Studio Julmahuvi ja Siskonpeti palaavat tänään uusintoina – Tommi Korpela ja Sanna Stellan puhuvat komedian tekemisestä: ”Häpeän kanssa piehtarointia” - Viihde - Ilta-Sanomat

Studio Julmahuvi ja Siskonpeti palaavat tänään uusintoina – Tommi Korpela ja Sanna Stellan puhuvat komedian tekemisestä: ”Häpeän kanssa piehtarointia”

Siskonpedin Sannan Stellan ja Studio Julmahuvin Tommi Korpela pohtivat, mikä meitä suomalaisia naurattaa ja miksi.

Julkaistu: 13.8.2018 14:01

Studio Julmahuvi ja Siskonpedin viimeinen kausi uusitaan. Tv-lehti istutti sarjojen tähdet Tommi Korpelan ja Sanna Stellanin keskustelemaan komedian tekemisen sietämättömästä keveydestä.

Palataanpa ensin ajassa taaksepäin, aina vuoteen 335 eaa. Antiikin kreikkalainen filosofi Aristoteles kirjoitti Runousopin. Kirjaan kuuluva komediaa käsittelevä osa on aikojen saatossa kadonnut, mutta tiedämme silti jotain miehen aatoksista. Hänen mukaansa komedia on ”kehnojen ihmisten naurettavien puolien jäljittelyä”.

Sanna Stellan: Siitä voisi jättää sen kehnon pois. Komedia on ihmisten naurettavien puolien jäljittelyä.

Tommi Korpela: Sitähän komedia aika paljon on: oikkujen jäljittelemistä ja esittämistä.

Sanna: Huumorissa on tapahtunut muutos. Enää ei ole hauskaa lyödä lyötyjä. Itseäni kiinnostaa vahvemmassa asemassa oleville ihmisille nauraminen. Komediassa on toki paljon ”rillipää-vaappumista”, mikä on parhaimmillaan kuolettavan hauskaa, mutta minua kiinnostaa ajatella yksi steppi eteenpäin.

Studio Julmahuvin parhaaksi sketsiksi on äänestetty Roudasta rospuuttoon

Voiko komedialla olla myös yhteiskunnallisia vaikutuksia, jos pääsemme nauramaan maailman diktaattoreille, trumpeille ja putineille?

Tommi: Donald Trump on itsessään jo niin absurdi, että on vaikea löytää kulmaa, mille irvailisi. Toki ympäröivää valtakoneistoa voi pilkata: miten tämä on mahdollista. Komedia on vaikea ja herkkä laji. Mille vain voi irvailla, mutta tyylitajun on oltava hyvä. Pitää olla lähestymiskulma, ja sen on oltava kirkas ja oikea. Silloin komedia voi olla viiltävää ja koskettavaa. Komediahan on aliarvostettu laji, haastava ja vaikea. Siksi huippuja on niin vähän.

S: Hauskaa voi olla niin moni asia. Kun puhutaan komedian tekemisestä ammattina, se on pirun vaikeaa.

T: Oikeita onnistumisia tulee hyvin harvoin. Se on perskohtaisesti koettu. On niin ennalta arvaamatonta, miten joku juttu aukeaa muille. Ei ole sattumaa, että komediaryhmät ovat saaneet aikaan hyvää jälkeä. Siinä on muita jakamassa ideoita ja vaikutteita. Ryhmä on ensimmäinen mittari, mutta kuten Matti Ijäs sanoi: komedia on kuin pellehyppy. Kun aplodit tulevat, olet pinnan alla. Pitää olla vahva usko omaan intuitioon ja rohkeutta.

S: Komedian tekeminen on hirveää häpeän kanssa piehtarointia. Tulee yhdeksän hutia, ja kymmenes juttu voi osua maaliin.

Tommi Korpela

Tehdystä työstä odottaa aina palautetta. Joskus se voi olla myös murskaavaa.

T: Kun Julmahuvin ensimmäinen jakso oli esitetty, kiersimme porukalla etsimässä lehteä, jossa olisi arvio. Lopulta löysimme Aamulehden, jossa oli aivan luokaton arvostelu. Sen otsikko oli: Ylen suursatsaus on täysi limbo. Se on huonoin arvostelu, minkä olen mistään tekemästäni saanut. Se loppui lauseeseen: ”Rantaruotsalaisilla on tapana huvittaa itseään seuraamalla, kuinka merenpinta nousee sentin sadassa vuodessa. Sekin on mielekkäämpää tekemistä kuin tämän sarjan katsominen.” Ei siinä, mentiin kaljalle. Suosio alkoi pikkuhiljaa. Jotkut asiat vaativat aikaa syntyäkseen.

S: Meillä ei ollut mitään hajua vastaanotosta. Sitten rupesi tulemaan palautetta, että hei, tämä on hyvä. Toki tiedettiin, ettei olla maailman hirveintä tehty. Kun katsojaluvut tulivat, olimme Amsterdamissa. Me vain hoettiin sitä lukua. 836 000 katsojaa tuntui käsittämättömältä.

T: Kyllä me itse oltiin tyytyväisiä. Oma luotto oli kova, vaikka eka arvio oli leka naamaan. Jos ei aukea, niin ei aukea, tämä haluttiin tehdä. Me saatiin Yleltä aikaa ja rauhaa ja täysi vapaus. Sellaista ei pääse enää nykyään tekemään. Ei ne kyllä niin mahdottomia rahoja olleet. Yksi Kotikadun jakso maksoi enemmän. Nykyisin tuotantopuoli puuttuu kaiken maailman juttuihin. Tätä ei voi sanoa, ei voi tehdä. Tuijotetaan katsojatutkimuksia ja silloin kuljetaan helposti keskinkertaisuuden latua.

S: Myös Siskonpedin yksi menestymisen syy oli, että saatiin itse tehdä oman näköistä. Meitä jopa kannustettiin siihen.

T: Olen törmännyt liian usein siihen, että on käsitys, mitä katsojat haluavat nähdä. Se on katsojan aliarvioimista. Tietysti taustalla on talous, mutta tuottajia kiinnostavat enemmän katsojaluvut kuin sisällöt. Tekijän näkökulmasta se on lannistavaa.

Sanna Stellan

Millainen on suomalainen huumorintaju? Mikä uppoaa? Millainen vastaavasti on oma huumorintajusi?

S: Huumori on kehittynyt hirveästi. Siitä on kiittäminen stand up -koomikoita. On kovia tekijöitä, jotka puhuvat muutakin kuin navan­alustajuttuja. Suomessa on siirrytty pois puskahuumorista. Huumori voi myös vanhentua. Jotkut vanhat Uunot, joita jumaloin, näyttävät kyllä kohtalaisen vanhanaikaisilta.

T: Teatteri uudistaa itseään, ja kyllä huumorintekijätkin yrittävät keksiä pyörän uudelleen. Julmahuvista muistetaan aina Petteri Summasen isäntä, joka tulee kännissä kotiin. Siitä sketsistä tunnistaa itsensä ja suomalaisuuden. Itse mua naurattaa moni asia. Ihan ränttä-tänttäkin menee, jotkut Jim Carrey ja Will Ferrell.

S: Naurattaa, jos joku on täysillä heittäytynyt hommaansa. Nauran Carreyn naamanvääntelyllekin ja ihmettelen, mille oikein nauran.

Viinapäivä.

T: Huumori on yksilökohtaista. Välillä käsikirjoituksessa on alatekstinä komedia ja jos se ei hymyilytä kertaakaan, kyllä mä sen sanon.

S: On sellaisia tilanteita, että tiedän, etten osaa tehdä jotain. Olen lukenut käsiksen, ja se ei sovi mun suuhun. Juuri äsken sain käsikirjoituksen ja tiesin, että mokaan itseni, jos lähden mukaan.

T: Olen minäkin sanonut ei. Nopeasti huomaa, saako jutusta kiinni.

S: Tärkeintä on pystyä tuomaan oma visio juttuun. Komediassa on löydettävä itse hauskuus. Jos pitää selittää, miten jonkun roolin tekisi, on hakoteillä. Joko sen hiffaa, tai ei.

Jokaisella katsojalla on oma suosikkisketsinsä, mutta mitä rooleistaan ajattelevat itse tekijät?

T: Z-Salamapartioita oli hauska tehdä Jannen (Reinikainen) kanssa. Siinä näkyi, että käytettiin paljon aikaa. Se jotenkin yhdisti mua ja Jannea. Kirjoitusprosessi ja kuvaaminen on edelleen rakas muisto. Salamapartion suurin fani oli pianisti Olli Mustonen. Hän soitti ja kutsui meidät kuuntelemaan Mozartin pianokonserttia. Mietimme pitkään, että tämä on joku vedätys. Tavattiin Olli muutaman kerran, ja hän osasi ne sketsit paremmin ulkoa kuin me.

Siskonpedissä kuullaan usein tuttua musiikkia.

S: Viinapäivä on loistava. Eniten ikinä minua on kuitenkin naurattanut Pirjon (Heikkilä) marttyyriäiti. Se papatti omista hautajaisistaan, ja meni lopulta arkkuun makaaman, ja papatus jatkui. Mun oli vaikea olla, ja piti katsoa koko ajan poispäin, kun nauratti niin paljon.

Millaisia ovat omat esikuvanne huumorin saralla?

T: Ehdottomasti mun sukupolven – ja varsinkin miesten – juttu oli Ryhmäteatterin Tabu. Sitten on Mutapainin ystävät ja Velipuolikuu. Niistä on haettu innoitusta. Ne olivat anarkistisia ja valtavan hienoja. Neil Hardwickin Tankki täyteen yhdisti koko perheen. Harvoin näin isoisän nauravan, mutta siinä sarjassa oli jotain valtavan vaikuttavaa. Nykyään ihailen Ricky Gervaisia.

S: Herranjestas, hän räjäytti pankin.

T: Ricky on hieno esimerkki kaikesta, mitä voi tehdä kun on tarpeeksi tyylitajua. Se vie katsojaa helkkarin hienosti. Välillä vain miettii, että mihin helvettiin tää on menossa?

S: Huumoria ei voi tehdä sillä lailla, että tässä on kaava.

T: Esimerkiksi Putous. Sketsihahmokilpailu oli alun perin vilpitön yritys löytää huonoin sketsihahmo. Eli ainoa oikea voittaja on ykköskaudelta Pirjo Lonka, jonka Birger Borg -hahmo putosi ensimmäisenä.

S: Ihan mahtava idea tämä huonoin sketsihahmo.

T: Tosin se lähti myöhemmin hieman toiseen suuntaan.

–Yksinäisyys on musertava voima, toteaa toimittaja Lasse Enarmo seurattuaan useita viikkoja paikalleen jämähtäneitä lakkoneuvotteluja.

S: On muuten iso väärinkäsitys, että tv:ssä hauska ihminen pystyy improvisoimaan hauskaa heti kun pyydetään. Vaatii aikaa, että se olisi salonkikelpoista ja ulos tuutattavaa.

T: Aika usein olen kuullut, että voisitko tulla heittämään 40 minuuttia. Mitä? No, sullahan on sitä matskua. Täysi mahdottomuus mennä.

S: Se olisi sitten stand up -komiikkaa. Vaatii satoja keikkoja alle, että homma toimii.

Tommi Korpela nähdään seuraavaksi Aleksi Salmenperän elokuvassa Tyhjiö. Sanna Stellan tekee tv-töitä ja jatkaa teatterissa Kaikki mieheni -näytelmän parissa.

Siskonpedissä vietettiin joulua.

Siskonpeti ja Studio Julmahuvi Maanantaisin 13.8. alkaen, TV2 klo 21.00 ja 21.25.

Tehtiin vuosina 2014–2017.

Pääosissa olivat Pirjo Heikkilä, Niina Lahtinen, Krisse Salminen, Sanna Stellan, Jarkko Niemi ja Joonas Nordman. Käsikirjoitus Anna Dahlman ja näyttelijät, ohjaus Dahlman, musiikki Katja Lappi.

Palkittiin kahdella Kultaisella Venlalla.

Tehtiin vuonna 1998.

Pääosissa olivat Tommi Korpela, Jukka Rasila, Janne Reinikainen ja Petteri Summanen. Käsikirjoitus Jani Volanen ja näyttelijät, ohjaus Volanen.

Palkittiin Venlalla.

Erikoisjakso Jerico 2000 vielä 1999.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?