Onko tässä vuoden hillittömin haastattelu? Jouni Hynynen ja Mari Perankoski avoimina ensimmäisessä yhteisjutussaan: "Pitikö tämäkin nyt sanoa?" - Viihde - Ilta-Sanomat

Onko tässä vuoden hillittömin haastattelu? Jouni Hynynen ja Mari Perankoski avoimina ensimmäisessä yhteisjutussaan: "Pitikö tämäkin nyt sanoa?"

Taiteilijapariskunta Mari Perankoski ja Jouni Hynynen sanovat julkisuuden merkitsevän heille välttämätöntä pakkoa. Hauskempia haastateltavia saa silti etsiä.

Mari Perankoski ja Jouni Hynynen elävät taiteilija-arkea, jota värittää roisi huumori.

31.12.2018 15:32

Näyttelijä Mari Perankoski, 48, ja muusikko Jouni Hynynen, 48, lienee tunnetuimpia kotimaisia julkkispareja. Molemmat ovat menestyneet omalla alallaan ja olleet näkyvästi esillä julkisuudessa koko 2000-luvun ajan.

Yhtä ainutta yhteistä haastattelua he eivät ole silti koskaan antaneet.

Pyydetty kyllä on. Montakin kertaa.

Nyt he ovat suostuneet tekemään poikkeuksen. Tosin tälläkin kertaa omilla ehdoillaan: Perankoski ja Hynynen ovat lupautuneet antamaan Ilta-Sanomille parisuhdehaastattelun sijaan ”taiteilijapariskunnan yhteishaastattelun”.

Saattaa kuulostaa hiustenhalkomiselta. Syyskuussa 2016 avioituneille Perankoskelle ja Hynyselle linjaus tarkoittaa kuitenkin sitä, ettei heidän tarvitse vastata kysymyksiin heidän rakkauselämästään tai yhteisistä lomamatkoistaan. Vaikka varmasti moni räiskyvän parin perhe-elämästä mielellään kuulisikin.

–Hesalaisissa kulttuuripiireissä meidän juttuja ei välttämättä aina ymmärretä, Jouni Hynynen arvioi hänen ja näyttelijä Mari Perankosken liittoa.

Ymmärtävätkö he itse, miksi heistä ylipäätään ollaan kiinnostuneita?

– Karjalan miehen on tätä ihan mahdotonta ymmärtää. Mie olen kuitenkin ihan tavallinen ukko, joka käy ihan normaalisti paskalla… tai ilmeisesti me molemmat käydään. Käsittääkseni siekin, Mari, käyt? Hynynen kysyy ja vilkaisee puolisoaan.

Perankoski puistelee tyrmistyneenä päätään.

– Pitikö tämäkin nyt sanoa, valtakunnan mediassa vielä!

Vaikka ei Perankoski todellisuudessa ole pahastunut. Kyse on ainoastaan pariskunnan keskinäisestä hyväntahtoisesta keljuilusta.

Sitä heidän välillään on paljon: haastattelun aikana he nauraa räkättävät vähän väliä toistensa kaksimielisille vitseille.

– Me ollaan varmaan aika sietämätön pariskunta, kun se läpän heitto alkaa. Aika moni saattaa tipahtaa siitä vauhdista. Hesalaisissa kulttuuripiireissä meidän juttuja ei välttämättä aina ymmärretä, Hynynen paljastaa.

Jouni Hynynen ja Mari Perankoski osaavat nauraa itselleen. –Kyllä yhteinen huumorintaju on tosi tärkeää. Itse otan ihan kunnianosoituksena, jos joku tekee musta pilaa, Perankoski sanoo.

Työnsä he ottavat silti tosissaan, ja siksi yhteisen haastattelunkin tekeminen tuntuu heistä hieman arveluttavalta. Hynynen ja Perankoski sanovat lähestyvänsä julkisuutta ensisijaisesti ammattinsa kautta. Työtään he ovat tässäkin haastattelussa kauppaamassa – eivät parisuhdettaan.

– Lisäksi näistä pariskuntahaastatteluista tehdään monesti niin kamalan imeliä. Istutaan sylikkäin jossain puun juurella, villapaita hartioille sidottuna ja puhutaan hempeitä. Sellainen ei sovi meille yhtään. Lisäksi mun on helvetin vaikea ymmärtää, ketä sellainen ylipäänsä kiinnostaa, Hynynen tuhahtaa.

Alentaako pintajulkisuus oman työn arvoa?

– Kyllä se saattaa niinkin tehdä, Perankoski sanoo.

– Minua esimerkiksi ärsyttää ihan suunnattomasti, kun akkainlehdille (naistenlehdille) antaa haastattelun omista työasioistaan, niin otsikossa kerrotaan ainoastaan meidän parisuhteesta, vaikka olen saattanut mainita siitä ainoastaan sivulauseessa. Sitten hymyilen lehden kannessa kituset levällään ja kerron ”löytäneeni sielunkumppanini”. Ulospäin näyttää siltä, että tuo umpihullu akka haluaa antaa yksinään parisuhdehaastatteluita.

Toisaalta he ovat käyttäneet yksityiselämäänsä materiaalina myös omissa töissään. Esimerkiksi Perankosken vuoden 2014 Putous-hahmo Karjalan Kandalfi oli ilmiselvä karikatyyri Hynysestä.

Hynynen puolestaan kierrättää yksityiselämänsä kiemuroita jatkuvasti omissa teoksissaan. Tuoreessa kirjassaan Muistikuvia hän kertoo kainostelematta omista syrjähypyistään, kännisekoiluistaan ja edellisen avioliittonsa luhistumisesta.

Etkö aseta siinä oman elämäsi kauppatavaraksi?

– Nyt kun sanoit, niin voihan se olla niin, että annan aika paljon itsestäni. Mutta en mie sitä kirjoittaessa mieti. Luovassa vaiheessa sellaista ei tule oikein kelanneeksi, Hynynen myöntää.

– Niin, mietit sitä vasta siinä juovassa vaiheessa, Perankoski lisää.

Molemmat repeävät nauramaan.

Tunne-elämänsä solmuja Hynynen on purkanut myös Kotiteollisuuden kappaleiden sanoituksissa. Myös Perankoski on päässyt osaksi hänen taidettaan. Maalailevissa ja kielikuvilla verhotuissa laulunteksteissä on käsitelty muun muassa pariskunnan riitoja ja seksielämää.

– On siellä muutama ihan puhdasoppinen rakkauslaulukin. Niissä olen koittanut pukea sanoiksi sitä, miten mahtava tyyppi tuo Mari on. Mutta ei me olla niistä ikinä puhuttu sen enempää, Hynynen tunnustaa.

Miltä sellainen Perankoskesta tuntuu?

– Jaa, no ihan kivalta, mutta samalla...

– Myönnä pois, eikö se ole vähän kiusallista? Hynynen tenttaa väliin.

– No, onhan se sitäkin. En voi kiistääkään.

Jouni Hynynen ja Mari Perankoski osaavat nauraa itselleen. –Kyllä yhteinen huumorintaju on tosi tärkeää. Itse otan ihan kunnianosoituksena, jos joku tekee musta pilaa, Perankoski sanoo.

Perankoski kertoo, että aina välillä hänen on vaikea tunnistaa itseään tai puolisoaan lehtihaastatteluita lukiessaan. Jutuissa mikään ei ole varsinaisesti väärin, mutta näkökulma ja painotukset voivat olla silti vinksallaan. Tuntuu kuin katselisi itseään huvipuiston väärentävästä peilistä.

Vaikka ei syy ole Perankosken mielestä aina toimittajissa. Tämän sanoessaan hän vilkaisee puolisoaan.

– Jounista tulee haastatteluissa sellainen ihmeellinen machouhoaja, vaikka ei hän kotona ole ollenkaan sellainen. Oikeasti hän on hirveä herkkis. Ulos mennessäkin hän haluaa aina pitää kädestä kiinni. Ja välillä hän jopa itkee omia sanoituksiaan lukiessaan. Sitä kotona viihtyvää ja terveyssmoothieta aamuisin juovaa feministiä en ole haastatteluissa vielä tavannut.

Hynynen myöntää luonnehdinnan pitävän paikkansa.

Jouni Hynynen ja Mari Perankoski osaavat nauraa itselleen. – Kyllä yhteinen huumorintaju on tosi tärkeää. Itse otan ihan kunnianosoituksena, jos joku tekee musta pilaa, Perankoski sanoo.

– Niin, välillä omatkin jutut saattavat herkistää. Mutta niissä on niin paljon pelissä. Olisi helvetin huono merkki, jos mitään reaktiota ei tulisi. Luulen, että siinä uhoamisessa taas on pitkälti kyse provosoinnista ja jostain kummallisista defensseistä. Käsittääkseni mie olen kuitenkin pohjimmiltani ihan leppoisa kaveri.

Sitten hän paljastaa, että heidän taloudessaan ne kaikkein sovinistisimmat vitsit kuullaan Perankosken suusta. Monet jutuista ovat Hynysen mielestä niin epäkorrekteja, ettei niitä tohdi julkisesti edes kertoa.

Marilla on siis likaisempi mielikuvitus?

– Todellakin. Mutta kaiken tämän keskellä se meille naisille suotakoon, Perankoski puolustautuu.

Vauhtiin päästyään he paljastavat lisää.

Perankosken ja Hynysen mielestä siinä, että he molemmat ovat julkisuuden henkilöitä, on sekä hyvät että huonot puolensa: Samankaltaisessa ammatissa olevaa kumppania on helpompi ymmärtää. Toisaalta epäsäännöllinen työ ja yksityisyyden puute tuovat mukanaan paineita.

Hynysen mielestä parin elämä on silti suurimmalta osin ”erittäin rentoa ja palkitsevaa”.

– Vaikka en minä silti tiedä, onko se kaikkein toimivin ratkaisu, että kaksi tällaista hörhöä ovat kimpassa. Siinä on aika paljon riskejä. Tuleehan niitä eroja taiteilijaparikunnilla aika helvetisti, hän pohtii.

Perankoski haluaa puolestaan jakaa oman parisuhdevinkkinsä arjen harmauden keskellä kamppaileville pareille.

– Jossain vaiheessa parisuhteessa häviää sellainen, että mitä tuo toinen hommailee, kun ei itse ole paikalla. Käyn esimerkiksi itse aina välillä Kotiteollisuuden keikoilla. On aivan mahtavaa nähdä, miten innoissaan ihmiset siellä ovat. Silloin sitä tajuaa, että Jounihan on aika hyvä työssään. Suosittelen kyllä kaikille muillekin puolison työpaikalla vierailemista.

Parisuhdehaastattelut ovat Perankosken ja Hynysen mielestä usein liian imeliä.

Hynynen nyökyttää tohkeissaan päätään. Hän kertoo itsekin kokevansa ylpeyden tunteita katsoessaan Perankosken suorituksia elokuvissa ja tv:ssä.

– Mietin, että tuohan on meikäläisen lyyli, joka toimittaa tuolla! Siinä on jotain tosi seksikästä. Silloin saattaa alkaa vähän panettamaankin.

Perankoski katsoo puolisoaan ja toteaa lakonisesti:

– No, sulle on kyllä ihan sama, vaikka olisin vain tiskaamassa.

Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 24.6.2018. Ilta-Sanomat julkaisee vuodenvaihteessa uudelleen joitakin vuoden 2018 luetuimpia juttuja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?