Viihde

Kommentti: Keskustelupalsta täyttyi Ensitreffit alttarilla -sarjan takia – mutta ohjelmassa on hyvä puoli, jota harva on valmis myöntämään

Julkaistu:

ensitreffit alttarilla
Ensitreffit alttarilla -sarjan perusajatus järkyttää monia, mutta miksi ihmeessä, ihmettelee toimittaja Nita Makkonen.
Kun Ensitreffit alttarilla -sarjan viides kausi alkoi, yllätin itseni pohtimasta samaa kuin moni muukin television äärellä: Mikä tämä groteski näytelmä oikein on, jota kutsutaan avioliitoksi? Kuusi suomalaista sinkkua on valmis menemään naimisiin entuudestaan täysin tuntemattoman ihmisen kanssa.

Tapaluterilaisille suomalaisille rakastuminen ennen naimisiin menoa on normi, jonka tärkeyden kyseenalaistaminen järkyttää ja voi jopa loukata monia.

Ei naimisiin oikeasti näin pidä mennä. Kaksi ihmistä (mies ja nainen) rakastuvat toisiinsa ja menevät siltä pohjalta naimisiin. Itse olen ollut tältä pohjalta naimisissa 38 vuotta ja pärjätty on. Tuntuu pahalta, kun pappikin sotkeutuu tähän leikkiin, kirjoittaa IS:n kommenttipalstalla nimimerkki Tätä aikaa ennen jotain.

Mutta mikä siinä järjestetyssä avioliitossa niin paljon kauhistuttaa? Historiassa ei tarvitse mennä kovin kauas taakse, kun Suomessakin vielä mentiin vähän erilaisissa tunnelmissa naimisiin.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Ennen 60-lukua avioliitto solmittiin tyypillisesti ensimmäisen murrosiän seurustelukumppanin kanssa hyvin nuorella iällä. Vaikuttavana tekijänä olivat myös maaseudun lainalaisuudet. Puolisoksi oli suotavaa valita sellainen henkilö, jonka kanssa suvun tilaa voisi hoitaa onnistuneesti. Sukujen perintötilojen ei haluttu ajautuvan huonoihin käsiin.

– Ei silloin testailtu muunlaisia kumppaneita, vaan otettiin se ensimmäinen sopiva. Eroaminen ei myöskään ollut sallittua. Kun naimisiin meni, piti pysyä naimisissa, Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen erikoistutkija ja tutkimusprofessori Osmo Kontula summaa menneiden vuosien aviokäytäntöjä.

 

Jotkut etsivät sielunkumppania ja uskovat kohtalon tuovan sen heidän eteensä, sanoo Osmo Kontula.

Kontula on tutkinut suomalaisten seksuaalisuutta, parisuhteita ja lisääntymisterveyttä urallaan. Hän muistuttaa, että 90-luvulla voimaan tullut uusi avioliittolaki muutti avioliittoa ja erityisesti eroamista merkittävästi. Nykyään ei tarvitse enää perustella, miksi avioeron haluaa, vaan riittää, että allekirjoittaa paperin ja toimittaa sen käräjäoikeuteen. Eroamisesta tuli tällöin sosiaalisesti hyväksyttävämpää.

Kontulan mukaan myös rakastuminen kriteerinä avioliiton solmimiselle on vahvistunut vasta viimeisen 20 tai 30 vuoden aikana. Näin ollen yksinomaan rakastumisentunteeseen perustuneet avioliitot ovat yhteiskunnassamme hyvin uusi asia.

– Parisuhteesta on tullut puhdas rakkaudella ja tunteella solmittava asia. Siinä ei saisi lainkaan laskelmoida, että onko kumppani koulutettu tai onko hänellä rahaa. Sellaista järjestelyä ei saisi olla lainkaan, vaan liiton pitäisi olla puhdas rakkausliitto, hän huomauttaa.


Nykyään tilastojen mukaan 39 prosenttia avioliitoista päätyy eroon. Avioerojen lisääntymistä ja rakkausavioliittojen yleistymistä ei tietenkään voi niputtaa suoraan samaan mappiin. Voi tietysti olla, että menneen maailman liitotkin olisivat päätyneet yhtä herkästi avioeroon, jos eroaminen vain olisi ollut yhteiskunnallisesti hyväksyttyä.

Sosiaaliantropologiassa avioliittojen muodostamista on tutkittu runsaasti. Voidaan hyvin yleistää, että avioliitto on kulttuurista riippumatta instituutio, joka ennen kaikkea tekee pariskunnasta taloudellisesti järkevän kotitalousyksikön ja takaa jälkeläisille katon pään päällä. Jonkinlainen seksuaalinen kontrolli puolisosta liittyy myös yleensä avioliittokäsitykseen.

Kontulan mielestä rakkausliitoissa on selkeästi havaittava huono puoli, josta puhutaan harvoin.

– Jotkut etsivät sielunkumppania ja uskovat kohtalon tuovan sen heidän eteensä. Tutkimustietojen mukaan niillä ihmisillä on suurempi riski erota. Siinä tulee useammin pettymyksiä kuin liitoissa, joissa uskotaan yhteiseen kasvuun ja suhteen kehittymiseen yhteisen panostuksen jälkeen. Kehittyvällä suhteella on parempi ennuste.

Järkiliitoissa voikin olla se hyvä puoli, että rakkaudentunne voi tulla, jos on tullakseen ikään kuin kaupan päälle kaikin puolin muuten onnistuneeseen liittoon. Miten tällainen pieni järjestely, jota muun muassa Ensitreffit alttarilla -sarjassa harjoitetaan, lopulta eroaa siitä, mitä Suomessa on tehty onnistuneesti useita vuosikymmeniä, tai jopa vuosisatoja?

Ehkä nykypäivän myrskyisissä parisuhteissa ihmisillä olisikin helpompaa, jos tunteiden lisäksi liittojen solmimiseen vaikuttaisi myös järki. Ainakin sillä vältyttäisiin pahimmilta viidenkympin kriiseiltä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt