Viihde

Katariina Souri ja 26-vuotias poika Kasimir kertovat erilaisesta suhteestaan – äidiltä räväyttävä mielipide: ”Lapsen kuuluu jossain määrin traumatisoitua”

Julkaistu:

äitienpäivä
– Vaikka olemme molemmat itsenäisiä, yhteistyömme sujuu hyvin, kirjailija-taiteilija Katariina Souri ja hänen poikansa Kasimir Kärkkäinen vakuuttavat.
– Diggaan työskennellä mutsin kanssa. Vaikka taiteemme on erilaista ja luonteessamme on eroja, työskentelemme hyvin yhteen, komea nuorimies Kasimir ”Kassu” Kärkkäinen sanoo.

Kassu, 26, istuu Suomenlinnassa äitinsä, Katariina Sourin vuokraamassa taiteilija-ateljeessa. Mies on saapunut työtiloihin jo aamuvarhaisella, ennen äitiään. Molempien tauluja nojaa seiniä vasten, ja osa teoksista on syntynyt yhteistyössä.

Kassu kertoo, että äiti – jota Kassu kutsuu nyt vanhempana mutsiksi – ehdotti puolisen vuotta sitten yhteistyötä taiteen parissa. Jo kolmevuotiaasta hyvin yksityiskohtaisia perspektiivikuvia piirtänyt Kassu innostui.

– Olen silti päivätöissä, teen dj-keikkoja ja klubi-iltoja sekä musaa, muusikko Johnny Lee Michaelsin eli Jouni Turpeisen poika kertoo.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kata kuuntelee poikansa puheita sivummalla, ja äidin on vaikea olla puuttumatta poikansa puheisiin. Kata antaa kuitenkin pojalleen tilan – on aina antanut.

– Mutsi tekee akryylillä pohjatyön, ja minä piirrän siihen vaikkapa jugendtalon. Kata sitten viimeistelee työn öljyvärein, Kassu selittää yhteistyötä.


Kassu on jo pienestä pojasta rakastanut arkkitehtuuria, tarkkaillut rakennuksia ja iskostanut talojen rakenteen sekä julkisivun mieleensä.

– Elämme rakennustaiteessa päivittäin, mutta emme ehdi katsoa hienoja taloja. Olen aina ollut kiinnostunut muun muassa rakennuksista sekä niiden historiasta, Kassu sanoo.

– Kassulla on valokuvamuisti, Kata huomauttaa.

Vapaalla kädellä piirtävä Kassu sanoo olevansa työssään tarkka, mutta ymmärtää, ettei ihminen ole kone.

– Myönnän viestittäväni töissäni vaihtoehtoista ajattelutapaa, mutta en ole anarkisti. Haluan joissain teoksissa tuoda esiin myös yhteiskunnan rujoja puolia, hän huomauttaa.

Lokakuussa 50 vuotta täyttävä Kata kehuu poikaansa rennoksi ja hienoksi ihmiseksi. Yhteistyössä pojan kanssa ei ole ristiriitoja.

– Mutsi on ollut sopivasti läsnä elämässäni, ja hän on aina kannustanut minua tekemissäni. Olen saanut olla oma itseni ja tehdä itsenäisesti asioita. Siitä suuri kiitos, omassa asunnossaan Helsingin Kalliossa asuva Kassu kiittelee.

Kata hymyilee ja miettii, millainen äiti hän on lapsilleen ollut. Katan suhteesta italialaismieheen syntynyt 14-vuotias Kiana-tytär asuu vielä äitinsä ja tämän puolison Elyan kanssa Sipoossa.

– Olen ollut aika boheemi äiti, enkä niin hirveästi keskittynyt lasten koulunkäyntiin. Myönnän olevani myös todella huono käytännön asioissa ja Elya vastaa Kianan kuskaamisesta tytön sirkusryhmän treeneihin, Kata naurahtaa.


– En ole ehkä aina ollut lapsilleni myöskään henkisesti läsnä, vaikka fyysisesti usein paikalla. En tunne mistään huonoa omaatuntoa, Kata sanoo.

Kassu huomauttaa heti, että Kata on ollut juuri sopivalla tavalla läsnä.

– Ollessani pieni muutimme usein paikasta toiseen. Ei haittaa. Sitä sattuu, mitä tapahtuu, Kassu kuittaa.

Katan mielestä lapsella on hyvä olla vaikeuksia.

– Lapsen kuuluu jossain määrin traumatisoitua ja kohdata vaikeuksia. Nämä elementit kasvattavat lasta elämän haasteisiin ja auttavat oman todellisen potentiaalin ja persoonan kehittymisessä, Kata sanoo.

Hän ilmoittaa heti perään, että nyt tulee varmaan muilta sanomista.

– Olen äitinä ollut mielestäni riittävän hyvä. Lapset voivat puhua kanssani mistä tahansa, en ole yrittänyt laittaa heitä mihinkään muottiin. He ovat saaneet kehittää itselleen oman maailman, Kata kertoo metodeistaan.

– Olen antanut heidän toteuttaa omia juttujaan. Kassusta on tullut taiteellinen ja pohdiskeleva, Kiana on psykologisesti ajatteleva ja sosiaalisesti lahjakas nuori neiti. Hän on myös omapäinen maailmanparantaja, Kata kuvailee.

Kata on antanut lapsilleen vapauden, eikä hän ole soittanut pojalleen päivittäin. Joskus menee viikkoja, etteivät he puhu.

– Konkreettisella tasolla emme ole alati yhteydessä, mutta olemme silti läheisiä, ja nyt yhdessä tekeminen on sekin lähentänyt meitä. Kassun mielestä höösään liikaa, Kata nauraa.

– Muistuttelen aikatauluista ja varmistan, etteivät tavarat unohdu. Kassu on joskus vähän hajamielinen. Isoissa asioissa luotan kyllä hänen pärjäämiseensä, Kata huomauttaa.


Kata aloitti työskentelyn taiteen parissa 17 vuotta sitten, ja hänellä on ollut useita näyttelyitä. Kata on kirjoittanut myös useita kirjoja, joista viimeisin on jokin aika sitten ilmestynyt Sarana.

Kassu Kärkkäinen piirsi ensimmäiset työnsä kolmevuotiaana. Kun IS:n toimittaja näki tuolloin kahdeksanvuotiaan Kassun piirustuksen Kevätpörriäinen-lehdessä, IS kirjoitti Kassusta. IS:n toimittaja kehui lintuperspektiivistä tehtyä työtä hienoksi ja Kassua ällistyttävän hyväksi piirtäjäksi.

Taiteesta on pikkuhiljaa tullut viimeisten kuukausien aikana Kassulle intohimo. Hän on innoissaan siitäkin, että saa tehdä töitä äitinsä kanssa. Kassulla on nyt työn alla ensimmäinen tilaustyö, ja tulevaisuuden suunnitelmissa on yhteinen näyttely.

– Näen itseni tulevaisuudessa taiteilijana ja muusikkona. Haluan tehdä jotakin omaa. Tie ei ole helppo, mutta eivät nallekarkit jaettaessa aina tasan mene, Kassu kuittaa.

Kata toivoo, että hänen poikansa saisi tehdä lahjakkuuttaan vastaavaa työtä siitäkin huolimatta, että luovilla aloilla toimeentulo on poikkeuksellisen epävarmaa, arjen hallinta haastavaa ja elämä stressaavaa.

– Vapaus toteuttaa itseään on kuitenkin sen arvoista, Kata huomauttaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt