Hannu Mäkelä sai anopiltaan riipaisevan puhelun: Sveta-vaimo oli kuollut Venäjällä – puolison viimeiset sanat tulivat sähköpostilla ”haudan takaa” - Viihde - Ilta-Sanomat

Hannu Mäkelä sai anopiltaan riipaisevan puhelun: Sveta-vaimo oli kuollut Venäjällä – puolison viimeiset sanat tulivat sähköpostilla ”haudan takaa”

Kirjailija Hannu Mäkelä, 75, sanoo vuosien Svetan, 54, kanssa olleen hänen elämänsä parhaat.

– Muistan Svetaa kiitollisuudella. Hänen muistonsakin pitää minut kyllä pystyssä, sanoo Hannu Mäkelä.­

16.9.2018 8:12

Vuosi sitten elokuussa kirjailija Hannu Mäkelä seisoi vaimonsa Svetlana Aksjonovan kanssa Lapissa Särkitunturin kivisellä laella. Venäläinen Sveta rakasti Lappia: Jerisjärven laajaa ulappaa, patikointia ja tulentekopaikkoja.

Kun he lähtivät alas Särkitunturilta, Sveta katsoi ympärilleen ja sanoi hiljaa: ”Tulemmehan me tänne taas ensi vuonna?” Hannu Mäkelä lupasi.

Kymmenen päivän kuluttua kaikki oli toisin. Yhteistä tulevaisuutta ei enää ollut.

Hannu Mäkelä sai yllättäen keskellä yötä puhelun vaimonsa äidiltä Sotshista. ”Sveta kuoli. Tässä kaikki.”

Tapahtunutta on ollut vaikea ymmärtää. He ehtivät olla yhdessä kahdeksan vuotta.

– Ne olivat elämäni parhaat vuodet, Hannu Mäkelä sanoo.

2010 solmittu avioliitto oli Mäkelän neljäs. Lisäksi hänellä on ollut yksi pitkä yli 20 vuoden avoliitto.

– En tiedä, mikä Svetassa oli niin ihmeellistä. Hän ei moittinut eikä neuvonut, mitä minun pitäisi tehdä.

Svetlana Aksjonova, 54, ja Hannu Mäkelä, 75, tutustuivat kahdeksan vuotta sitten. Aviopari ei ehtinyt muuttaa yhteiseen kotiin.­

– Hän oli läpeensä hyvä ihminen ja halusi hyvää kaikille. Hän yritti tehdä minustakin hyvän ihan vain esimerkillään.

Hannu Mäkelä istuu olohuoneessaan Sitarlassa Lohjalla ja näyttää tietokoneelta Lapissa otettua valokuvaa. Siinä Sveta pitää kädessään teekuppia, uneksii ja hymyilee.

– Kun katson kuvaa, olen taas tunturilla Svetan kanssa, hän sanoo.

He tutustuivat syksyllä 2008. Hannu Mäkelä oli Pietarissa pitämässä esitelmää Suomen instituutin tilaisuudessa, kun venäläinen toimittaja Svetlana Aksjonova tuli pyytämään häneltä haastattelua. Toimittajaa kiinnosti Mäkelän ja venäläisen lastenkirjailija Eduard Uspenskin ystävyys.

– Olin väsynyt. Sanoin, ettei siitä tule mitään, hän muistelee.

– Annoin käyntikorttini ja kerroin vastaavani kysymyksiin sähköpostitse.

Siitä alkoi hiljalleen vilkas kirjeenvaihto, joka syventyi ystävyydeksi ja vähän yli vuosi myöhemmin rakkaudeksi. Kahden vuoden kuluttua vietettiin jo häitä.

– Sveta oli lukenut internetistä, että olen Suomessa yhtä tunnettu lastenkirjailija kuin Tove Jansson, Mäkelä kertoo.

– Hänen kirjoittamansa lehtijuttu oli täynnä tuollaisia sinänsä miellyttäviä virheitä, jotka oli pakko korjata. Meidän suhde alkoi siis virheestä, Mäkelä kertoo nauraen.

Hannu Mäkelällä on kaksi paksua kirjaa tulossa. Toinen on Jeanne d’Arc:sta, toinen on nimeltään Suunnitelma loppuelämän varalle.­

Heitä yhdisti rakkaus sanoihin. Kirjeenvaihto käytiin venäjäksi. Hannu kirjoitti länsimaisin kirjaimin, koska se oli hänelle helpompaa. Sveta kirjoitti kyrillisin aakkosin.

– Luulen, että minä olin alussa ihastuneempi häneen kuin hän minuun.

Ensitapaamisen aikoihin Sveta oli vielä naimisissa, tosin enää vain paperilla. Hannu Mäkelän mukaan Venäjällä monet avioliitot ovat ns. pakkoliittoja huonon asuntotilanteen takia.

Toinen tapaaminen järjestyi vasta vuoden kuluttua Helsingin rautatieasemalle. Molemmilla oli ollut työkiireitä ja matkoja.

– En muistanut edes, miltä hän näytti, Mäkelä kertoo.

– Rupesin katsomaan, että ihan miellyttävän näköinen.

Sveta yöpyi Mäkelän työhuoneella Fredrikinkadulla. Seuraavana aamuna kirjailija meni hakemaan naista kaupungille, mutta hän nukkui.

– Tapahtui jotakin, jota en voi selittää.

– Menin parvelle hänen viereensä. Se oli oikeastaan aika omituista. Minulla ei ole tapana tehdä niin.

Sveta piti kaikesta maallakin. Hän ui läheisessä joessa alhaalla laaksossa joka päivä ja piti pyöräilystä ja mustikoiden poiminnasta.

– Uskon, että suhteemme oli hyvä ja teki hyvää minulle. Uskon, että se auttoi häntäkin. Ei hänen elämänsä ollut kaksista Venäjällä. Hän sanoi, että aina kun hän pääsi Suomen rajalle, hän alkoi hengittää.

 Uskon, että suhteemme oli hyvä ja teki hyvää minulle. Uskon, että se auttoi häntäkin. Ei hänen elämänsä ollut kaksista Venäjällä. Hän sanoi, että aina kun hän pääsi Suomen rajalle, hän alkoi hengittää.

Sveta kirjoitti jatkuvasti Suomesta myönteisiä artikkeleita. Hannu näytti hänelle Suomessa uusia paikkoja. Hän oppi siinä itsekin.

– Oli hauskaa matkustaa omassa maassa ja nähdä kaikki toisen silmin.

Elämä oli jatkuvaa pakkaamista. He eivät ehtineet asua vakituisesti samassa osoitteessa. Se oli yhteinen suru.

Pietarin-kodin lisäksi Sveta vietti aikaa äitinsä luona Mustanmeren rannalla.

Juhannuksena Sveta tuli Suomeen kuukaudeksi.

– Se tuntui kuin alkusoitolta yhteiselle elämälle. Ajatus oli, että tulevaisuudessa asuisimme aina yhdessä.

”Kolme tuhatta kilometriä, se on kauheaa”, Sveta kirjoitti elokuussa 2017 miehelleen välimatkasta sähköpostissaan.

”Mutta myös minä haluan lisätä, että kun sydämet ovat yhtä, eivät kilometrit ole tärkeitä”, Sveta jatkoi.

Hannu Mäkelä luki Svetan viimeisen sähköpostin vasta saatuaan tiedon tämän kuolemasta.­

Ne olivat hänen viimeiset sanat aviomiehelleen. Hannu Mäkelä luki sähköpostin hetki sen jälkeen, kun hän sai tiedon vaimonsa kuolemasta.

Kuolinsyy ei ole selvinnyt. Suomalainen aviomies ei ole koskaan saanut Venäjältä vaimonsa virallista kuolintodistusta.

– Hän oli puhunut Venäjällä kesällä, että hänen sydämessään on kipua ja hän menee syyskuussa kardiologille, Mäkelä kuuli vaimonsa kuoleman jälkeen.

Kirjoittaminen on ollut yksi tapa selvitä surusta. Taiteen akateemikko Hannu Mäkelä on yksi Suomen tuotteliaimpia kirjailijoita. Tänäkin vuonna hän on julkaissut kolme kirjaa. Hänen luomansa Herra Huu on suomalaisen lastenkirjallisuuden suosituimpia hahmoja.

– Aloin kirjoittaa sen jälkeen, kun Sveta oli kuollut. Ihan vain itselleni, että selviän syksystä.

Päivä alkaa aamulla kello 5–6 maissa. Silloin kirjailija harjaa hampaat, keittää kahvit, ajaa parran, panee vaatteet päälle ja ryhtyy kirjoittamaan.

– Kun aloin kirjoittaa, sain hänet vielä elämään.

Elokuussa ilmestyneessä kirjassaan Valo – kertomus rakkaudesta (Kirjapaja) hän muistelee yhteistä taipaletta, onnen aikaa.

 Hän oli valo elämässäni monella tavalla. Olen aina ollut aika pessimistinen ihminen. Vaimoni yritti tehdä minusta optimistisen.

Tuttavuuden alkumetreillä Sveta kertoi, että hänen nimensä Svetlana tarkoittaa valoa, aurinkoa.

– Hän oli valo elämässäni monella tavalla. Olen aina ollut aika pessimistinen ihminen. Vaimoni yritti tehdä minusta optimistisen.

– Yritän edelleen ajatella optimistisesti. Uskon, että hyvä voittaa lopulta pahan.

Sielunkumppanin menettäminen tuntuu silti kuin pahalta unelta. 54-vuotias Sveta eli terveellistä elämää, rakasti uimista ja patikointia.

75-vuotiaan Hannun piti kuolla ensin, ei Svetan.

– Se oli mystistä. Hän alkoi keväällä puhua, että hän haluaa kuolla ennen minua. Hän sanoi, ettei kestä, jos kuolen ensin, mutta sinä kestät, jos minä kuolen.

– Se oli suuri uskonlause minulle, kun välillä tuntuu yhä, etten kestä.

He olivat juuri rakentamassa avioliittoa, joka olisi ollut normaali. Kaikki oli sovittu, Svetan eläkepaperit ja pysyvä oleskelulupa Suomeen. Venäjällä naisen eläkeikä on 55 vuotta. Se olisi tullut täyteen marraskuussa 2017, mutta kuolema ehti ensin.

–Yritän olla optimistinen, Hannu Mäkelä sanoo vuosi vaimonsa kuoleman jälkeen joella, jossa Sveta ui joka päivä.­

Kolme päivää Svetan kuoleman jälkeen Mäkelällä olisi ollut sovittuna tapaaminen pankkineuvojan kanssa. Hän oli myynyt Helsingin keskustan työhuoneensa rahoittaakseen vaimonsa asumisen vihdoinkin rauhassa.

– Meidän piti ostaa Svetalle pieni asunto Pietarista. Se vaihtui hautaan.

Pietari on Mäkelälle yhä kuin kotikaupunki. Svetalta jäi kaupunkiin perhe, 30-vuotias tytär Olesja, tämän mies Ruslan ja 20-vuotias toinen tytär Olja sekä yli kaksivuotias tyttärentytär Sonja.

– He ovat nyt minunkin perheeni, Mäkelä sanoo.

Hannu Mäkelällä on aikuinen yli 50-vuotias poika Lauri ensimmäisestä avioliitostaan lastenkirjailija Maikki Harjanteen kanssa ja 15-vuotias pojantytär Sade.

– Yritän kääntää tämän jotenkin positiiviseksi. Kyllä minua auttaa perhe ja jälkikasvu. Viaton lapsi on hellyttävä. Juuri lapsista näkee, että elämä jatkuu.

Pian täällä mäen päällä vanhassa talossa on taas elämää. Olesja ja Pietarin perhe on tulossa kylään. Hannu näyttää tietokoneeltaan pienen Sonjan kuvaa.

– Sonja osaa sanoa suomeksi jotain pientä, kuten no niin, kirjailija hymyilee.

– Ja moi moi!

Välillä hän matkustaa katsomaan perhettään Pietariin. Muutama päivä sitten päättynyt reissu oli haikea. Svetan kuolemasta tuli 28. elokuuta kuluneeksi tasan vuosi.

Asemalla häntä odotti koko perhe.

– Perillä moni asia muistutti Svetasta. Yövyin samassa hotellissa Moika 5:ssa, jossa aluksi aina yövyimme yhdessä, Mäkelä kertoo.

Hannu Mäkelä ja hänen vaimonsa Sveta keräsivät matkoiltaan kiviä. –Svetan tekemää kasvisborssia olen jäänyt kaipaamaan. Aina kun hän lähti, hän keitti minulle kattilallisen.­

Tutusta kukkakaupasta hän osti haudalle kimpun: sinisiä iiriksiä, valkoisia krysanteemeja sekä erikseen vielä kaksi punaista ruusua ystäviltä, toinen on Tuureilta, toinen Pitkäsiltä.

Sveta oli harras ortodoksi. Kun kuolemasta on kulunut vuosi, ortodoksihautausmaalla pidetään muistotilaisuus. Se on ortodoksinen tapa. Niin tapahtui nytkin. Pappi puhui ja siunasi ruumiin.

– Muistelimme sielua. Samalla lailla kuin Jeesus Raamatun mukaan nousi 40 päivän päästä taivaaseen, ortodoksit ajattelevat, että kuolleen sielu nousee taivaaseen. Se on hieno traditio.

– Jokainen muistotilaisuus pitää ihmisiäkin koossa, ainakin jonkun aikaa.

Hiljaisessa kodissa moni asia muistuttaa Svetasta. Jääkaapin ovessa on magneetteja pariskunnalle tärkeistä paikoista. Kuuban-matkalta, Pushkinin työhuoneelta. Olohuoneessa takan edessä on kiviä, joita he keräsivät Lapista ja Mustaltamereltä.

– Joka paikassa on hänen tavaroitaan sekä hänen kitaransa, jota hän ei enää soita, Hannu Mäkelä sanoo.

Svetalle Sitarlan paikka oli paratiisi. Hän rakasti luontoa ja eläimiä. Oraviakin.

Hannun ja Svetan hääkakussa oli kaksi marsipaanioravaa. Sulhanen teetti ne lohjalaisessa Saint Honoren leipomossa.

– Tässä ne jököttävät vielä, Hannu Mäkelä esittelee kaapin aarteita.

Svetan lempipaikka oli rukoushuone. Hannu teki sen häntä varten. Se oli paikka, jossa vaimo kävi joka aamu.

– Hän joi täällä siunattua vettä ja siunattua leipää, Mäkelä kertoo yläkerran pikkuhuoneessa.

Hannu Mäkelä teki Svetalle rukoushuoneen yläkertaan. –Sveta sanoi, että kaikki, mitä hän on pyytänyt, on toteutunut.­

Leivät ovat vielä jäljellä hyllyssä. Seinillä on useita ikoneja.

Menneet hetket tulevat eläviksi myös videoilla. Niitä on ihana katsella. Hannu Mäkelä näyttää tietokoneeltaan videon, joka on kuvattu vähän yli vuosi ennen Svetan kuolemaa. Siinä Sveta soittaa katetun ruokapöydän ääressä kitaraa.

– Laulamme tässä lempilauluamme Ei pidä surra.

Tunnelma on leppoisa. Aviopari istuu lähekkäin. Kaikesta näkee, että yhteenkuuluvuuden tunne on voimakas.

– Se on vähän omituista. Hänessä ei ollut mitään ärsyttävää, Mäkelä miettii.

– Sitten hän kaiken lisäksi hyväksyi täysin minut. Siihen en ollut tottunut. Sen takia on vaikea kuvitella, että sellaista enää löytäisi.

Hannu Mäkelä sanoo, että tällä hetkellä ajatus uudesta avioliitosta alkaa olla mahdoton. Hänellä on jo ikää.

– Toivoisin, että se riittää, että olen kokenut rakkautta. Olen siitä iloinen, ja yritän ajatella asiaa niin. Olisi yhtä suuri mahdollisuus onnistua kuin erehtyä. Yhtään erehtymistä en ehkä enää kestäisi.

– Muistan Svetaa kiitollisuudella. Hänen muistonsakin pitää minut kyllä pystyssä.

Hannu Mäkelä

  • Ikä: 75

  • Ammatti: Kirjailija, kirjoittanut muun muassa Eino Leinosta ja L. Onervasta, julkaissut yli sata teosta, näytelmiä ja kuunnelmia. Lastenkirja Herra Huun luoja. Vapaa kirjailija vuodesta 1987. Työskenteli Otavassa 1967–1986. Finlandia-palkinto 1995. Taiteen akateemikko.

  • Perhe: Leski. Aikuinen poika ensimmäisestä avioliitosta ja yksi lapsenlapsi. Tapaa kuolleen vaimonsa Svetan perhettä usein.

  • Plus: Julkaissut silloisen vaimonsa, taidehistorioitsija Anna Kortelaisen kanssa kirjan, johon runoa ja proosaa taiteen 40 mestariteoksen innoittamana.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?