Viihde

Tangokuninkuus vei Aki Samulin, 36, pohjalle – joutui tekemään ratkaisevan päätöksen: ”Moni saattoi analysoida, että olen ylimielinen”

Julkaistu:

Laulaja Aki Samulin kolmeen vuoteen artistina on mahtunut paljon. Välillä on käyty mielen kanssa pohjalla, välillä paahdettu vauhdilla eteenpäin.
Jos Aki Samuli, 36, tulisi kadulla vastaan, ei häntä ehkä heti mieltäisi tango- tai iskelmälaulajaksi. Näyttävät tatuoinnit koristavat komean laulajan kehoa.

Samuli nousi koko kansan tuntemaksi laulajaksi tangokuninkuuden myötä 2015.

– Kun mut kruunattiin, se oli sellainen, että mut hyväksyttiin kouluun, pääsykokeet on läpäisty.

– Ja kun niistä kaikista ennalta sovituista keikoista selviää ja luovuttaa kruunun eteenpäin, sitten tulee arvosanat.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kolme vuotta onkin laulajan mukaan ollut varsinainen oppikoulu. Välillä on käyty mielen kanssa pohjalla, välillä taas paahdettu vauhdilla eteenpäin.

– Tulin ihan tyhjästä. Mulla ei ollut mitään kokemusta orkesterin kanssa esiintymisestä tai musiikista ylipäänsä. En ole muusikko, vaan laulaja, joka harjoittelee biisejä ja melodioita viheltämällä. En ymmärrä nuoteista mitään.


Laulajalla menikin oma aikansa selvitä voiton tuomasta kulttuurishokista: voittovuosi kului kiireessä ja sumussa. Vasta alkuvuodesta 2016 kokemattomasta laulajasta alkoi viimein tuntua, että musiikista tulee vielä hänen juttunsa. Pitää vain kehittyä ja rakentaa ”sitä omaa minää”.

Ensimmäinen suuri murroskohta koitti, kun Samuli löysi Fantasia-bändin, jonka kanssa hän edelleen keikkailee.

– Tietynlainen kuori meni rikki. Moni saattoi analysoida sen niin, että olen ylimielinen, leuhka tai liian itsevarma, kun se panssari, jonka epätietoisesti ympärilleni rakensin, oli niin vahva. Se meni rikki ja rupesin elämään lavalla.

– Tavallaan annoin itselleni armoa, että vedä vaan, että mitä ennakkoluuloista, olettamuksista ja myyteistä, että en voi kenenkään muun saappaisiin mennä.


Löytyi varsinainen tekemisen riemu, kunnes vuoden 2017 lopussa kaikki muuttui taas. Laulajan arjen yksinäisyys iski toden teolla vasten kasvoja, ja tekeminen alkoi tuntua monistamiselta. Ne 90 minuuttia lavalla saa paistatella huomion keskipisteenä, pääsee yleisön kanssa jutulle ja iholle, ja jakamaan nimmarikortit.

– Mutta sitten, kun valot sammuu, menet hotellihuoneeseen istumaan yksin ja odottamaan sitä seuraavaa keikkaa.

– Tuli sellainen painava olo, että tätäkö tämä on. Että tätäkö teen nyt 20 vuotta eteenpäin.

Ensin ajetaan keikkapaikalle, rakennetaan lava, tehdään soundcheckit, vaihdetaan vaatteet – sitten show ja sama homma toiseen suuntaan.

– Tuntui, että olen jo menettänyt tavallaan kaiken ”elämän”, kaiken entisen ja kaverit. Läheiset meni tosi kauas, koska itse poistuin paikalta, ja muut jatkoivat normaalia arkea ja elämää.

– Sitten päätin yksi aamu, että en voi kipuilla tästä asiasta enempää, että se on joko tai.

Laulaja istui alas keittiön pöydän ääreen ja keitti pannun kahvia. Eteensä hän otti kaksi valkoista paperia, toisessa luki saavutetut, toisessa saavuttamattomat.

– Kelasin kaksi vuotta taaksepäin tätä juttuani, että mitä kaikkea olen pienessä ajassa saavuttanut.

Saavutettujen listaan alkoi kerääntyä liuta merkintöjä: kaksi kokonaista albumia, esiintynyt iskelmäfestareilla, soinut iskelmäradion listalla, keikkaillut isoilla lavoilla, saanut konsertoida Paula Koivuniemen kanssa.

– Se saavutetut-lappu oli todella paljon täydempi. Saavuttamattomat-lapussa luki vaan, että koko kansan Aki.

– Mulla oli hirveen jopa sellainen nyrkit pystyssä olo, että minä olen se kuningas, joka näyttää isolle yleisölle, että tangokuninkaat eivät ole väsyneitä, harmaita, kulahtaneita elämänilonsa menettäneitä satumaanveivaajia jossain metsän keskellä olevissa liitereissä, joissa yleisön keski-ikä on 75.

Siinä hetkessä syntyi Samulin elämän mullistanut päätös, että nyt annat itsellesi tilaa, väistyt itsesi tieltä ja annat siimaa itsellesi ja urallesi. Ja mikä tärkeintä, rupeat katsomaan myös muita asioita musiikin ympäriltä.

– Mulla oli vaan sellaiset laput silmillä, että ura, ura, ura.


On vain sopivaa, että oppikoulun läpikäyneen artistin tilinpäätös tapahtuu koulun jumppasalissa. Lattialla levollisesti poseeraava artisti on löytänyt rauhan. Hän ei enää käytä keikkaa edeltävää päivää jännittäen ja miettien tulevaa tai menetä psyykettään ihan jokaisesta asiasta.

Vapaapäivinä Samuli puuhastelee nyt niiden asioiden parissa, joita hän rakastaa: touhuaa koirien kanssa, käy navetassa, ratsastamassa ja näkee kavereita.

– Päätin, että mun entisajan arjen asioita täytyy tulla ripoittain takaisin, tai sekoo pää.

Rohkeasti genrerajojakin rikkovan artistin keikkakalenteri täyttyy vakaasti. Muuttunut elämänasenne ja suhtautuminen uraan on alkanut näkyä myös laulajan omassa fiiliksessä.


Ainakin toistaiseksi laulaja on muistanut antaa itselleen armoa. Toisilta osin on vielä kiinni kurottavaa, kuten ne kaverit.

– Ei tämä tilanne siitä ole miksikään muuttunut. Aina kun tapahtuu, on häitä, synttäreitä, ristiäisiä, juhlia tai ihan mitä vaan, ne on aina lauantaisin. Minulla on tänä vuonna yksi lauantai vapaana.

Työ on kesken, mutta Samuli on valmiimpi – valmis rikkomaan myyttejä, jotka tangokuninkaallisiin monesti liitetään ja haastamaan itsensä uusissa tehtävissä.

Esimerkiksi syksyllä on tulossa jotakin televisioon liittyvää. Yksityiskohtia hän ei vielä suostu kertomaan, mutta paljastaa, että siihen liittyy jotenkin laulajan suuri rakkaus: eläimet.

– Kaikki lähtee susta, ja kaikki kumarrukset, niiaukset ja sukellukset on supertärkeitä, Samuli päättää.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt