Viihde

Irwin Goodmanin legendaarinen Ryysyranta oli aikansa upein talo – tältä laulajan pakkohuutokaupattu koti näyttää nyt 48 vuotta myöhemmin

Julkaistu:

Koti
Irwin Goodmanin rakennuttama talo oli aikaan upeinta, mitä rahalla sai. Ilta-Sanomat kävi katsomassa, miltä 48 vuotta sitten vasaran alle mennyt talo näyttää nyt.

Kansantaiteilija-protestilaulaja Irwin Goodmanin koti Ryysyranta meni syksyllä 1970 vasaran alle. Suomi kohisi. Se on pakkohuutokauppa.

Ryysyrannan pihaan Hattulaan Hämeenlinnan kupeeseen valui kansaa kuulassa syysaamussa sakeanaan. Joukossa vain yksi oli vakavin aikein liikkeellä, kalvolalainen öljyautoliikennöitsijä Aarne Koskelainen. Kaupat oli puhuttu pankinjohtajan kanssa etukäteen ja varmuuden vuoksi asia selvitetty myös meklarille, Hattulan nimismiehelle Reino Ala-Viitalalle, ettei sählinkiä tulisi. Ala-Viitala tiesi, että Koskelainen korottaa pankin huutoa 500 markalla.

  • Yllä olevalla videolla kuullaan kuinka Ryysyranta vaihtoi omistajaa syyskuussa 1970.

Siinä Koskelaisen ostoaikeista tietävät olivatkin. Liikennöitsijä ei ollut kertonut muille, ei edes vaimolleen.


Oli keskiviikko, 9. syyskuuta. Kesä takanapäin, syksy teki tuloaan. Radiossa soi toisinaan Irwinin parin vuoden takainen hitti Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Tuhlariteema jatkui myös uusimmalla, keväällä 1970 ilmestyneellä levyllä. Se alkoi kappaleella Meni rahahommat pieleen. Tottahan se oli. Keväällä oli vasaran alle mennyt Irwinin silmäterä, Chevrolet Camaro -jenkkiauto. Ei se riittänyt kuin suupalaksi hänen kintereillään olevien velkojien pussiin.


Nyt pantaisiin lihoiksi pari vuotta aikaisemmin valmistunut 342 neliön punatiilitalo, jonka seinistä maalintuoksu oli tuskin ehtinyt haihtua.

Iloista menoa oli kestänyt tovin. Jos tarkkaan lasketaan, niin Ryysyrannan kosteista tupaantulijaisista oli syyskuussa 1970 kulunut tuskin puolitoista vuotta. Niissä juhlissa oli läsnä koko Suomen viihdemaailman kerma: Eino Grön, Carola, Juha ”Watt” Vainio, Tapani Kansa ja moni muu. Ja kun Ryysyrannan harjakaisia oli vietetty hieman aikaisemmin elokuussa 1968, paikalle tulivat Hattulan kunnanjohtaja sekä kunnanhallituksen ja valtuuston puheenjohtajat. Silloin ei kyselty, millä rahalla talo on rakennettu. Velkarahallahan se nousi.

Pakkohuutokaupan meklari, Hattulan nimismies Ala-Viitala kun alkoi rykiä ääntään auki, Ryysyrannan uima-altaalla ei enää parveillut julkkiksia eikä kuntapoliitikkoja. Muutamien ääni oli kyllä käheänä. Edellisenä iltana Ryysyrannassa oli vietetty kosteita läksiäisjuhlia. Huutokauppapaikalle kansantaiteilijan kotiin saapuvia tervehti puoliksi juodut oluttuopit talon kuistilla.


Jokaisella oli syynsä saapua katsomaan superjulkkiksen henkilökohtaista tragediaa. Huutokauppayleisön joukossa yksi tunsi vahingoniloa, toinen raha-asiansa sotkenut empatiaa, kolmas kenties halusi olla oman kylän miehen tukena ja neljättä veti puoleensa puhdas uteliaisuus: mitähän se Irwin keksii.

Ja kyllähän hän keksi, osin paikalle saapuneiden lehtimiesten yllyttämänä. Ehkäpä heitä miellyttääkseen Irwin kiipesi talonsa räystäälle istumaan ja huutelemaan huutokaupan ajaksi yleisön suureksi huvitukseksi. Ei ihme, että sellaiseen kouliintumatonta vallesmanni Ala-Viitalaa jännitti niin, että hän oli sekoilla sanoissaan. Huutokauppanuijakin oli jäänyt konttorille.

Klipissä Irwin esittää Ryysyranta-kappaleensa vuonna 1970:




Syysaamussa ei suinkaan väreillyt suuren urheilujuhlan vaan mediatapahtuman tuntua, vaikka tuota sanaa ei vielä suomen kielessä tunnettu. Tilaisuudesta raportoineen Ilta-Sanomien toimittajan mukaan sisällä stereoista pauhasi Moody Blues -yhtyeen musiikki. Edellinen yö oli ollut pitkä, jutustelu kävi väkinäiseksi ja kaikki esiintyivät kuin pakkohuutokaupan kokeneina ja yrittivät veistellä tilanteesta päivän huulia.

Yksi velkojista oli helikopterifirma, tosin vain pikkusummalla. Päävelkoja oli KOP-pankki, jonka myöntämän lainan vakuutena talo oli.


Vanhalta LP-levyltä kuuluu alkuperäinen äänitys huutokaupasta. Ehkä oli levy-yhtiön ajatus laittaa pakkohuutokaupan alkuperäisäänitys seuraavalle levylle, olihan se koko kansalle tuttu päivittelynaihe.

Rahinan seasta kuuluu ensimmäinen huuto: 153 000 markkaa.

Sitten seuraa pieni hiljaisuus. 153 500 markkaa!

– Se oli isäni Aarne, Pekka Koskelainen sanoo Ryysyrannan olohuoneessa liki päivälleen 48 vuotta myöhemmin.


Koskelainen oli huutokaupan aikaan lopettelemassa asepalvelustaan Niinisalossa tykistössä eikä tiennyt isänsä aikeista.

Seuraavana päivänä intti oli ohi. Pekka Koskelainen kavereineen lähti ajamaan autolla siviiliin.

– Ikaalisten Essolla pysähdyttiin kahville, kun kaveri tuli näyttämään Ilta-Sanomia ja kysyi, onko Irwinin talon ostaja sukua. Katsoin lehteä ja sanoin: joo, isäni.

Ryysyrannan ensimmäinen isäntä Antti ”Irwin” Hammarberg osti tontin synnyinkaupunkinsa Hämeenlinnan naapurista Hattulasta syksyllä 1967. Mikäpä oli ostaessa. Levy Reteesti vaan möi ja 25-vuotiaalla laulajalla keikkoja piisasi.

Edellisenä kesänä Irwin oli kiertänyt helikopterilla keikkapaikkoja suuren maailman tyyliin. Kansa lauloi Ryysyrantaa ja ivasi Juhlavalssilla itsenäisyyspäivän juhlia. Samalla Irwinin suosioon singauttaneella levyllä oli enteellisesti kappale Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee.


Tontin lohkomistoimituksessa Irwiniltä udeltiin, mikä nimeksi tontille. ”Pankaa Ryysyranta”, hän tokaisi. Nimi pyöri kielenpäällä, sillä juuri ennen lohkomistoimitusta Irwin oli käynyt laulamassa sen levylle. Sanat kappaleeseen oli tehnyt Vexi Salmi Ilmari Kiannon Ryysyrannan Jooseppi -romaanin innoittamana.


Kun Kianto oli 1900-luvun alussa ihaillut Nälkämaan laulussa kainuulaista sitkeyttä ja peräänantamattomuutta, pari vuosikymmentä myöhemmin Ryysyrantaa kirjoittaessaan hän purki pettymystään kainuulaisten saamattomuuteen. Ryysyrannan torpan pontikanhuuruinen rappioromantiikka viehätti sanoittaja Salmea ja kaiketi Irwiniä – ja suomalaisia laajemminkin.

 

Kattolaudat olohuoneeseen hän halusi punamännystä. Hänellähän oli rahaa.

Tuore tontinomistaja Irwin suunnitteli, että pystyttäisi valmistalon. Sitten mieli muuttui. Hän halusi rakennuttaa omannäköisensä kodin. Kevättalvesta 1968 Irwin ilmestyi helsinkiläisen kolmekymppisen rakennusmestarin Eino H. Menlösin puheille.

– Meillä oli yhteinen ystävä ja hän suositteli minua piirtämään talon, Menlös muistelee IS:lle 50 vuotta myöhemmin.

Menlös oli Teräsbetoni-yhtymässä töissä eikä ollut suunnitellut omakotitaloja. Vähäinen kokemus ei Irwiniä vaivannut.

– Näytin Irwinille piirtämiäni sketsejä, ja siitä se talon suunnittelu lähti.

Irwin heitti suunnitteluvaiheessa sekaan omia toiveitaan. Niistä tärkein oli oma huone äidille, Kirsti Hammarbergille.

– Sen jälkeen piti piirtää riittävästi huoneita kavereille, äänieristetty musiikkihuone ja uima-allas.


Taloon tuli seitsemän huonetta ja keittiö.

Kuvat olivat nopeasti valmiit, ja jo keväällä 1968 lapiot iskettiin maaperään liki asumattomalla Hattulan Merventiellä. Talo pystytettiin reunavahvistetulle laatalle, jonka lämpöeristys on Leca-soraa, aikansa uutuutta. Seinissä rakenneratkaisuksi valittiin vuosisatoja tehty niin sanottu kahden kiven seinä. Sisä- ja ulkoverhous ovat tiiltä, välissä modernisti villa. Talon muurasi naapuri Olavi Järvinen hanslankareidensa kanssa.

– Puhe oli, että tehdään kunnon jälki, kun tulee oman kylän pojalle, nykyinen omistaja Pekka Koskelainen kertoo.

Uima-allas on syvemmästä päästä kaksi metriä syvä ja 34 kuutiota vetävä ja valettu vedenpitävästä betonista. Silloin ei tunnettu kosteuseristyksiä, mutta kun hyvin tekee, niin pitää se veden.


Työt etenivät vauhdikkaasti. Harjakaisia vietettiin 26. elokuuta 1968. Kosteissa merkeissä, kuten tuolloin rakennuksilla oli tapana. Ja kun musiikkimiehen taloa tehtiin, ei siitä lauluitta selvitty. Irwinin piti esittää talon nimikkokappale Ryysyranta orkesterin säestyksellä.


Taloon tuli paljon moderneja yksityiskohtia, kuten ovipuhelimet ja himmennettävät valot – tarinan mukaan ensimmäiset yksityiskotiin Suomessa asennetut.


Irwinin äidin huoneen ja olohuoneen väliseinä on muurattu tiilestä kai äänieristyksen vuoksi. Eikä mistä tahansa tiilistä vaan kalliista tulitiilistä, vaikka vaikka tavallinenkin olisi käynyt. Tulitiilestä on tehty muitakin väliseiniä. Miksi?

– Irwin tykkäsi väristä, ei minulla ole muuta selitystä. Samoin kattolaudat olohuoneeseen hän halusi punamännystä. Hänellähän oli rahaa, Menlös naurahtaa.

Upeasti punertavat laudat on jätetty höyläämättä. Hienoteräisen raamisahan edestakaisen liikkeen piirtämät jäljet erottuvat yhä.


Punamänty eli punapuu, jonka juureen kuplettilaulaja Hiski Salomaa haaveili mökkiä, voi elää yli 2 000 vuoden ikäiseksi ja kasvaa pidemmäksi kuin yksikään puu. Nykyisin puuta ei saa enää juuri mistään, sillä se on kasvualueillaan Yhdysvaltain Tyynenmeren rannikolla uhanalainen.

Silloin sitä vielä liikkui. Taloon urakoinut hämeenlinnalainen rakennustoimisto M. Tolonen osti punapuut Kaloisten Puutavaraliikkeen kautta. Katto on yhä arvossa.

– Kun eräs tuttu kanadalainen huonekalupuuseppä tuli kylään, hän olisi halunnut ostaa kattopaneelit. Mutta eihän niitä myydä, Koskelainen naurahtaa.

Pekka ja Riitta Koskelainen muuttivat Ryysyrantaan 1999. He ovat halunneet pitää talon niin alkuperäisenä kuin mahdollista. Esimerkiksi takat ovat 1960-luvun mallia. Ensimmäinen takka on ulkona, pientä uima-allasta vastassa. Sisällä on kaksi lisää.

Talossa on kolme wc:tä. Nekin ovat pääosin alkuperäisessä kunnossa, kuusikulmaisia lattiaklinkkereitä ja mosaiikkilaattaa, joka voisi olla tänä vuonna asennettua.

– Irwin ne valitsi, rakennusmestari Menlös muistelee.

Hieno yksityiskohta muovisisustamisen esiinmarssin ajoilta ovat keraamiset pyyhekoukut.


1960-luvun lopussa kun iso osa suomalaisista vielä kävi pihan perällä tarpeillaan, oli Irwinin makuuhuoneen viereisen wc:n bidee varmasti ihmetyksen aihe. Makuuhuoneesta avautuu ovi saunaosastolle, jossa on baari ja uima-allas.

Baaritiski myytiin huutokaupassa.

– Meklari sanoi, että se on irtaimistoa ja myyntiin vaan, Koskelainen kertoo.

Hän teetätti alkuperäiset valmistaneella puuseppä Roineella tilalle uuden. Baaritiskin lasiosat olivat Irwinin serkun Lasse Selingon tekemät.

Pannuhuoneen öljykattila on uusittu, vanhasta muistuttava antura on valtava. Kokoa piti olla, että uima-allas pysyy lämpimänä.

Pakkohuutokaupan jälkeen Irwin ja hänen Kirsti-äitinsä saivat asua talossa vuoden loppuun.

– Hammarbergien tavarat olivat autotallissa. Sieltä vein Kirstin irtaimiston koulun opettajan asuntolaan tuohon viereen. Irwinin harmaa Jaguar jäi vielä meille. Hänen kaverinsa tuli keväällä 1971 hakemaan sitä uuteen kotiin Hämeenkyröön, mutta se on jo toinen tarina.

Talon ostanut Aarne Koskelainen ei saanut pitkään nauttia uudesta kodista. Hän kuoli vuoden 1971 alussa. Leski ja kolme poikaa jäivät asumaan taloon. Pekka Koskelainen piti talossa kuljetusliikkeen konttoria, mutta hänen äitinsä asui taloa vuoteen 1999 saakka, jolloin Pekka Koskelainen muutti Ryysyrantaan.

 

Äidin huoneen jälkeen piti piirtää riittävästi huoneita kavereille, äänieristetty musiikkihuone ja uima-allas.

Suuria remontteja ei ole tarvinnut tehdä. Huopakatto on uusittu, osa ikkunoista vaihdettu sekä vesijohdon alkuperäiset kupariputket korvattu komposiittiputkilla. Ne vedettiin pinnassa yläkautta. Yläpohjaan on puhallettu lisää villaa. Ennen sitä öljyä paloi 4 000–4 500 litraa vuodessa.

– Lisäeristyksen jälkeen öljynkulutus tippui 1 000–1 500 litraa.

Lue lisää: Irwin Goodmanin Ryysyranta oli laulajan näköinen koti, eikä muita tullut

Ryysyrannan jälkeen Eino Menlös ei suunnitellut enempää omakotitaloja. Koskelainen on halunnut pitää talon niin alkuperäisenä kuin mahdollista. Esimerkiksi keittiön kaapit ovat osin alkuperäiset, kuluneimmat on viilutettu uudelleen. Saunasta löytyy alkuperäinen Misa-kiuas, johon tosin on vaihdettu vastukset. Ne ovat nyt teollisuusvastukset ja käyttöikää lienee luvassa hyvinkin toiset puoli vuosisataa.


Maisema Mervintien ympärillä on muuttunut. Uusia taloja on kohonnut vieri viereen, mutta ne eivät ohi ajavia kiinnosta. Ryysyrannassa asuvat ovat tottuneet toistuviin salamavalon välähdyksiin. Moni haluaa kuvan Irwinin Ryysyrannasta.

– Viimeksi pari viikkoa sitten tuli seurue, joka matkalla Irwinin haudalle pysähtyi tässä, Koskelainen kertoo.

Irwinin muisto elää yhä suomalaisten mielissä, vaikka hänen kuolemastaan on kohta jo 28 vuotta.

Juttu on julkaistu alun perin Ilta-Sanomissa 29.9.2018.