivät aivan mullin mallin.

Thomaksella on myös joitain ajatuksia siitä, millainen isä hän tulisi olemaan.

– En tahdo olla sellainen isä, joka tarjoaa lapselle kaikki vastaukset hopeatarjottimella. Toivoisin pystyväni kannustamaan lasta oivaltamaan ja tutkimaan ympärillään olevaa maailmaa.

Thomas kokee juuri nyt olevan hänelle oikea hetki tulla isäksi.

–Tahdon itsekin olla vielä nuori ja hyvässä kunnossa silloin, kun lapsi on lapsi. On tärkeää, että pystyn tekemään kaikenlaista lapsen kanssa ilman, että ikä tai jokin fyysinen este sitä rajoittaa.

Thomas on myös pohtinut, millaista elämä olisi, jos haave isyydestä ei koskaan toteudukaan.

– Olen ajatellut, että jos minusta tulee isä, niin se on upea asia. Jos minusta ei tule isää, se on hyväksyttävä ja pitää elää eteenpäin. Se olisi kyllä pettymys ja harmi, jos en koskaan tulisikaan vanhemmaksi.

Jarno, 34: ”Olen kysynyt kavereiltani, jäänkö jostain paitsi”


Kun turkulainen Jarno, 34, oli alle kolmekymppinen hän teki naispuolisen ystävänsä kanssa diilin, joka jäi puheentasolle.

– Heitimme silloin ystäväni kanssa ilmoille ajatuksen siitä, että jos täytämme kolmekymmentä ja kummallakaan ei ole kumppania, niin tekisimme yhdessä lapsen. Se ajatus on kuitenkin jäänyt ilmaan lentelemään Jarno kertoo ja jatkaa:

– Olen toivonut pidemmän aikaa lasta. Ja kun sain toisen kaverini kautta tiedon tästä ohjelmasta, ajatus heräsi uudestaan henkiin ja päätin, että lähden viemään asiaa nyt kunnolla eteenpäin.

Laitoshuoltajana työskentelevä Jarno kokee tällä hetkellä elämäntilanteensa olevan hyvä perheen perustamiselle. Ajatukset isyydestä syttyivät ensimmäistä kertaa jo parikymppisenä, mutta Jarno ei koe olleensa silloin valmis vanhemmaksi.

– Minun kannaltani ihan hyvä, että olen homoseksuaali, sillä en olisi silloin parikymppisenä pystynytkään tekemään lapsia niin sanotusti pienestä mielijohteesta, Jarno nauraa ja vakavoituu:

– Toki isyys olisi varmasti muuttanut minua. Nyt olen kuitenkin valmis, sillä olen miettinyt asiat tarkasti läpi ja elämä on opettanut monessa asiassa.

Lapsen äidin kanssa Jarno toivoo voivansa olla hyvä ystävä. Hän toivoo koko perheen voivan tehdä yhdessä asioita, esimerkiksi reissun Muumimaailmaan, mutta että molemmilla osapuolilla olisi omat selkeät roolinsa vanhempina.

– Ikään kuin olisimme entinen pariskunta ilman mitään suhdejuttuja. Pyrin itse elämässä rehellisyyteen, avoimuuteen ja joustavuuteen. Siispä toivon, että toinenkin pyrkisi.

Jarno tahtoisi olla vahvasti läsnä lapsen elämässä heti alkuhetkistä alkaen sekä jo odotusaikana. Käytännön asioita, kuten sitä, missä lapsi asuisi Jarno ei ole miettinyt, sillä niistä tulisi neuvotella lapsen äidin kanssa.

– Toivon, että asuisimme kaikki samassa kaupungissa. En omista itse ajokorttia ja olen bussien varassa.

– Aluksi ajattelin, ettei välimatkakaan olisi haitannut. Ei se ehkä myöhemmässä vaiheessa haittakaan, mutta alkuvaiheessa tahdon olla mahdollisimman paljon raskausaikana mukana ja olla syntymän jälkeen mahdollisimman paljon läsnä, tukea ja auttaa.

Jarno sanoo ihailevansa vanhempia, jotka ovat onnistuneet luomaan lapsensa kanssa avoimen ja luottavaisen suhteen. Hän tahtoisi pyrkiä itse myös samaan.

– Toivon, että lapsi voisi puhua minulle kaikista asioista ja että hän luottaisi minuun. Rajat on hyvä olla myös tietyissä määrin.

Jarno sanoo pohtineensa myös sitä, millaista elämä olisi, jos omaa lasta ei koskaan saisikaan.

– Olen kysynyt kavereiltani, joilla on lapsia, jäänkö jostain paitsi, jos en koskaan hanki lapsia. He ovat sanoneet, että jotain jää puuttumaan.

– Olen nyt nostanut tuulta purjeisiin ja katson, mihin asiat johtavat. Jos sellainen tilanne tulee, että lasta ei tule, en koe että olisin katkera. Olen kuitenkin tehnyt asian eteen jotain.

Haku ”Lapsi tuntemattoman kanssa” -tv-ohjelmaan on nyt auki Nelosen verkkosivuilla täällä.

Ilta-Sanomat ja Nelonen kuuluvat molemmat Sanoma-konserniin.