76-vuotiaalla Anu Pentikillä 12 tunnin työpäiviä näyttelyn teossa: ”Topin oli pakko opetella jopa siivoamaan”

Julkaistu:

Keramiikkataiteilija
Keramiikallaan Pentik-brändin luoneen Anu Pentikin näyttely Taidehallissa oli menestys. Vuonna 2020 Wäinö Aaltosen taidemuseoon Turkuun tulee hänen yksityisnäyttelynsä – vielä suurempi haaste.
Järven pinta on niin tyyni, että herkät pilvenhattarat toistuvat sen pintaan kuin taivas olisi uuden aamun kunniaksi vaihtanut paikkaa. Sinisen pinnan halkoo ensin yksi airo, sitten toinen. Anu Pentik on noussut varhain soutamaan.

Posion korvessa, järven selällä löytyy samaan aikaan sekä rauha että inspiraatio. Molempia tarvitaan – nyt kenties kipeämmin kuin koskaan, suururakan edessä. Anu on pinnistänyt suuria ponnistuksia ennenkin, mutta taiteilijan urallaan hän ei koskaan ole tehnyt mitään näin suurta.

Helsingin Taidehallissa keväällä 2017 Anu Pentikin näyttelyssä koettiin jopa hurmosta. Näyttely oli menestys monellakin mittarilla mitattuna.

Näyttelyn myötä Anu Pentik harppasi aimo loikan taiteilijana. Näyttelyn nähneet hurrasivat, liikuttuivat ja hankkivat keramiikkataidetta itselleen sellaisella innolla, että sekä Taidehalli että itse taiteilija hämmästyivät.


Keramiikkateosten keskellä koettiin jopa niin syviä tunteita, ettei Anu muista ennen töidensä saaneen sellaista aikaan.

– Luokseni tuli nuori graafikko, joka halusi antaa palautetta näyttelystäni. Hän puhkesi kyyneliin edessäni ja pian myös minä aloin itkeä. Kun kysyin häneltä, miksi itkimme, hän vastasi jotakin, jota en unohda koskaan. Hän kertoi, että oli onnistunut Paratiisi-teoksen keramiikkakukkien keskellä seistessään tuntemaan rakkautta hyvin pitkän tauon jälkeen. Itkimme yhdessä ja mietin, että juuri tämä on taiteen tarkoitus, Anu Pentik kertaa.

Helsingin Taidehallin Siivet kantaa -teoksen Anu halusi lahjoittaa Uuteen lastensairaalaan. 15 metriä pitkä installaatio koostuu useista keramiikasta tehdyistä siivistä.

– Ihminen voi kasvattaa näkymättömät siivet, jotka kantavat eteenpäin ja ylöspäin. Uskon, että teos tuo toivoa ja voimaa pienille potilaille ja heidän läheisilleen. Uusi lastensairaala on teokselle paras paikka, Anu sanoi sairaalan yhteistyökumppaneiden avajaisten puheessaan.

Liikuttuneiden palautteiden lisäksi Taidehallin näyttely poiki myös julkisia tilaustöitä – myös mahdollisuuden, joka tätä nykyä herättelee Anun aamuneljältä. Vuonna 2020 Wäinö Aaltosen taidemuseo Turussa tulee täyttymään Anun taiteesta.


Näyttely on Anun suurin koskaan ja olisi mittava kenelle taiteilijalle tahansa. Näyttelyn avautuessa Anu tulee olemaan muutamaa kuukautta vajaa 78-vuotias ja samalla eittämättä taideuransa huipulla. Matka siihen hetkeen ei ole ollut suora, eikä aina niin suopeakaan – mutta täyttä elämää, sitä se on Anun mukaan poikkeuksetta ollut.

Kun Anu oli kuuden vanha, isä tuli eräänä päivänä Anun ja hänen veljensä luokse kaksi appelsiinia kädessään. Isä ojensi hedelmät radio-ohjelmaa kuunteleville lapsilleen ja kertoi, ettei äiti enää tulisi kotiin.

Anun äiti oli menehtynyt pikkusiskon synnytyksessä raskausmyrkytykseen, ja isä totesi, että nyt Anusta olisi tuleva perheen emäntä.

Menetys oli pienelle tytölle suuri, olihan hän ollut äidin lemmikki ja varauksettomasta hemmottelusta nauttinut pikkuinen. Appelsiini kädessään Anu kasvoi hetkessä isoksi, pienet olkapäät notkahtivat vastuusta, mutta ilo ei kaikonnut.

 

Jouduin kasvamaan vahvaksi jo niin varhaisessa vaiheessa aivan itse. Loin oman mielikuvitusmaailman, jonne karkasin – sinne samaan paikkaan vaellan luomistyössäni edelleen.

– Olin sinnikäs, enkä liioin jäänyt surkuttelemaan kohtaloani. Muistan, että vaikkapa kodin siivoukset hoituivat niin, että leikimme kylän lapsien kanssa kotia ja minä olin äiti. Passitin sitten yhden viemään matot ulos tampattaviksi ja toista tarttumaan harjan varteen, Anu hymyilee.

Äidin menetyksen jälkeisestä ajasta Anu arvelee versoneen myös hänen myönteisen elämänasenteensa.

– Jouduin kasvamaan vahvaksi jo niin varhaisessa vaiheessa aivan itse. Loin oman mielikuvitusmaailman, jonne karkasin – sinne samaan paikkaan vaellan luomistyössäni edelleen.

Tuossa kuusivuotiaan Anun synnyttämässä mielikuvitusmaailmassa ollaan kädet visusti savesta valkeina. Anu kertoo nykyisin nauttivansa taiteilijan työstään niin kovin, ettei pysy innostukselta aloillaan.

Sama innostus herättää hänet aamuisin ja patistaa jatkamaan töitä iltaan asti omassa kotiateljeessa. Illalla sänkyyn kellahtaa väsynyt ja onnesta hykertelevä nainen.


– Huomaan monesti lattioita pestessä, että sieltä Anun työpöydän äärestä johtavat valkoiset, saven pölyttämät jalanjäljet ylös sängylle asti, Anun mies Topi Pentikäinen kertoo.

– Ei siinä aina ehdi pesulle edes, kun väsymys yllättää. Teen kahdentoista tunnin päiviä, joten paljon muuhun ei energiaa riitäkään. Taidehallin näyttelyä valmistellessani Topin oli pakko opetella jopa siivoamaan, Anu nauraa.

Anun taiteilijaura sai luvan lähteä tosissaan kasvamaan, kun Anun ja Topin Pasi-poika ryhtyi sukupolvenvaihdoksen yhteydessä toimitusjohtajaksi.

– Hän antoi minulle luvan ryhtyä liki täysipäiväiseksi taiteilijaksi, Anu kertoo.

Kuusankoskelta kotoisin oleva Anu ja Kuopion kasvatti Topi tapasivat 1965 lavatansseissa. Kaikki eteni sen jälkeen rivakasti, mentiin naimisiin ja vuonna 1969 pari muutti kahden lapsensa kanssa Posiolle Topin saatua sieltä voimistelunopettajan viran.


Anu teki keramiikkaa kotona ja ensimmäiset tuotteet myytiin Posion Essolla. 1971 perustettiin Pentik Oy ja Topi siirtyi toimitusjohtajaksi ja otti numeroista vastuun. Matkan varrelle on mahtunut monia sattumuksia ja vaiheita – 90-luvun laman aikaan oli koko Pentik lähellä mennä nurin.

Hullu rohkeus sai jatkamaan, ja vaikeudet selätettiin yksi kerrallaan.

– Onneksi meistä kummallakaan ei ollut kaupallista koulutusta. Muuten olisimme lopettaneet koko touhun jo alkujaan, Topi nauraa.

Hulluihinkin ideoihin on toisinaan uskallettu tarttua – niin liike- kuin yksityiselämässä. Vaikkapa siihen, kun 1970-luvulla Anu päätti parin lasten Pasin ja Raisan ollessa pieniä ryhtyä elämään mahdollisimman vihreästi.

 

Onneksi meistä kummallakaan ei ollut kaupallista koulutusta. Muuten olisimme lopettaneet koko touhun jo alkujaan.

Tuon päätöksen myötä Pentikäisen perhe muutti vanhaan taloon, jossa ei ollut sähköä eikä juoksevaa vettä. Talven pakkasilla, lapsille puettiin ennen nukkumaanmenoa haalarit ja vedettiin myssyt päähän, ja koko perhe möyri saman peiton alle unille, toisiaan lämmitellen.

Anu ja Topi ovat yhä mukana Pentikin toiminnassa, vaikka yrityksessä tehtiin 14 vuotta sitten sukupolvenvaihdos ja pari luovutti omistuksensa lapsilleen.

Anu tekee silti tehtaalla Pentikille keramiikkaa ja matkustaa ympäri maailmaa – vaikkapa suosikkimaahansa Intiaan inspiroitumaan ja valitsemaan uusia tuotteita Pentikin valikoimaan. Keramiikka on yrityksen sielu edelleen, vaikka muutkin tuotteet, kuten yrityksen suunnittelijoiden tekstiilit, kasvattavat myyntiään koko ajan.

Viimeisenä kymmenenä vuotena Anulla on kuitenkin ollut paljon enemmän aikaa olla taiteilija. Nimekäs keraamikko on saanut kiinnostavia tilauksia, esimerkiksi Helsingin Bulevardilla loppuvuodesta avattavaan hotelliin.

– Viimeisen kahden vuoden ajan olen tehnyt 182 uniikkia keramiikkalautasta hotellin jokaisen huoneen seinälle. Toisinaan olen lautasia tehdessä itsekin ollut aivan ihmeissäni, että mistä inspiraatio kumpuaa, mutta jostakin se on tullut.


– Ikääntymisen myötä olen oppinut syvemmin oivaltamaan yksittäisten pienien hetkien merkityksellisyyden. Se on tuonut elämääni syvempää onnea – tapahtuma voi olla pienikin, vaikkapa juttelu ystävän kanssa tai lasillinen punaviiniä yksin istuen. Myös elämän rajallisuuden tiedostaminen on opettanut nauttimaan pienistä, kauniista hetkistä uudella tavalla, Anu pohtii.

Jotta tekeminen ei loppuisi, ostivat Anu ja Topi Posion Timisjärven kylältä 170 vuotta vanhan porokartanon. Saneeraus kesti yli kaksi vuotta, kartano purettiin hirsi hirreltä ja koottiin uudelleen. Nyt kulttuurihistoriallisesti arvokas paikka on auki yleisölle aina kesäisin. Pentik-kartano on erikoistunut taiteen ohella villiyrttituotantoon.

Hotelliin taidetta, työtä tehtaalla, Wäinö Aaltosen näyttelyn valmistelua ja niin edelleen... työmäärä kuulostaa uskomattomalta kenen korvaan tahansa. Mutta ehtiihän sitä, kun innoissaan neljältä herää.

Anu Pentik oik. Eeva Anneli Pentikäinen

  • Ikä: 76
  • Ammatti: Keramiikkataiteilija. muotoilija; Pentik Oy:n perustaja. Lapin yliopiston taiteen kunniatohtori.
  • Perhe: Puoliso Topi Pentikäinen, kaksi aikuista lasta.
  • Plus: Ensimmäiset käsityötuotteet, omakotitalon kellarissa tehdyt kynttilänjalat, myytiin Posion Essolla.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt