Viihde

Noin 30 nuorukaisen joukosta muodostui pahamaineinen rikollisjengi 1960-luvun Korsossa – karut tarinat taustalta julki: ”En kadu mitään”

Julkaistu:

Korson kriminaalit -kirja kuvaa sodan runteleman sukupolven väkivaltaisesti kasvattamien nuorten miesten rikollisuutta.
– Eihän tätä nyt ammatinvalintaoppaana voi pitää, juontaja Jone Nikula sanoi lauantaina Korson kriminaalit -kirjan julkaisutilaisuudessa.

Korson kriminaalit on tarinakokoelma siitä, miten 25–30 nuorukaisen joukko ajautui rikollisiksi 1960-luvun Korsossa. Ryhmä syyllistyi pimeän viinan myyntiin ja paritukseen. Korson katukuvassa loistaneet upeat jenkkiautot rahoitettiin väärennetyillä vekseleillä.


Ketään ei kuitenkaan tapettu, vaikka väkivaltaa oli joka suuntaan. Sitä tuli useimmille jo kotona, kun sodan kauhut palasivat isän mieleen humalassa.

”Mä olin neljätoista, melkein viisitoista. Faija tuli taas kerran himaan kamalassa kännissä ja alkoi riepottaa mutsia. Mä päätin, että nyt loppu. Että mä vaikka tapan sen. Mä pamautin sitä turpaan, otin kurkusta kiinni, väänsin äijän lattiaan ja hakkasin sen.”

Näin kertoo kirjassa Rauski Lehmusvyöry. Tuon tapahtuman jälkeen hän ei voinut asua kotona, vaan teinipoika yöpyi heinäladoissa ja rautatieaseman hiekkalaatikoissa. Niissä palellessaan hän sairasti muun muassa keuhkokuumeen.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
”Kun neljätoistavuotiaana yhdeksän jälkeen tuolla kaduilla eli, niin ei siellä mitään rehellisyyttä opetettu.”

Lehmusvyöry oppi nauttimaan tappelemista saatuaan nyrkistä myös opettajilta ja poliisilta. Ensimmäisen kerran hän sai vankilatuomion 16-vuotiaana. Kaikkiaan hän on istunut vankilassa yhdeksän vuotta.

Kaikki halukkaat eivät mahtuneet sisälle 325-paikkaisessa Korson Lumo-salissa järjestettyyn kirjanjulkaisutilaisuuteen. Kirjailija Ansu Kivekkään teos on paikallishistoriaa, mutta myös yleispätevä kuva Suomesta 1960–1970-luvuilta: vaikka Vantaan Korsosta muodostui tuolloin monille mukava ja unelias omakotialue, väkivalta ja rikollisuus kuplivat pinnan alla. Samaa koettiin eri puolilla maata.


Rauski Lehmusvyöry ja muutamat muut kirjassa rikoksiaan muistelevat olivat paikalla. Useimmat heistä eivät halua käyttää oikeita nimiään näistä tapahtumista kertoessaan, sillä vanhat rikokset on jo sovitettu. Monet siirtyivät rötöstelyn jälkeen yrittäjiksi ja työelämään. Kaikki eivät joutuneet vankilaankaan, sillä ”Rauski istui minunkin puolestani” – tuo oli kuulemma reilua korsolaista paikallishenkeä.

Muistelijat ovat selviytyjiä. Monet Korson kriminaalit ovat jo kuolleet – useat jo parikymppisinä.

– En kadu mitään, Lehmusvyöry sanoi. Hän saapui tilaisuuteen pyörätuolissa.

– Sairastan keuhkoahtaumatautia. Tämä on loppuvaiheessa, mutta näillä mennään, hän kertoi.


Traagisuudesta huolimatta Korson kriminaalit -teosta voi lukea myös hirtehisenä seikkailukertomuksena. Jos Markus Selin tuottaisi kirjan pohjalta elokuvan, se voisi alkaa vaikkapa kohtauksella, jossa juopunut Rauski kaappaa paikallisbussin – konepistooli kaulalla roikkuen.

– Korsoon, hän ilmoittaa kuskille.

Bussi ei pysähdy välipysäkeillä – eivätkä poliisit koskaan löydä Lehmusvyöryn konepistoolia.

Lastenkirjailijana aloittanut, yhden rikosromaanin aiemmin kirjoittanut vantaalainen Ansu Kivekäs sanoo olleensa ihmeissään kirjan materiaalin kanssa. Hän mietti, ovatko tarinat parittamisesta tai homoihin 1970-luvulla kohdistuneesta väkivallasta liiankin kovia painettaviksi.

– Nämä ex-krininaalit sanoivat, että mitään ei jätetä pois: ”Se oli sitä aikaa se.”

Ansu Kivekäs: Korson kriminaalit – rikostarinoita 1960-1980-luvuilta on juuri julkaistu.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt