Viihde

Kiekkotähti Sami Kapanen ei saanut salaista viestittelykumppaniaan mielestään – yksi tapaaminen tatuoidun kaunottaren kanssa muutti koko elämän

Kiekkotähti Sami Kapanen ei saanut salaista viestittelykumppaniaan mielestään – yksi tapaaminen tatuoidun kaunottaren kanssa muutti koko elämän

Julkaistu:

rakkaustarina
Satu ja Sami Kapasen rakkaustarina eteni ensitapaamisesta alttarille muutamassa kuukaudessa.

– Kun miettii sitä aikataulua jälkikäteen, se tuntuu hullulta, MM-sankari Kapanen sanoo.
Hirsilinnan sisäänkäyntiä vartioivan leijonan harja valuu vettä kauan kaivatun sateen jäljiltä. Rankkasade on jättänyt jälkensä myös oven edessä kukkivaan ruusuun, jonka terälehdet makaavat kaikkensa antaneina märkää kivirappua vasten.

Sateelta suojassa, jykevän oven takana odottaa talon emäntä, jolla on jalassaan sievät sisäkengät. Hän tervehtii tulijat savoa murtaen, kättelee, ei ”hallaa”.

Kapasilla kyläillessä ei äkkiä arvaisi, että siellä pitää majaansa yksi maan menestyneimmistä jääkiekkoilijoista. Lasivitriini on pystien ja palkintojen sijaan täytetty pellavapäisten lasten valokuvilla. Lattialla makaa malja, johon on kaiverrettu jotain.

– Kiekko ei näy ihan hirveästi meidän kotona. Yksi harvoista tavaroista on tuo MM-kisojen parhaan hyökkääjän palkinto vuodelta 2001. Satu keksi tehdä siitä sisustuselementin, Sami Kapanen selostaa.

Kapasten uusperheeseen kuuluu peräti seitsemän henkilöä: Satu, 32, ja Sami, 45, Samin neljä lasta Kasperi, 22, Cassandra, 18, Camilla, 16 ja Konsta, 14, sekä Sadun 6-vuotias tytär Ava.

Tänään hirsilinnassa on hiirenhiljaista. Vain perheen koirat Jäpä ja Nappi ilmoittavat silloin tällöin itsestään. Sami ja Satu istuutuvat korkeakattoisen olohuoneen sohvalle, josta aukeaa näkymä kirkkaalle Kallavedelle, ja kelaavat ajatuksensa ajassa taaksepäin.

– Kaikki lähti liikkeelle minun sähköpostiviestistäni, Satu aloittaa ja luo mieheensä silmäyksen.

– Olin aina ihaillut Samia kaukaa.


Fanipostiin tottunut kiekkotähti vastasi tuntemattoman naisen sähköpostiin kohteliaaseen tapaansa. Vastaukseen tuli vastaus ja vastauksen vastaukseen tuli vastaus ja yhtäkkiä he löysivät itsensä vaihtamasta kuulumisia harva se päivä.

Kesällä 2014 alkanut kepeä viestittely muuttui pian syvälliseksi keskusteluksi. Luontevasti etenevässä tilanteessa oli kuitenkin yksi este, sillä Sami oli tahollaan kihloissa. Omantunnontuskista kärsinyt Sami vihelsi pelin poikki kolmeen eri otteeseen, mutta kerta toisensa jälkeen jompikumpi retkahti ottamaan taas yhteyttä.

– En voi sanoa olevani viestittelystä ylpeä, mutta jos miettii, mitä siitä tuli, niin hulluhan mä olisin, jos sanoisin, ettei se olisi kannattanut, Sami sanoo.

Pari tapasi toisensa ensi kertaa kasvotusten sen jälkeen, kun Samin parisuhde päättyi huhtikuussa 2015. Sitä ennen Sami ei edes tiennyt, miten sulavasti savo soljui Nurmeksesta kotoisin olevan naisen suussa.


Ensitapaamisella heistä tuntui siltä kuin he olisivat kohdanneet vanhan tuttavan. Suurpiirteisempi Sami ihastui Sadun vahvaan luonteeseen ja selkeisiin ajatuksiin. Satu vakuuttui menestyneen kiekkoilijan määrätietoisuudesta.

– Satu ei ole millään tavalla mikään myötäilijä, se on ensimmäisiä asioita, joita opin hänestä. Hänellä on selkeät omat mielipiteet, joista hän pitää kiinni.

– Olen lapsesta asti ollut sellainen. En pahalla sano, mutta tykkään sanoa Samille joskus hyvinkin kipakasti, Satu hymyilee.

Vastarakastuneet eivät osanneet pysyä erossa toisistaan. He saattoivat valvoa yötä myöten jutellen, vaikka aamulla odotti pitkä päivä.

Satu asui Joensuussa, jossa hän työskenteli pankissa. Pelaajauransa päättänyt Sami oli juuri aloittanut KalPan A-nuorten päävalmentajana Kuopiossa. Edestakaisin ajaminen alkoi vaatimaan uraihmisiltä lisäveroa.

– Piti ajaa ikkuna auki, ettei nukahtanut rattiin, Satu muistelee.

Kerran Sami meni bussilla Kuopiosta Joensuuhun vain kyyditäkseen väsyneen Sadun kotiin. Sellainen Sami on, huolehtivainen.

– Sami pitää huolta kaikista muista ennen kuin miettii itseään. Se on aika harvinaista ihmisessä, Satu kehuu.

Satu muutti Samin luo Kuopioon kesäkuun alussa ja vain kuukautta myöhemmin he olivat jo kihloissa. Sami kosi Satua Joensuun Jokiasemalla – samassa kahvilassa, jossa he olivat ensitreffeillä.

– Olimme molemmat jo niin heittäytyneet siihen hommaan, ettei siinä enää kyseenalaistettu mitään. Kaksi ihan pähkähullua, mutta se vaan natsasi niin hyvin, Satu kertaa.


Elokuun lopulla he hiipivät vihille maistraattiin. Ensitapaamisesta meni avioon siis vain nelisen kuukautta. Läheisissä se aiheutti ihmetystä, mutta Samille ja Sadulle kaikki oli selvää.

– Kun miettii sitä aikataulua jälkikäteen, se tuntuu hullulta. Mutta itse sen läpikäyneenä tiedän, että siinä oli vuoden verran viestittelyä, jonka kautta opimme tuntemaan toistemme ajatusmaailman. Siksi oli niin helppo tuollaisella aikataululla heittäytyä, Sami sanoo.

Sami myöntää, että hänen olisi pitänyt olla uuden suhteensa taustoista avoimempi etenkin jälkikasvunsa kanssa. Ehkä siten lasten vastareaktiolta olisi vältytty.

– Yhteiselo lähti hyvin liikkeelle, mutta sitten rattaisiin alkoi tulla hiekkaa ja jossain vaiheessa se töksähti, Sami kertoo.

– Sehän olisi ollut helppoa, jos olisi ollut vain me kaksi, mutta siihen oli saatava kaikki mukaan. Muuten se olisi ollut ihan suojuoksua, jos tytöt olisivat pullikoineet vastaan seuraavat kolme vuotta, hän jatkaa.


Uusperheen erimielisyydet koskivat lähinnä kotitöitä, joihin kahdella eri porukalla oli hyvin erilainen suhtautuminen.

– Sanon tämän hyvällä: Satu on siivousnatsi. Me taas olemme lasten kanssa olleet hyvin boheemeja. Minä pääsin siihen hyvin matkaan, mutta kun lapsilta vaadittiin yhtäkkiä enemmän, he olivat ihmeissään.


– Minä olen niin pedantti ja tykkään, että asiat tehdään tietyllä tavalla. Teillä taas maalataan suurella pensselillä, Satu summaa.

Sami ajattelee nyt, että alun hankaluudet olivat testi sille, kestääkö suhde vastoinkäymisiä vielä alkuhuuman jälkeenkin. Ja se kesti.

– Tajusimme siinä vaiheessa, että meidän on avattava hommaa pikkuisen enemmän. Istuimme uutena perheenä alas ja sanoimme lapsille, että kysykää, niin me kerromme, Sami kertoo.

Ilman puhdistaminen auttoi. Mitä pidempään lapset seurasivat isänsä onnea Sadun rinnalla, sitä enemmän heidän hyväksyntänsä kasvoi.

– Kun kaksi porukkaa eri lähtökohdista sulautetaan yhteen, on ihme, jos ei kukaan reagoi millään tavalla. Sen jälkeen aika on tehnyt tehtävänsä ja nyt kaikki on ihanan helppoa, Satu sanoo.

Nykyään Kapaset elävät avioparin mukaan tavallista uusperheen elämää, joka koostuu tarkoista aikatauluista ja rutiineista.

Samin vanhimmat lapset ovat jo lentäneet pesästä, mutta kolme nuorimmaista asuvat vanhemmillaan vuoroviikoin. Kiekkotähden ex-puoliso Petra asuu lahden toisella puolen, alle kymmenen minuutin ajomatkan päässä.

Sadun tytär käy isällään Nurmeksessa joka toinen viikonloppu, jolloin Sami ja Satu saavat keskittyä pelkästään toisiinsa. Ainakin silloin, kun pelikausi ei ole käynnissä.

– Rutiinit ovat ihania, kun kaikki rullaa, mutta luoja tietää, miten ihania ovat ne kaksi päivää, kun ollaan ihan kahdestaan, Satu kertoo.


Kapasilla Sami hoitaa muonapuolen ja Satu siivoaa. Pariskunnan mukaan he ovat kasvaneet symbioosiin, jossa toisen vahvuudet täydentävät toisen heikkoudet. Siinä missä Sami on luova ideoija, Satu on tehokas tekijä.

– Arkeen on tullut hyvä jako, jossa kumpikin tietää, mitä itseltä odotetaan, Sami sanoo.

Jos jostain tulee riitaa, Sami ei saa unta, mutta Satu nukkuu kuin tukki. Kinaa on tullut muun muassa kiekosta.

– Kiekko on niin syvällä minun dna:ssani, etten edes hoksaa olevani työasioissa kiinni, jos mietin sitä sunnuntai-iltana. Siitä tulee joskus sanomista, Sami hymyilee.

Erään kerran hän erehtyi avaamaan sängyssä edellisyön NHL-videon, jossa oli äänet melko kovalla.

– Kaikkeen oppii. Seuraavan kerran laitoin videon päälle vasta alakerrassa, mies naurahtaa.

Sadulle laji taas on puhdasta työtä. Hän työskentelee täyspäiväisesti Samin omistaman KalPa Investin taloushallinnossa.

Sami kokee ottaneensa kolmen vuoden aikana pitkän harppauksen ihmisenä. Vaikuttaa siltä, että kovapäisestä kiekkotähdestä on kuoriutunut säyseä siippa.

– Olen löytänyt toisen mielihyvän ja hyvinvoinnin arvon. Jos nykyään on mahdollisuus olla aiheuttamatta riitaa, otan mieluusti askeleen taaksepäin. Olen oppinut tekemään kompromisseja ja myönnytyksiä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt