Menestynyt elokuvaohjaaja Markku Pölönen teki vararikon – asui 1,5 vuotta työhuoneensa lattialla vaahtomuovipatjalla - Viihde - Ilta-Sanomat

Menestynyt elokuvaohjaaja Markku Pölönen teki vararikon – asui 1,5 vuotta työhuoneensa lattialla vaahtomuovipatjalla

Julkaistu: 2.6.2018 7:04

Vararikon tehtyään ohjaaja Markku Pölönen asui puolitoista vuotta työhuoneensa lattialla vaahtomuovipatjalla. Tänä vuonna häneltä ilmestyy ensimmäinen elokuva lähes kymmeneen vuoteen.

Vararikon tehtyään ohjaaja Markku Pölönen asui puolitoista vuotta työhuoneensa lattialla vaahtomuovipatjalla. Tänä vuonna häneltä ilmestyy ensimmäinen elokuva lähes kymmeneen vuoteen.

Markku Pölönen myhäilee totutun hyväntuulisesti. Syksyllä ilmestyvä Oma maa -elokuva on jälkituotantovaiheessa. Kuvaukset sujuivat suotuisasti, ja viime vuonna 60 vuotta täyttänyt ohjaaja kertoo jaksaneensa hyvin 15-tuntisiksi venyneet työpäivät.

– Kun harvoin pääsee tekemään, ymmärtää paremmin, miten tärkeä jokainen kuva on.

Pölönen teki läpimurron 25 vuotta sitten nostalgisella tangoelokuvalla Onnen maa. Sitä seurasivat Kivenpyörittäjän kylä (1995) ja Kuningasjätkä (1998), jotka vetivät satojatuhansia katsojia teattereihin ja keräsivät kiittäviä arvosteluja ja Jussi-palkintoja. Pölöstä pidettiin jopa näivettyneen suomalaisen elokuvan pelastajana.

2000-luvulle tultaessa tuuli kääntyi. Rauli Somerjoen elämää kuvannut Badding (2000) osoittautui raskaaksi tuotannoksi, jonka aikana Pölösen verenpaine nousi hengenvaarallisiin lukemiin. Kritiikeissä ei enää silitelty.

– Kipeintä oli tavallisten ihmisten reagointi. Niihin aikoihin Baddingilta julkaistiin useita kokoelmalevyjä ja ne menestyivät listoilla, ja ihmiset käsittivät niin, että kaikki rahat tulevat minun taskuuni, vaikka minulla ei ollut mitään tekemistä niiden kanssa. Ravintolavaunuissa känniset äijät kommentoivat, että teet ruumiilla rahaa.

Vaikeudet alkoivat kasautua muutaman vuoden päästä. Pölösellä perheineen oli uusi talo Kontiolahden Selkien kylän kansallismaisemissa, ja Kontiorannan vanhalle varuskunta-alueelle oli rakennettu idyllinen kylämiljöö, jossa oli tarkoitus kuvata Karjalan kunnailla -tv-sarjaa ”seuraavat 30 vuotta”.

Toisin kävi. Pölösen tuotantoyhtiö ajautui talousvaikeuksiin, ja myös avioliitto sarjan yhtenä käsikirjoittajana toimineen vaimon kanssa päättyi.

– Tv-sarjahan olisi joka tapauksessa tyssännyt Ylen rahoituskriisiin, kun ne lakkasivat tilaamasta ulkopuolisilta tuottajilta, Pölönen sanoo. Sukset olivat jo menneet muutenkin ristiin.

– Sieltä sanottiin, että vie Salkkareiden suuntaan. Silloin ei ole enää paskankaan väliä, missä pusikoissa sitä kuvataan. Olimme nimenomaan panostaneet paikallisuuteen, briljeerattiin kesän valolla ja maisemilla. Ihmisethän rakastivat sitä, toista miljoonaa katsojaa ensimmäisellä kaudella lähes joka jaksolla.

Kun tv-sarjan loppuminen uhkasi viedä leivän pöydästä, Pölönen synnytti omien sanojensa mukaan hätäsektiolla kaksi pitkää elokuvaa. Lieksa (2007) lähti keskeneräisenä tuotantoon eikä koskaan valmistunut ohjaajan tarkoittamalla tavalla. Ralliraita (2009) taas oli jo epätoivoinen yritys pelastaa firman talous ”tekemällä Spede-elokuva ilman Spedeä”.

Tämän jälkeen rahoitusta ei tippunut.

– Kun tein vararikon, ei ollut oikein rahaa asua missään. Asuin työhuoneella, entisen mattoliikkeen varastossa superlon-patjalla puolitoista vuotta.

Lue Markku Pölösen haastattelu kokonaan viikonvaihteen Ilta-Sanomista.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?