Viihde

Eija Ahvo ja Susanna Haavisto ovat laulaneet jo 40 vuotta yhdessä – syvä ystävyys alkoi teatterin lavalla: ”Olemme hyvä ja toimiva tiimi”

Julkaistu:

Ystävyys&yhteislaulu
Eija Ahvon ja Susanna Haaviston ystävyys alkoi Ihmisvihaajassa 41 vuotta sitten. ”Ihailin Eijaa ja ajattelin, että noin minäkin haluaisin osata laulaa”, sanoo Susanna.
Olohuoneen lattialle on levitetty kymmeniä vanhoja valokuvia, joissa Eija Ahvo ja Susanna Haavisto poseeraavat ja hulluttelevat kameralle.

– Katso nyt tuota mun takkia… ja hei tuo ilme. Hiuksista ja vaatteista päätellen kuvat ovat 90-luvun alkua, Susanna sanoo.

Eija yrittää muistella tarkkaa vuotta mutta muistelu katkeaa seuraavan kuvan kohdalla naurunpyrskähdykseen. Naisilla on kuin sanaton yhteinen kieli, josta ulkopuolinen aistii vain lämmön ja luottamuksen lujuuden.

– Olemme hyvä ja toimiva tiimi, työtoverit, joiden välillä on ystävyys- ja avunantosopimus, naiset sanovat.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Samassa olohuoneessa, syvällä Veikkolan metsän siimeksessä, syntyi myös ajatus ja ohjelmisto 40-vuotiskiertueesta.

– Halusimme katsoa taaksepäin yhdessä kuljetulle tielle ja valitsimme lauluja, jotka ovat meille tärkeitä mutta ensisijainen tavoite on koskettaa ja liikuttaa kuulijaa, Eija muotoilee.

Ensikohtaamisesta on aikaa 41 vuotta. Eija oli juuri valmistunut teatterikoulusta ja kiinnitetty Helsingin Kaupunginteatteriin Arto af Hällströmin ohjaamaan Molièren Ihmisvihaaja-näytelmän päärooliin, johon ohjaaja kirjoitti mykän palvelijan roolin. Palvelijan rooliin af Hällström pestasi Ylioppilasteatterista Susanna Haaviston.





– Minulle oli iso juttu, että pyydettiin Helsingin Kaupunginteatteriin rooliin, mutta vielä isompi juttu oli päästä Eijan kanssa lavalle. Olin nähnyt Eijan lopputyön teatterikoulussa, ihailin Eijaa suuresti ja ajattelin, että juuri noin minäkin haluaisin osata olla lavalla ja laulaa, Susanna muistelee.

Eija alkaa hyräillä Ihmisvihaajan säveliä ja Susanna yhtyy hyräilyyn.

– Näytelmässä meillä ei ollut yhteisiä vuorosanoja vaan hyräilimme yhdessä Toni Edelmannin säveltämää musiikkia. Samalla hyräilyllä aloitamme juhlakonsertinkin, Eija sanoo.

– Tuon näytelmän yhteiset kohtaukset olivat kuin liima, joka kertoi että äänemme kuuluvat yhteen, Susanna sanoo ja Eija jatkaa lausetta:

– Sama liima tulee todeksi aina kun harjoittelemme yhdessä. Äänten summa toimii!

Eijan ja Susannan kerronta on yhteisistä muistoista nousevaa vuoropuhelua, jossa toinen jatkaa saumattomasti toisen lausetta ja ajatusta.

– Meitä yhdistää luonnollinen laulu, jossa mennään aina ajatus edellä, lauletaan sanomaa eikä nuotteja sekä uskallus tehdä asioita yllättävästi vastoin yleisiä odotuksia, Eija sanoo.

Susanna sanoo oppineensa Eijalta paljon, ennen kaikkea rohkeutta.

– Olemme oppineet myös yhdessä paljon, luottamuksemme toiseen on voimakas; olemme kuin vetoketju, joka soljuu yhteen.


Ikä ei ole hidastanut naisten tahtia. Eija, 67, on ollut eläkkeellä jo kolme vuotta, mutta jatkaa työntekoa freelancerina kuten aiemminkin.

Susanna, 61, muistelee huvittuneena erään ohjaajan tokaisseen hänelle melkein 30 vuotta sitten: ”Sääli, kun sinua ei voi enää käyttää, kun olet noin vanha.”

– No, 50:n ja 60 ikävuoden välillä putosin töissäni ei-minkään-ikäisen naisen kuoppaan, enkä tehnyt lainkaan töitä kameran edessä. Laajemmin mietin töissäni enemmän ihmisyyttä kuin naiseutta. On tärkeää panna kaikessa itsensä likoon. Lavalle ei voi mennä ulkonäkö edellä esiintyjänä, vaan tarinan välittäjänä ja kertojana, Susanna sanoo.

Naiset kertovat nauraen pohtineensa, että sitten joskus kun he istuvat hoitokodissa viereisissä kiikkustuoleissa hoitokotiin ei tarvita ulkopuolisia esiintyjiä; tarinoita ja lauluja riittää omasta takaa muidenkin viihdykkeeksi.

Eija ja Susannaa yhdistää nyt myös isoäitiys. Eijalla on kolme lastenlasta, joista vanhin on 10-vuotias. Susanna on 10 kuukauden ikäisen Mauri-pojan Susa-mummu eli summu.

– Pienen ihmisen ihme on ollut pysähdyttävää. Tuore mummuus on muuttanut minua paljon ja tehnyt kiitolliseksi elämän jatkumosta.

Isoäitiyden innoittamana Susanna kirjoittaa parhaillaan pienten lasten Varamummo-musikaalia, jossa varamummo kuuntelee lasten asioita silloin kun vanhemmat eivät ehdi tai huomaa pieniä isoja asioita.

– Olisi tärkeää, että jokaisella lapsella olisi vanhempien lisäksi turvallisia aikuisia elämässään, Susanna sanoo.


Freelancerius on sopinut hyvin sekä Eijalle että Susannalle. He ovat tehneet paljon töitä yhdessä mutta paljon myös erikseen. Suomalaisten suureen suosioon he nousivat 1985–1987 Soitinmenojen myötä.

– Teatterikoulussa ei puhuttu komediasta mitään ja aluksi pelotti lähteä komediasarjaan, mutta Soitinmenot oli hyvä komediakoulu kokeneiden konkareiden Heikki Kinnusen ja Erkki Saarelan johdolla, Eija sanoo.

– Opin ennen kaikkea sen, että hauskuus löytyy siitä, että osaa nauraa itselleen, Susanna sanoo.

Soitinmenojen faneille Eijalla ja Susannalla on iloisia uutisia:

– Soitinmenoista tutut hahmot toimittaja Juntta Kraustinen ja mallimamma Unelma Suolle piipahtavat loppuvuodesta kaupallisella tv-kanavalla.

Neljän vuosikymmenen yhteistyöhön on mahtunut satojen yhteisten laulukeikkojen ja esitysten lisäksi myös yhdessä vedettyjä Laulun kieli -kursseja. Välillä yhteistyö on ollut tiiviimpää ja välillä molemmat ovat tehneet enemmän omia töitään.


Yhteys ja ystävyys ovat säilyneet, vaikka välillä asioita on selvitetty ovet paukkuen.

– Väärinymmärrykset on selvitetty ja sen jälkeen on jatkettu töitä yhdessä entistä tiiviimmin. Tiedämme toisistamme jo kaikki puolet, naiset sanovat.

Laulu on yhdistänyt myös Eijan ja Susannan yli 30 vuoden työssä Unicefin hyvän tahdon lähettiläinä. Kolmenkymmenen vuoden aikana he ovat tehneet yhdessä kaksi kenttämatkaa, joista matka Ruandaan vuonna 2016 on ikimuistoisin.

– Hiv-äidit naisten keskuksessa olivat hyvin varautuneita vierailumme aluksi, tilanne oli hiukan pelottava, mutta sitten aloimme hyräillä ja lopulta laulaa – 10 minuutissa kaikki naiset lauloivat mukana ja yhteys oli syntynyt, Eija kertoo.

Ruandan kokemus ei ole ainoa kerta kun laulu on murtanut muureja ja rakentanut yhteyden.

– Myös Kairossa nuorten katuäitien turvakodissa laulu yhdisti kun yhteistä kieltä ei ollut, Eija kertoo.

Laulaessani tuutulaulua sylissäni olevalle vauvalle vauvan aiemmin kovasti etäisyyttä ottanut äiti painautui syvälle kainalooni.

Tapahtumasta otettu kuva on Eijalla edelleen esillä kotona pianon päällä.


Hyvät muistot nostattavat Eijan ja Susannan silmin herkästi tunnevettä, joksi naiset kutsuvat liikutuksen kyyneliä.

– Itku on eri asia kuin se, että silmistä valuu tunnevettä, samaa joka tulee myös naurusta.

Tunneveden erittyminen on herkässä usein myös Eijan ja Susannan konserttien katsomossa.

– Äänet vanhenevat ja laulu kypsyy ja vanhenee kuin viini, mutta laulamisen tie ei lopu koskaan, Eija ja Susanna sanovat.

Eija Ahvo ja Susanna Haavisto Yhdessä 40 v -konserttikiertue jatkuu Espoon Kulttuurikeskuksen Louhisalissa 14.10.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt