Tiesitkö? Näin CatCat-sisarusten ura eteni vauhdilla ja sitten tyssäsi -94 euroviisujen jälkeen – ”Juuri kun rahahanat olivat auenneet...” - Viihde - Ilta-Sanomat

Tiesitkö? Näin CatCat-sisarusten ura eteni vauhdilla ja sitten tyssäsi -94 euroviisujen jälkeen – ”Juuri kun rahahanat olivat auenneet...”

Euroviisut olivat CatCatille käänteentekevä kokemus. 24 vuotta viisujen jälkeen Virpi ja Katja Kätkä muistelevat Dublinin-matkaansa – pukeutuneena silloisiin finaaliasuihinsa.

Katja ja Virpi Kätkä viisuissa Dublinissa vuonna 1994.

12.5.2018 14:41

Jännitys on käsin kosketeltavaa. Katja ja Virpi Kätkä seisovat lavan takana Dublinissa. On kevät 1994, ja pian CatCat-duo aikoo astua estradille Suomen euroviisuedustajana.

Perhoset lentelevät vatsassa. Ylitornion maalaiskylästä euroviisulavalle ponnistaneet 22- ja 24-vuotiaat naiset ovat olleet viime kuukaudet tiiviisti suomalaisen lehdistön otsikoissa. Odotus on vihdoin huipentumassa.

Hetki on jäänyt niin pysyvästi muistoihin, että tunnelma on helppo palauttaa mieleen vuosikymmenten jälkeenkin.

– Se oli uramme hienoin hetki, siskokset sanovat nyt, 24 vuotta myöhemmin.

Viisuvoittoa ei Dublinista kotiin viemisiksi tullut, mutta jonkinlaiseen voittoon rempseiden naisten taivalta voi tuosta hetkestä nykypäivään verrata. Moni ennusti viisujen jälkeen lyhyistä mekoistaan tunnettujen untuvikkojen uran olevan tähdenlento, joka tyssäisi siihen paikkaan, kun lentokoneen pyörät koskettaisivat Suomen maanpintaa.

Toisin kuitenkin kävi. Euroviisut ja siellä esitetty hitti Bye Bye Baby ovat olleet edelleen ahkerasti keikkaileville 46- ja 48-vuotiaille siskoksille kohtalon sanelema polku.

– Kun aloitimme, kukaan ei olisi uskonut, että duomme täyttäisi joku päivä 25 vuotta, Katja nauraa.

Vauhtia ja meininkiä ei siskosten taipaleelta ole koskaan puuttunut. –Meille tärkeintä on hauskanpito ja yleisön viihtyminen keikoilla, he sanovat.

Suomen euroviisuedustajiksi Kätkän sisarukset päätyivät Virpin houkuttelemana. Katja opiskeli klassista musiikkia, eikä hänen laulunopettajansa olisi mielellään päästänyt lahjakasta nuorta naista viihdemusiikin pariin.

Kun Bye Bye Baby -kappaleelle etsittiin esittäjää, päätti Virpi houkutella pikkusiskonsa mukaan.

– Vannoin Katjalle, että jos hän suostuu lähtemään kanssani koelauluihin, niin sen jälkeen keskitymme sitten vain opiskeluihin, Virpi sanoo.

– Ajattelin, että kokeillaan sitten, kun ei me kuitenkaan voiteta, vaikka biisi onkin loistava, Katja nauraa.

Alla olevalla videolla esitellään CatCatin pukuja Ylen varastossa

Vuonna 1994 edustajaksi haluttiin suurelle yleisölle tuntematon nuori lahjakkuus. Bye Bye Baby oli kuin tehty maalaismaisemista ponnistavan kirkasäänisen duon esittämäksi.

Sisarukset allekirjoittivat kaikki viisukarsintoihin liittyvät sopimukset lukematta, sillä he olivat varmoja, että tiedossa olisi vain mahtava kokemus viisukarsinnoista, joiden jälkeen arki jatkuisi normaalisti.

– Pistin nimeni alle, kun ajattelin, että ei meitä kuitenkaan valita edustamaan Suomea. En tiennyt yhtään, mihin kaikkeen oikeasti lupauduimme, Virpi kertoo.

Yleisö äänesti Kätkän sisarukset yksimielisesti Suomen euroviisuedustajiksi Irlantiin. Ei aikaakaan, kun Virpi ja Katja hymyilivät kaikkien lehtien sivuilla. Media seurasi herkeämättä naisten valmistautumista maailmanvalloitukseen.

– Kiire oli niin kova, että kotona ehti käydä pesemässä pyykit, jos sitäkään, Katja muistelee.

Myös vedonlyöntitoimistot ennustivat trendikkäiden siskosten ja tarttuvan biisin tuovan Suomelle vihdoin hyvän sijoituksen.

– Se kevät oli todellista pyöritystä. Muistan ajatelleeni, että on tämä aikamoista show’ta, Virpi kertoo.

Ahkerasti keikkaileva CatCat vetää aina ykköset päälle esiintyessään. –Siinä on sitten papoilla ihmettelemistä! he nauravat.

Euroviisuihin ei lähdetty nöyristelemään. Sisarukset olisi haluttu lennättää Dublinissa kuumailmapallolla viisuareenalle, mutta paikallinen ilmailuhallitus ei antanut lupaa tempaukselle.

Suuren maailman tyyliin levy-yhtiö järjesti sisaruksille valkoisen CatCat-limusiinin, jonka kyljessä luki Bye Bye Baby.

– Sillä me huristelimme pitkin Dublinia. Jäimme varmasti mieleen, se oli kunnon markkinointia, siskokset kertovat.

– Oltiin niin nuoria, että melkein ujostutti se ison maailman meininki, Katja nauraa.

Viisuhuuman seassa pidettiin toinen toistaan hauskempia illanviettoja eri maiden edustajien kesken. Jännittää ei liiemmin ehtinyt.

– Ketään ei painettu alas, vaan päinvastoin, kaikki tsemppasivat toisiaan. Se oli aivan huikea viikko, Virpi kiittelee.

Finaalissa siskokset astelivat lavalle pinkkiin ja turkoosiin korsettiasuun pukeutuneena. Piukkoja asuja peitti mustat viitat, mutta korseteista tuli silti puheenaihe.

– Toimittajia oli meidän mummin kanssa Kuusamossa seuraamassa finaalia. Mummikin hieman säikähti meidän räväköitä asuja, sisarukset nauravat.

Suomen sijoitus oli lopulta neljänneksi viimeinen. Voiton vei isäntämaa Irlanti. Pettymys kirpaisi, mutta vain hetken.

– Sulkeuduin finaalin jälkeen hotellihuoneeseen yksin. Puolen tunnin päästä oltiin kuitenkin jo porukalla pubissa nauramassa kuin viimeistä päivää, Virpi muistelee.

Vaikea sanoa, olivatko sijoituksen syynä liian räväkät asut vai kenties sinfoniaorkesteri, joka ei istunut kappaleelle ominaiseen tanssirytmiin.

– Ainoa syy, miksi jännitti tulla takaisin Suomeen, oli se, kun ihmiset olivat äänestäneet meitä, mutta emme sijoittuneetkaan, Katja sanoo.

Jälkikäteen ajateltuna asiat eivät olisi voineet kuitenkaan paremmin mennä. Suomeen palattuaan CatCat julkaisi heti levyn, jota oli työstetty viisuhuuman tuoksinassa. Kesä keikkailtiin ja tehtiin joululevykin, mutta sitten siskokset päättivät pitää pienen hengähdystauon.

– Juuri kun rahahanat olivat auenneet, me vetäydyimme vähän taka-alalle, Katja sanoo.

– Saimme oman hetkemme menestyksessä ja huomasimme, että huipulla tuulee aika kovaa. On paljon kivempi olla vähän tasaisemmalla maaperällä, Virpi toteaa.

Naiset palasivat opiskelujensa pariin. Katja sai perheenlisäystä nykyisen miehensä kanssa. Nyt lapset ovat jo 16- ja 21-vuotiaita.

– Opetan laulua Äänekosken musiikkiopistossa, ja mieheni on kiireinen oman yrityksensä kanssa. Kauheasti ei ole vapaa-aikaa, Katja kertoo.

Virpinkin kohdalla tie vei pianonsoitonopettajaksi Naantalin opistoon, ja hän asteli lopulta alttarille laulaja Tauskin kanssa. Liitto päättyi eroon, mutta pari sai kaksi lasta, 12-vuotiaan pojan ja 10-vuotiaan tyttären.

– Olen omistanut koko elämäni lapsilleni. Nyt minulla alkaa olla aikaa keskittyä vihdoin myös itseeni, Virpi sanoo.

Vaikka viisuhuumasta palattiin maanpinnalle, ei timanttimekkojen kimallus kadonnut minnekään. Naisten autojen nokat ovat kääntyneet jo vuosikymmenten ajan jokaisena viikonloppuna kohti keikkalavoja.

– Katja viettää nykyään varmaan enemmän aikaa minun kuin oman miehensä kanssa, Virpi nauraa.

Siitä siskokset ovat yhtä mieltä, että keikoille kuuluu laittaa ykköset päälle. Esiintymismekot haetaan ulkomailta asti, eikä vastaan ole tullut vielä korkokenkiä, joiden korot olisivat liian korkeat.

– Vaikka mentäisiin keikalle pieneen paikkaan, niin me haluamme säväyttää. Siinä on sitten papoilla ihmettelemistä! siskokset hymyilevät.

Kesällä keikkareissuille napataan mukaan koko perhe. –Lomailemme keikkailun ohessa ympäri Suomea, Kätkät kertovat.

Euroviisuhuumasta ei pääse irti millään, eikä ole tarvekaan. Bye Bye Baby kuullaan joka keikalla kaksi kertaa, alussa ja lopussa.

– Missään vaiheessa emme ole kyllästyneet siihen, vaan päinvastoin, Katja vakuuttaa.

Monelle nuorelle aikuiselle kappale on ollut ensimmäinen, jonka on lapsena kuullut. Tarttuvaa kertosäettä laulettiin ahkerasti kaikkialla.

– On aivan ihanaa, kun nuoret tulevat keikoilla kertomaan muistojaan kappaleesta. Moni osaa euroviisuissa nähdyn koreografiankin ulkoa, Katja hämmästelee.

Viisut olivat ikimuistoinen käännekohta siskoksille, mutta elämä näyttänyt parhaat puolensa vasta myöhemmällä iällä.

– Maalaisjärki on pitänyt meidän jalat maassa ja auttanut kestämään elämän kolhuja, mutta kyllä ikä on tuonut meille tasapainoa ja rauhaa, Virpi sanoo.

Nyt keikkailuun on tulossa harvinainen tauko, sillä Virpi lähtee yli kuukaudeksi tosi-tv-ohjelma Selviytyjien kuvauksiin Filippiineille. Katjalla menojalka vipattaisi enemmänkin, mutta Virpi on iän myötä oppinut, että joskus voi sanoa myös ei.

– En tiedä, miten sitä osaa nyt olla lomalla. Varmaan täytyy puutarhahommiin ryhtyä, Katja nauraa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?