Viihde

Kirjailija Reijo Mäki laukoo suorat sanat nykykulttuurista: ”Voisi yrittää suhtautua vähemmän ryppyotsaisesti”

Julkaistu:

uutuuskirja
Reijo Mäki uskoo, että uusin Vares-dekkari tulee herättämään suurta tuohtumusta. – Ihan väärän taustan omaava kirjailija tuo esille asioita, joita hänellä ei ole lupa käsitellä.
Kirjailija Reijo Mäellä on kiire Turkuun.

Parisataaheppaisen veneen moottori on rikki.

– Minulla on kello kolme venepoukamassa asentajan kanssa treffit, Mäki kertoo.

Uusi Vares-dekkari Gekko (Otava) on tuonut suosikkikirjailijan Helsinkiin. Pubi-illan sijasta Mäki kertoo linnoittautuneensa hyvissä ajoin hotelliin katsomaan televisiota.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Sen takia kirjailijan ei ole tarvinnut tehdä aamulla Vareksia, eli ryhtyä kohentamaan pubissa olotilaansa.

Ensimmäisen Vares-dekkarin aikoihin 1986 yksityisetsivä ei ylipäätään ollut yleinen hahmo suomalaisdekkarissa.

Tuolloin Postipankissa markkinointitehtävissä työskennellyt Reijo Mäki oli vasta aloitteleva kirjailija. Hän oli kirjoittanut vain yhden kirjan, Enkelipölyä.

– Olin aivan hukassa. Sitten tuli idea, että kirjoitan pastissin, jäljitelmän amerikkalaisesta kovaksikeitetystä dekkarista ja vain siirrän maiseman Los Angelesista Turkuun.

Ensimmäisessä kirjassa Vares oli 25-vuotias, kirjailija Reijo Mäen ikäinen. Nyt Jussi Vares on 44.

– Täytän tänä vuonna 60, mutta Vares on ollut 44 jo viisitoista vuotta. Tein päätöksen, että Vareksen vanheneminen loppuu ja sama koskee hänen lähipiiriään. Eihän sekään porukka voi vanheta.


Uuden kirjan tapahtumapaikkana on jälleen Turku.

– Kesällä tulee pyöräiltyä ja katseltua kulmakuntia ja mietittyä kirjan tapahtumapaikkoja. Että tällä paikalla ei ole vielä tapahtunut mitään, Reijo Mäki kertoo.

Uudessa dekkarissa yksi olennainen maanmerkki ja vihje on Turussa Mario Merzin veistos Fibonacci Sequence 1–55.

Näyttävä ja lahjakas kuvataiteilija Elssa on kadonnut. Hänen viimeinen työnsä on kuvannut veistoksen maisemaa.

– Se on iso vinkki Varekselle, että miksi hän kuvasi juuri tätä maisemaa.

Vares saa tehtäväkseen selvittää, minne Elssa on kadonnut. Asia kiinnostaa myös Elssan kummisetää, joka on Vareksen palkannut sekä neljää naista, jotka asuvat samassa pytingissä Turussa.

– Kirja liittyy taiteeseen. Viime aikoina on ollut paljon puhetta, että kaikki taide, joka on myynnissä, ei ole välttämättä sen tyypin tekemää, jonka nimi on taulun alalaidassa.


Reijo Mäkeä huolestuttaa se, miten kirjallisuutta, tai ilmaisua ylipäätään, ollaan nykymaailmassa suitsimassa, rajoittamassa yksiäänisemmäksi ja köyhemmäksikin.

– Tämä uusi “Gekko” on tietenkin taas myös sellainen kirja, joka tulee herättämään tietyissä tahoissa suurta tuohtumusta. Tämä siksi, että ihan väärän taustan omaava kirjailija tuo siinä esille asioita joita hänellä ei ole – eipä tietenkään – lupa käsitellä.

Päähenkilöllä Elssalla on etninen tausta.

Tullaan kulttuurisen omimisen kieltoon, josta on viime aikoina ollut paljon puhetta. Reijo Mäki ihmettelee, että miten kirjailijapiireissä ollaan oltu näinkin hiljaa siitä, että tietyt oikeaoppiset tahot haluavat ihan vakavissaan rajoittaa sitä, miten kirjailijat käsittelevät vieraita kulttuureja.

– Jos olet valkoinen mies, sinulla ei ole oikeutta kirjoittaa afrikkalaisen naisen tuntemuksista. Voi Mika, Mika! Mitä menitkään tekemään Sinuhea väsätessäsi! Kuka antoi sulle luvan kertoa egyptiläisen haavurin elämästä!


Reijo Mäkeä kismittää myös puhe kielletyistä sanoista ja asioista. Hänen mielestään joskus alkaa tuntua siltä, että eräillä arktisilla aktivisteillamme se neljäntuulenhattu kiristää jopa jo hiukan liikaakin.

– Voisiko sen joskus vaihtaa vaikka hyväntuulenhattuun? Kokeilkaa edes, Reijo Mäki kehottaa.

– Maailmaan voisi yrittää suhtautua edes hiukan vähemmän ryppyotsaisesti. Erikoista, että inkapipo ja rastatukka ovat bueno, mutta jos joku iskä menee ja ostaa lapselleen inkkaripäähineen, niin silloin omitaan törkeästi toista kulttuuria.

Tässä kaikessa on Reijo Mäen mukaan kyse vallasta. On olemassa tietty, fiini ryhmä ihmisiä, jotka katsovat oikeudekseen päättää muiden puolesta siitä, mitä nämä saavat ajatella, mitä kirjoittaa ja mitä tavaroita ostaa.

–  Ja mikäs sen somempaa, kuin että minä saan twiittauksellani kaikkien veronmaksajien omistaman Yleisradion poistamaan jonkin lastenohjelman ohjelmistostaan.

Jos maailma muuttuu näin säikyksi niin minkälaiseksi maailma silloin muuttuu? Tätä Reijo Mäki on miettinyt.

– Kyllä maailma muuttuu silloin aika harmaaksi ja yksitotiseksi. Se saa miettimään, pitäisikö poistua lammaspaimeneksi Lampedusalle.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt