Artistina Heidi Pakarinen sanoo olevansa tottunut kritiikkiin ja siihen, että joku saattaa vaikkapa keikan jälkeen tulla kertomaan, että haluaisi Heidin palaavan taas vaaleahiuksiseksi.
– Ihmisten arvioiminen on todella herkkää tänä päivänä. Se on tosi hurjaa. Olen ollut julkisuudessa ennen tangokuningattaruuttakin, joten en tulla tupsahtanut jostakin vain, mutta tittelin jälkeen fokus muuttui. Sitten oltiinkin kiinnostuneita minusta, Pakarinen sanoo.
Pakarinen on puhunut urastaan ja elämästään avoimesti haastatteluissa. Hän sanoo tiedostavansa julkisuuden olevan yksi osa ammattia.
– En voi vetäytyä ammattini takia julkisuudesta, enkä kyllä haluakaan. Joskus on puhuttava myös vaikeista asioista. Olen huomannut, että se voi toimia vertaistukena toisille.
Hän sanoo vastaavansa toisinaan saamaansa palautteeseen, myös ilkeisiin viesteihin.
– Ei kaikkia voi miellyttää, eikä tarvitsekaan. Tulee sellainen olo, että kunpa ihmiset tulisivat juttusille tai keikalle, niin mielikuva saattaisi muuttua. Olen joskus vastannut viesteihin ja sitten sävy onkin muuttunut ihan toisenlaiseksi. Ajatusmaailma on muuttunut täysin.
– Mielestäni kohtaamisella on niin paljon suurempi voima ja vaikutus kuin nimettöminä esitetyillä kommenteilla.
42-vuotiaan Pakarisen suuri unelma toteutui kesällä 2013, kun hänet kruunattiin tangokuningattareksi. Siitä lähtien hän on kuulunut tanssilavojen kirkkaimpiin tähtiin.
– Olin haaveillut tangokuningattaren kruunusta 13-vuotiaasta saakka. Siihen meni liki neljännesvuosisata! Sitten kun saa tehdä sitä unelmiensa työtä, niin tuntuuhan se valtavan hyvältä.
– Kyllä kruunu muutti elämäni. Se oli suuri saavutus ja jonkinlainen palkinto pitkästä matkasta kohti unelmaa. Osoitus siitä, että unelmat ovat saavutettavissa. Matkalle mahtui monia pettymyksen kyyneliä, mutta siltikin kyynelten jälkeen tuli aina se tunne, että rakastan tangoa niin paljon, että tangokuningattaruus on se, mitä haluan.
Tangokuningatarvuoden jälkeen Pakarisen elämässä on tapahtunut paljon. Hän on päässyt kiertämään ympäri Suomea rakastamansa ammatin parissa, ja rakkaus tangomusiikkia kohtaan roihuaa yhtä voimakkaana kuin viisi vuotta sitten, jolloin hänet kruunattiin Tangomarkkinoilla.
Vuosiin on mahtunut myös vastoinkäymisiä, joiden hän ei ole antanut lannistaa tai kovettaa sydäntään.
– Elämä on oppikoulu ja se on hyvä asia. Kukaan ei ole valmis ja kaikista kokemuksista oppii, hän painottaa.
– Ajattelen, että niiden kaikkien asioiden on vain pitänyt tapahtua, että ollaan päästy tähän pisteeseen. Tango on jollain tavalla ollut elämässäni punainen lanka, joka kantaa. Musiikki on ollut se ikuinen rakkauteni, jota kukaan ei ole pystynyt musertamaan.
