Kun sovin Rainer Frimanin kanssa merkkipäivän kunniaksi haastattelua, hän puhuu puhelimessa lämpimällä äänellä. Saan kutsun kyläilemään hänen kotiinsa Saloon, jossa hän on asunut kaksi vuotta. Ainoana toiveenaan Friman esittää, että vierailu ei olisi liian aikaisin aamulla.
Matkalla yritän jäsentää ajatuksiani siitä, millainen Friman on ihmisenä. Satoja tuhansia levyjä myynyt laulaja oli aikoinaan Suomen tunnetuimpia iskelmätähtiä. Hänet muistetaan erityisesti Se on salaisuus -hitistä vuodelta 1990, jolla hän voitti Syksyn sävel -kilpailun, sekä Virta vie, Virta tuo -kappaleesta kaksi vuotta myöhemmin, joka toi toistamiseen voiton. Kahden hitin mainitseminen tuntuu kuitenkin tavattomalta, sillä Friman on levyttänyt vuosina 1987–2010 yhteensä 20 pitkäsoittoa ja kymmenkunta kokoelmalevyä. Sen lisäksi hän on kirjoittanut seitsemän kirjaa.
Kolikon toisella puolella taiteilijan elämä on ollut melkoista vuoristorataa. 90-luvun alussa rahaa tuli ovista ja ikkunoista. Vuosikymmenen puolivälissä Friman joutui yllättäen maksamaan 450 000 markan edestä verovelkoja. Siitä hän selvisi, mutta myöhemmin mätkyjä tuli lisää. Ne aiheuttivat lopulta hänen henkilökohtaisen konkurssinsa. Rahaongelmien lisäksi Friman on käynyt läpi ensimmäisen elämänkumppaninsa kuoleman, vaikeita terveyshaasteita ja kaksi avioeroa.
Koti on Frimanille tärkeä paikka. Hänen olohuoneessaan on paljon kirjoja ja iso taulutelevisio. Omiin puuhiin syventyminen on laulajalle mielekästä.
Kengänkorkojeni kopsahdukset kaikuvat kerrostalon autiossa rappukäytävässä. Oven takaa paljastuu siisti kaksio, jossa on paljon kirjoja ja vaaleat huonekalut. Friman tervehtii katsoen uteliaasti silmiin. Hänellä on sisällä tummat kengät jaloissaan.
Kun olemme istuneet sohvalle, puhetta alkaa rönsyillä ilmaan. Friman kertoo teologianopinnoistaan, joita hän on edistänyt viimeiset kuusi vuotta. Äänessä on innostusta. Kiertävän pastorin työ kiinnostaa häntä.
– Ihmisten on helppoa lähestyä minua, koska he tuntevat elämäni ja persoonani. Suomen suurimpia ongelmia on se, että ihmiset eivät saa kertoa tarinaansa, hän sanoo painokkaasti.
Frimanin omaan tarinaan on kuulunut satumaisen menestyksen lisäksi musertavaa yksinäisyyttä ja syviä depressiojaksoja. Kesti vuosikymmeniä, ennen kuin miehen elämässä tapahtui käänne, joka muutti hänen elämänsä. Nyt hän ymmärtää, että kuunteleminen on tärkein palvelus, jonka toiselle ihmiselle voi tehdä.
Ennen vaikeuksiaan hän ehti elää useita vuosia viihde-elämän loistavassa sykkeessä. Ensimmäisenä romanina, joka loi niin mittavan uran musiikkiteollisuuden parissa Suomessa.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö diagnosoitiin kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen Friman pääsi eläkkeelle.
Rainer Frimanin esiintyvän taiteilijan ura alkoi jo 12-vuotiaana. Elettiin 60-luvun loppua Porissa, kun poika meni kesäteatterin koe-esiintymiseen. Kokeissa piti keksiä itse repliikkejä ja laulaa. Rooli oli heti hänen. Onnekas sattuma ohjasi hänet oikeaan suuntaan elämässä jo lapsena.
– Olin pienestä pitäen sellainen satusetä. Repliikkien keksiminen oli minulle helppoa. Lauloin muistaakseni Tapani Kansaa, Friman hymähtää.
Frimanin lapsuudenkoti oli hänen omien sanojensa mukaan ”tavallinen köyhä romaniperhe”. Isä oli romukauppias ja äiti hoiti kotona lapsia. Keskikadulla sijainnut koti oli vain kahden huoneen kokoinen pieni omakotitalo. Talvella siellä oli kylmä.
– Siihen aikaan elämä oli erilaista. Ihmiset olivat sosiaalisia. Muistan monta kertaa, että juoksin naapuriin syömään, kun minulla oli nälkä. Vastavuoroisesti he kävivät meillä.
Nuori ja menestynyt mies. Kuvassa Rainer Friman vuonna 1990. Hän oli tuolloin 32-vuotias.
Tuohon aikaan romanit eivät käyneet kouluja, eikä Frimankaan muista, että hänellä olisi ensimmäistäkään päättötodistusta olemassa. Poika pakeni köyhyyttä teatteripiireihin. Hän tajusi jo murrosikäisenä, että taide on hänen elämäntehtävänsä.
Porin teatterimaailma oli tuohon aikaan vasemmistolainen. Friman naurahtaa ja sanoo olleensa itsekin ”tulenpalava kommunisti”. Samoihin aikoihin, vain parikymppisenä, hän tuli myös uskoon. Komea mies esiintyi jopa tuhansille ihmisille kristillisissä konserteissa.
– Minusta tuli jo nuorena monella tavalla juureton. Minä vain esiinnyin päivästä toiseen.
Menestyksen huippuvuosina 90-luvulla toimittajat kysyivät ”koko kansan Raikulta” mielipidettä suurin piirtein jokaiseen päivän polttavaan kysymykseen. Keikkajärjestäjät yrittivät sanoa, että älä puhu politiikasta. Friman puhui silti, ja levyt möivät platinaa. Keikkajärjestäjät ja managerit muuttivat mieltään, ja sanoivat vilkkaalle laulajalle, että puhu ihan mitä haluat.
”Asuin siihen aikaan Oulussa ja oli kaunis heinäkuinen hellepäivä. Kotini vieressä tiellä oli mielen-terveystoimisto. Yhtenä päivänä tulin ajatelleeksi, että mitä jos minä kävisin tuolla.
Suomessa on tällä hetkellä noin 11 000 romania, ja Friman on yksi heistä. Suosionsa siivittämänä Friman on halunnut puhua erityisesti romanien asemasta isolle yleisölle. Se on hänen mielestään tärkeää, koska valtaosa romaneista elää hyvin erillään valtaväestöstä. Varsinkin kouluttamattomuus on ongelma, joka on edelleen olemassa. Frimanin oma esikoistytär on Suomen ensimmäinen tohtorintutkinnon yliopistossa suorittanut romani.
– Tiedän monia tapauksia, että koulutettu romani on puhunut puhelimessa työpaikasta, mutta kun kasvotusten on tavattu, niin paikkaa ei sitten enää olekaan. Rasismia vastaan pitää jaksaa taistella, Friman sanoo.
Laulaja viihtyy nykyään tiiviisti omiensa parissa. Saloonkin hän muutti osittain sen takia, että kaupungissa asuu paljon sukua.
– Jos minusta ei pariin päivään kuulu, serkkuni soittavat ja kysyvät, missä oikein luuhaan.
Valtaosa Suomen romaneista on hyvin uskonnollisia. Kymmenisen vuotta sitten Raikku aiheutti kohun kritisoimalla julkisuudessa uskovaispiirejä.
– En voi sitoutua kaikkeen, mitä Paavali on sanonut 2000 vuotta sitten. Suokaa nyt homoille edes perusihmisoikeudet, vaikka ette suo heille hengellisyyttä! Raikku huudahti IS:n haastattelussa 12 vuotta sitten.
Tuolloin hänellä oli kova vauhti päällä. Samaan aikaan miehen uusin kirja julkaistiin ja kahdeskymmenes pitkäsoitto valmistui. Ja loppu viihdeuralle sen silloisessa muodossa lähestyi.
–Minusta tuli jo nuorena monella tavalla juureton. Minä vain esiinnyin ja esiinnyin päivästä toiseen, Friman sanoo IS:lle.
Pannuun porisee kahvia keittiössä, joka voisi olla kenen tahansa suomalaisen koti. Jääkaapin oveen on kiinnitetty magneeteilla lappusia ja kortteja. Lappujen sisältö on kuitenkin erilainen kuin valtaosalla.
Tämän takia Friman halusi tavata meidät täällä omassa kodissaan. Rutiinit ovat miehelle nyt elintärkeitä. Hän on kirjoittanut kaikki päivittäiset aktiviteettinsa ylös muistiin.
Frimanilla diagnosoitiin kymmenen vuotta sitten kaksisuuntainen mielialahäiriö. Se on sairaus, jossa sairastuneella on maanisia jaksoja ja syvästi masentuneita kausia. Maniajaksojen aikana sairastunut voi kokea voimakasta hyvää oloa, kiihtymystä, luovuuden kukkimista ja innostusta pitkänkin ajanjakson ajan.
Samasta sairaudesta ovat kärsineet muun muassa Eino Leino, Jukka Virtanen, Tapio Suominen, Cheek ja 12-vuotiaan Raikun tulkitsema Tapani Kansa.
– Jouduin eläkkeelle vuonna 2008 sairauden takia. Se oli järkyttävä vuosi. Sairastuin myös keuhkoahtaumaan, pahaan astmaan sekä verenpainetautiin, Friman kertoo.
– Kaksisuuntainen mielialatautihan tarkoittaa sitä, että kun on vauhti päällä, niin… Hän osoittaa sormellaan kattoon ja viheltää.
Kun romahdus lopulta koitti, Friman oli elänyt viimeiset 20 vuotta mieletöntä vuoristorataa.
– Asuin siihen aikaan Oulussa ja oli kaunis heinäkuinen hellepäivä. Kotini vieressä tiellä oli mielenterveystoimisto. Yhtenä päivänä tulin ajatelleeksi, että mitä jos minä kävisin tuolla.
Frimanin mieleen jäi se, miten lääkäri katsoi häntä lempeästi ja sanoi, että häntä on hoidettu koko hänen elämänsä ajan aivan väärin. Sopiva lääkitys löydettiin onneksi nopeasti.
Rainer Friman on ensimmäinen suomalainen romani, joka on lyönyt lujaa läpi Suomen viihdeteollisuudessa.
Entinen iskelmän supertähti täyttää nyt 60 vuotta. Hän on kirjoittanut ylös asiat, jotka tuovat iloa: Niitä ovat ystävät, läheiset, kirjojen ja lehtien lukeminen ja matkustelu. Merkkipäivänsä kunniaksi Friman lähtee Turkkiin ystäviensä luokse. Kuuluisan Heikin baarin omistaja on hänen läheisimpiä ystäviään.
Jokainen aamu alkaa nykyään samalla tavalla. Ensin hän keittää pannullisen kahvia, sitten rauhoittuu tunnin tai pari lukemalla lehtiä. Päivällä hän menee tapaamaan tuttuja ja käy ulkona lounaalla.
Frimanin kotona vietetty kesäinen aamupäivä onkin kuin rinnakkainen todellisuus siitä, mitä haastattelut tunnettujen suomalaistähtien kanssa yleensä ovat. Tässä kodissa ei ole läsnä kiireen aiheuttamaa ahdistuneisuutta.
– Ihmiset valittavat aina, että kivojen asioiden tekeminen vaatii rahaa. Ystävien näkeminen, kirjastossa käyminen ja uiminen ovat lähes ilmaisia juttuja, Friman sanoo kahvikuppinsa takaa.
Kääntöpuoli on tässäkin seesteisessä elämäntilanteessa. Kirjoittaminen ei enää suju lääkkeiden takia.
– Ennen kirjoitin sivukaupalla tekstiä puolessa tunnissa. Nyt 3000 merkin jutun kirjoittamiseen menee kolme päivää.
Lähteitä: IS Arkisto, Suomen mielenterveysseura, Sosiaali- ja terveysministeriö: Romanien elinolot ja asema Pohjoismaissa näkyväksi (2016)
Juttu on julkaistu Ilta-Sanomissa alun perin 23.8.2018.
Kuka on Rainer Friman?
Iskelmälaulaja, kirjailija ja toimittaja
Syntynyt 23. elokuuta 1958
Sijoittui toiseksi Seinäjoen Tangomarkkinoilla 1986
Voitti Syksyn sävel -laulukilpailun vuosina 1990 ja 1992
On julkaissut urallaan seitsemän kirjaa, 20 pitkäsoittoa ja kymmenkunta kokoelmalevyä
Tekee nykyään radio Deissä Ihmisen ääni -ohjelmaa
Keikkailee ystävänsä Rainer Bollströmin kanssa Raikut lavalla -juhlakiertueen muodossa ympäri Suomea
