Kommentti: Loppuunmyydyt kiertueet, hittibiisit, elämäkertakirja, elokuva... Mutta mikä on Cheekin perintö?

Julkaistu:

kommentti
Cheekin ura päättyy kahteen esiintymiseen Lahden mäkimontussa. Levytykset ja keikkailu loppuvat, mutta suosikkiräppärin jälki näkyy suomalaisessa musiikkielämässä pitkään, kirjoittaa musiikkitoimittaja Pasi Kostiainen.
Varma, hallittu alastulo.

On sopivaa, että lahtelainen suurmies ottaa uransa viimeiseksi esiintymispaikaksi mäkimontun. Ja siellä hän tekee treenatun telemark-alastulon koko artistiuransa osalta. Uran, joka on ottanut ilmaa alleen, liitänyt mäkiennätykseen monin tavoin: isoimmat keikkapaikat, loppuunmyydyt kiertueet, kovat keikkaliksat, hittibiisit, elämäkertakirja ja elämäntarinasta jopa elokuva. Samaan eivät ole muut pystyneet.

Sunnuntaina ei enää ole Cheekiä. Jare Tiihonen, 36, on taas vain Tiihosen Jare – ensimmäisen kerran noin 20 vuoteen.

Cheek lopettaa huipulla. Hän on valmistellut lopettamisviikonlopun esiintymisiä yhteensä 60 000 ihmiselle jo neljän vuoden ajan. Elokuussa 2014 hän saavutti suomalaisartistien keikkahistorian lakipisteen ja esiintyi kahdesti loppuunmyydyllä Olympiastadionilla. Ja noiden keikkojen jälkeen ei oikeastaan enää ollut uutta saavutettavaa, ainakaan jos edistymisen mittarina käytetään suosion kasvamista. Aina vaan isompia esiintymispaikkoja, suurin suomalainen viihteen alttari oli jo otettu haltuun – kahdesti.


Nuo stadionkeikat aiheuttivat ehkä Tiihoselle identiteettikriisin, josta hän ei koskaan toipunut. Mitä enää tavoitella, kun suuruuteen tähtäävässä kamppailussa suurin oli jo saavutettu?

Mutta samalla nuo keikat olivat merkittävin perintö, jonka Cheek suomalaiselle musiikkielämälle jättää.

Kelataan stadionkonsertista taaksepäin vain vajaa vuosi: silloin, syyskuussa 2013 Cheek esiintyi Helsingin jäähallissa. Tuolloin, vain viisi vuotta sitten jäähallikeikka oli suomalaisartistille harvinaisen iso esiintymispaikka. Helsingin Hartwall Arenassa olivat esiintyneet lähinnä vain kansainvälistä uraa tehneet yhtyeet tai pitkän, vuosikymmeniä kestäneen uran tehneet suomirockin ja -iskelmän jättiläiset kuten Nightwish, Mestarit (Kirka, Pepe Willberg, Pave Maijanen, Hector), Eppu Normaali ja Kari Tapio.

Mutta kun Cheek avasi jäähallitason keikkapaikkojen ovet suomalaisartisteille, raosta ovat sujahtaneet halleihin ja areenoille esiintymään muun muassa Apulanta, Antti Tuisku, Elastinen, Haloo Helsinki!, Juha Tapio, Kaija Koo, Popeda, Sunrise Avenue, Ultra Bra ja Yö – ja tänä syksynä areenan täyttävät myös Jenni Vartiainen ja Sanni.

Tietysti voi perustellusti väittää vastaan, että Cheek ei ole nostanut vaikkapa Popedan tai Yön suosiota lainkaan. Ei varmaan olekaan – kuin ehkä vastareaktiona, Cheekin musiikkihan jakaa mielipiteitä.

Mutta paljolti Cheekin ansiosta suomalaiset konserttijärjestäjät uskaltautuivat viemään kotimaisetkin nimet suurimmille mahdollisille esiintymisareenoille – ja suomalainen yleisö oppi käymään isoissa tapahtumissa katsomassa suomalaista esiintyjää.

Eikä katsomon puolella ole tarvinnut tuntea myötähäpeää. Suomalaisartistien ja -yhtyeiden konserttiproduktiot kestävät tekniseltä toteutukseltaan vertailun kansainvälisten kiertuetuotantojen kanssa.

Menneisyyteen on jäänyt aika, jolloin kotimaisten artistien esiintymisiä ja levytyksiä verrataan keskenään vaatimattomammalla asteikolla kuin ulkomaisten ”maailmantähtien” töitä.


Jäähallikeikan jälkeen 2013 HS:n Mikko Aaltonen, sittemmin elämäkertakirjan JHT – Musta lammas Cheekistä kirjoittanut toimittaja, kiteytti Cheekin aiheuttaman muutoksen suomalaisessa musiikkielämässä näin:

”Tästä lähtien suomenkielinen pop-rap tulee olemaan vakavasti otettava valtavirtamusiikin laji niin suuren yleisön kuin musiikkiteollisuuden silmissä.”

Aaltonen osui oikeaan: Cheekin esiintyminen Vain elämää -tv-ohjelmassa 2012 ja sitä seuranneet suurkonsertit tekivät suomirapista osan suomalaisen iskelmän jatkumoa. Samaan helismaalaiseen ketjuun oli liittynyt jo aiemmin muun muassa Juice Leskisen ja Hectorin taluttamana suomirock.

Ja kuinka taitavasti Cheek vetosikaan Vain elämää -yhteistyökappaleillaan eri aikakausien yleisöön: Katri Helenan kanssa hän kurkotti 1960-luvulle (Puhelinlangat laulaa) ja Kaija Koon rinnalla vuosituhannen vaihteeseen (Tinakenkätyttö). Erinin Vain elämää -tulkinta Cheekin Mitä tänne jää -kappaleesta ujutti Cheekin puolestaan sellaisillekin ihmisille, jotka vierastavat suomirappia.


Cheek on herättänyt voimakkaita tunteita uransa alusta lähtien. Menestys ei ole muuttanut tilannetta. Häneen intohimoisesti suhtautuvia riittää – puolesta ja vastaan. Harva ohittaa räppärin olankohautuksella.

Suomalaisten musiikkitähtien joukossa Cheekille on sallittu hienot autot ja muut taloudellisen menestyksen merkit. Olavi Virta ajoi Cadillacilla jo 1950-luvulla, mutta ennen Cheekin Bentleytä suomalaiseen artistikuvaan on pitkään kuulunut vaatimattomuus ja jonkinlainen köyhäilyn ihanne. Vaikka monet musiikintekijät ovat ennen Cheekiäkin saavuttaneet musiikinteolla mukavan elintason, sitä ei ole liitetty osaksi taiteilijantarinaa aktiivisesti artistin omassa pr-kuvastossa.

Eli flirttailu suomi-iskelmän kanssa ei tarkoita sitä, että Cheek olisi missään vaiheessa hylännyt hip hop -kulttuuria. Ja amerikkalaiseen hip hop -kulttuuriin kuuluu nousukasmainen omaisuudella rehvastelu. Kanye West, Jay Z ja moni muu rapin supertähti ovat kokonaistaideteoksia, joiden elämäntyön tärkeä osa ovat menestyvät liiketoimet.


Cheekin perinnön tärkeä osa ovat myös hänen kotimaiseen hip hop -kulttuuriin jättämänsä jäljet. Vähän kärjistäen niitä voi sanoa olevan kaksi – ja ne ovat toistensa vastakohtia.

On Cheekin oma posse, työtoverit ja hänen opetuslapsensa, Elastinen, Brädi, Lukas Leon ja monet muut, jotka ovat hyötyneet Cheekin menestyksestä.

Mutta Cheekistä ovat hyötyneet myös monet räppärit, jotka eivät ole julistautuneet Cheekin, hänen musiikkinsa ja muun taiteensa ihailijoiksi. Cheek on ollut inspiroiva maalitaulu hieman samalla tavalla kuin monet taiteilijat ovat innostuneet Yhdysvalloissa tekemään presidentti Donald Trumpin vastaisia teoksia.

Cheek on näyttänyt tien, jota toiset kulkevat hänen kanssaan samaan suuntaan – toiset luovat ihmiset taas vastakkaiseen.

Seuraava suuri suomalainen rap-menestyjä ei välttämättä ole Cheek-kopio, vaan jotain ihan muuta – ainakin asenteeltaan.

Pyhimys sanoi IS:n haastattelussa helmikuussa näin:

– Cheek sanoo, että hänen on pakko lopettaa, koska hän on jo käsitellyt kaikki aiheet. Minä olen ainakin oikealla alalla: tuntuu siltä, että aiheita on loputtomasti.


Mitä Jare Tiihonen tekee, kun hän ei enää ole Cheek? Musiikin parissa riittää epäilemättä hommia, yrittäjänä hän on jo osoittanut kykynsä.

Entä jos veri vetää sittenkin muutaman vuoden kuluttua esiintymislavoille?

Ehkä suosikkiartistille sallitaan paluu, monet epäilemättä toivovat sitä jo ennen kuin ura edes loppuu.

Jare Tiihonen sitoutui tv-lähetyksessä maksamaan Tuomas Enbuskelle 100 000 euroa, jos Cheek vielä esiintyy. Mutta jos comeback toteutuu, sen yhteydessä puhutaan korvauksesta, jossa 100 000 euroa on pikkuraha.

Todennäköisesti se on sitä Tiihoselle jo nyt.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt